Kesä(-loma) tuli ja kesä(-loma) meni. Nopeasti muuttuivat helteet vesisateeksi - se on hyvä se. Tykkään siitä, että syksy tuntuu syksyltä. Tosin en tiedä, voiko elokuuta pitää syksynä? Opettajalle se elokuun päivä, jona koulut alkavat on syksyn alku. Kokemukseni mukaan opettaja myös ajattelee "vuodella" helposti aikaa syksystä toukokuuhun, joten "viime vuonna" tarkoittaa usein edeltänyttä lukuvuotta (ei kalenterivuotta) ja niin edelleen.
No, joka tapauksessa, kun sade lyö ruutuun ja tekee mieli vetää villasukat jalkaan, ei kaipale enää lomaa (tai joku varmasti kaipaa, mutta itselleni työnteko kauhealla helteellä saisi aikaan kaipuun lomalle ja mökkirantaan). Sitä paitsi, arkeen paluu tuntuu hyvältä. Lomaa on kai ollut riittävästi, jos on ihan ookoo palata sen jälkeen töihin, vai?
Vaikka väsyttää vielä aika usein ja varsinkin iltapäivisin, on "alkusyksymme" sujunut hyvin. Oikean rytmin löytäminen arkeen kestää aina tovin...ja tokihan muutoinkin joskus väsyttää. Lapset aloittivat samaan aikaan koulujen kanssa päiväkodissa; Evald tutussa ryhmässä, tosin nyt ryhmänsä vanhimpana (omien sanojensa mukaan miehenä). Astrid taasen vaihtoi ryhmää. Kielikylpy alkoi. Itkua on riittänyt melkein joka aamu, tosin tänään oli poikkeus; reipasta käytöstä koko aamun. Kuitenkin kielikylvyssä on ollut kivaa ja tyttö on ollut iloinen aina iltapäivällä. Ja yllättävän paljon on ruotsin sanojakin tarttunut matkaan näin lyhyessä ajassa.
Eilen kun nukutin Evaldia, kuuluikin Astridin huoneesta laulua: "Ja det kan jag, ja det kan jag...". Fint!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotain sanottavaa? No, sano vaan!