Laivanrakennusinsinööri E.G.

Kuvien välissä Laivanrakennusinsinööri E.G. oli sotkenut paitansa tussilla

Sitä onnea mikä tyhjästä pahvilaatikosta tulee, kun siellä saa leikkiä. Kun sinne saa värikyniä. Kun laatikkoa saa värittää, ihan mielin määrin. Ja kun vielä vanhemmat keksivät tuoda pienemmälle leikkityökalut ja leikata isommalle Ikean kylmäkalusteiden mukana tulleita ympäristö-energia-ohje-mitä-lie-tarroja. Kun saa liimata tarroja. Ja kun saa uhrata omiakin tarroja sen laatikon koristelemiseen. Ja kun sinne mahtuu vielä sekä sisko että veli. Yhdessä ja melkein sovussa.

Siitä tuli naurua ja riemua. Siitä tuli ähän riitaa ja "murskautuneita" sormia sekä muutamia alle jääneitä hiuksia. Siitä tuli monen illan leikkipaikka. Siitä tuli äidille ja isälle yksi rauhallinen päiväkahvi. Siitä tuli jotain yhteistä. Siitä tuli hieno ja värikäs. Siitä tuli itsensä tusseilla pilkulliseksi värittänyt kohta yksivuotias ja "verta, verta, verta"-huutava neljävuotias. Siitä tuli laiva.