Kello on vasta 17.50 ja päivä on tuntunut, nimensä mukaan, pitkältä. Lapset ovat väsyneitä ja samalla ihan kierroksilla. Anton lähti hetki sitten kuoron keikalle. Tekemistä olisi vaikka ja kuinka paljon, mutta mitään ei saa tehtyä, koska jos poistun hetkeksi lasten luota, lähtee meno lapasesta. Tänään on jo loukattu, itketty, huudettu, poljettu jalkaa, heitelty tavaroita jne.jne.
Tänään ei olla paljon kuunneltu kehoituksia, kieltoja eikä varoituksia. Ja rymissyt siis on. Vielä pitäisi jaksaa ainakin pari tuntia. Tiedän, ei mitään verrattuna kärsimykseen, jota Big J. joutui kokemaan, mutta olen silti lopen uupunut..tule jo pääsiäispäivä! (Okei..odotan myös ihan vaan huomista - tiedossa kivoja ystäviä ja herkkuja!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotain sanottavaa? No, sano vaan!