Tänään oli poikkeuksellinen lauantaityöpäivä. Päivä meni nopeasti (eikä oikeasti kestänytkään kuin 8.15-12.15), tunnelma oli mukava eikä aamullakaan väsyttänyt herätä yhtään niin paljon kun olin ajatellut perjantai-iltana.
Töiden jälkeen käytiin työkavereiden kanssa oluella (tai Irish coffeella..miten vain) ja parannettiin hetki maailmaa. Osa jatkoi toki pidempään, mutta minä tulin kotiin, jossa Anton oli juuri saanut lapset päiväunille. Otettiin itse pienet tirsat ja sitten jo jouduttiinkin herättämään lapset, koska meitä kutsui ihanan Elma-kummitytön 2-vuotissynttärit.
Saavuttiin synttäreille tosin 1,5 tuntia myöhässä, mutta enpä usko, että se ketään haittasi..saivat toiset kahvitella ilman ympäriinsä juoksevia lapsia ja melua (kyllä noissa meidän lapsissa menoa riittää..ja saavat ne villittyä myös muita mukaansa).
Kotona syötiin eilistä pitsaa ja laitettiin lapset nukkumaan. Päätin aloittaa Evaldin kanssa yksikseennukahtamisharjoitukset (onko toi yhdyssana?). Se kun on ennen sujunut ihan hyvin, mutta remontin aikana vallinneen elämäntilanteen ja sittemmin uuden sängyn myötä, jäänyt taas toteuttamatta. Pelkäsin, että siinä menisi tosin koko ilta, mutta eipä mennyt. Pari sellaista kamalaa huutoitkua ja pian jo täydellinen rauhoittuminen. Mutta tästä voin kirjoittaa tarkempia muistiinpanoja myöhemmin..
Nyt nimittäin röhnötän sohvalla ihan uupuneena...Onneksi huomenna on sunnuntai (tosin vähän pelkään sunnuntaiden hehkuttamista sen pari viikkoa sitten iskeneen vatsataudin myötä..).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotain sanottavaa? No, sano vaan!