Nimi oveen

Siellähän se nimikyltti pilkistää kuvan alareunassa

Meidän taloyhtiössä vähän jokaisessa ovessa on omanlaisensa postilaatikko ja myös nimikyltit ovissa ovat asukkaitten itsensä hankkimia (lue: kaikki erilaisia). No siitähän saatiinkin aikaan pieni ongelma. Kaikki perinteiset messinkiset ja koukeroreunaiset kyltit joihin sukunimi on kaiverrettu, ei oikein tuntunut omalta jutultamme.
Nopealla googlailulla niiden lisäksi löytyi lähinnä niitä muovisia joita voi liimata sen kirkkaanpunaisen ja muovisen postilaatikon kylkeen sinne pellonreunaan tai metrien pituiseen laatikkoriviin. Öö..ei meidän juttu sekään siis (Asutaanhan tässä sentään 1. kaupunginosassa eikä missään pöndellä). Seinänaapurin ovessa oli ihan kiva kyltti ja kyselinkin mistä se on hankittu. Ajattelin, että saman kerroksen ovissa voisi olla ihan tyylikästä olla samanlaiset kyltit (Tosin se naapurin kyltti on sellainen kuparinen; onhan se trendikäs, mutta jotenkin ei ihan ollut oma juttu). Mutta sepä olikin heidän omassa firmassa tehty ajat sitten ja tietenkin sitä laitetta, millä se oli laserleikattu, ei enää ollut olemassa.

Tuli ongelma.

Se tiesi lisää googlailua toisella kotimaisella ja englannilla ja.. Jotain löytyi, mutta jokin niissä sitten aina oli pielessä. Useimmiten koko. Ovessamme kun on entisten asukkaiden kyltistä ruuvireiät, jotka meidän kyltin pitäisi tietenkin peittää. Lisää googlailua. Hetkeksi asia jo unohtui. Yhtenä päivänä jonotin jossain ja aloin puhelimella selailla lisää kylttejä ja sieltä se löytyi; ovinumeroon passaava emalikyltti. Nopealla katselemisella ne tosin olivat järkyttävän hintaisia ja osassa oli ns. tuplareunus jolloin ulkoasu oli vähän erilainen kuin ovinumerossa. Mutta sitten se löytyi. Ehkä Ranskasta. Tosin paketin päällä luki asioita espanjaksi. Ja mahdollinen palautusosoite oli Tanskassa. Että tiedä häntä. Mutta kyltti on loistava. Se on täydellinen ja sopii loistavasti numerokyltin kanssa yhteen.

Löysin vielä kivan kranssinkin Hämeenkadulle muuttaneesta Sellofaanista jonka olemastaolosta vasta kuulin (ja tietenkin heti vierailin). Joten pian alkaa olla ihan kiva tulla kotiin, kun oma ovi ei ole se ainut ovi jossa ei lue nimeä ja jossa ei ole mitään koristeita (Lisäksi kranssi peittää sen yhden ruudun, joka on selvästi joskus mennyt rikki ja vaihdettu, joten lasi on erilainen kuin muissa ruuduissa ts. häiritsee sitten ihan kamalasti minua). Tosin vieraamme ovat jo sen verran tottuneet koruttomaan oveemme, että Roosa-täti ainakin vaan kiipesi ohi ovemme..