Keittiömurheita vol.2

Tältä näyttää nyt, huomenna toivottavasti taas paremmalta...

Täytyypä heti alkuun todeta, että toivottavasti näitä murheita ei tule kovin montaa jatko-osaa... Tässä kuitenkin jo lupaamani vol.2.

Keittiö on siis Ikeasta ja asioimme siellä useammankin keittiösuunnittelijan kanssa. Ensin meillä oli suunnitelmat, jotka eivät sitten olleetkaan realistiset. Sitten meillä oli väärät mitat. Sitten mitat tarkentuivat mutta suunnitelmat muuttuivat. Päätettiin tuhota yhdet vanhat komerot ja oltiin siitä tosi haikeita. Todettiin, että ei keittiö siltikään mahdu suunnitellusti. Mietittiin. Sitten päätettiin olla rakentamatta yhtä väliseinää (ja siirtää samalla vaatehuone toiselle puolelle asuntoa), jotta saadaan edes jotenkin keittiöön mahtumaan asiat, joita pidin tärkeinä (astianpesukone, täyskorkeat jääkaappi ja pakastin). Ja päätettiin säilyttää ne vanhat kaapit.

Moni sanoi, että kaatakaa väliseinä ja tehkää saareke. Itse näin melkein punaista. En halua, että keittiö (vaikka kuinka sitä rakastankin), näkyy olohuoneeseen. Joten nyt meillä on ihan hullun mallinen keittiö, mutta on siellä ainakin ne meille tärkeät jutut kohdillaan.

Mutta eipä ne murheet siihen jääneet, että saatiin suunnitelmat tehtyä. Kaapit toimitettiin kyllä kotiin, mutta ne olivatkin sitten jonkun vähän vanhemman suunnitelman mukaan tilatut, eli palautettiin niistä lähes kaikki. Ja jääkaappi, joka ei lähtenyt ensin vaihtoon, lähti kuitenkin myöhemmin, koska se oli kuljetuksessa kolhiintunut.

Eikä siinä vielä kaikki. Anton asensi keittiön peränurkan kaapistot. Totesimme niiden olevan aika korkeat (n.99cm), mutta "testailtiin" leikkuuasentoja jne. ja todettiin jonkun pitkän ja väsyttäneen remonttipäivän päätteeksi, että olkoon, ei se liian korkea ole. Mutta kun koko keittiö oli sitten asennettu siihen noin metrin korkeuteen, todettiin, että perkule, ihan liian korkea on.

Lasku oli toki onnistunut helpommin, jos ei altaan ja lieden taakse olisi välitilaan valittu vaneeria, joka a) oli kiinnitetty ruuveilla levyn alareunasta ja b) levy loppui muutenkin kesken. Päätettiin kuitenkin laskea taso, luopua vaneerista ja tilata välitilaan maitolasi. Nyt talvilomaviikolla sukuloitiin Helsingissä ja Anton laski kotona keittiön. Huomenna tulee putkimies liittämään hanat sun muut ja sähkömieskin saadaan toivottavasti pian, jotta saadaan se kauan kaivattu liesi (ja uuni) toimimaan.

Loppu hyvin, kaikki hyvin? Saas nähdä...