Osana Lasten musiikkijuhlia järjestettiin Konservatorion vanhemmille laulupiirtämisen-työpajoja. Ilmoittauduin työpajaan jo ajat sitten..vähän summamutikassa valittuun aikaan. Hyvä niin, koska Astridin hyvän ystävän äiti oli bongannut nimeni listasta ja ilmoittautunut samaan työpajaan. Vielä parempi niin, sillä kaiken tämän kiireen keskellä olisi ehkä jäänyt työpaja käymättä ilman Ilonan ilmoittautumista.
Suunnattiin sitten yhdessä työpajaan tietämättä asiasta oikeastaan mitään etukäteen. Ja voi mikä ilo minut valtasi, kun ymmärsin mistä on kyse ja pääsin kokeilemaan. Mikä työmuoto! Loistavaa! Laulupiirtäminen on pop! Ostin tietenkin melkein kaiken materiaalin mitä tällä taitavalla Minna Lappalaisella oli tarjolla. Kokeilin jo vähän töissäkin ja olen ihan myyty. Huumassa!
Pari päivää myöhemmin käytiin Astridin ja Evaldin kanssa laulupiirtämistyöpajassa yhdessä. Tilanne oli sikäli jo katastrofinen, että lähtökohtana oli mennä kaksin Astridin kanssa. Mutta tein väärän valinnan, päätin oikaista päiväkodin pihan läpi mennessäni häntä hakemaan (ja vielä oikeasti olin jo kiertämässä päiväkodin kadun puolelta, mutta sitten ajattelin, että Evald voi olla ikkunassa ja nähdä minut, joten käännyin takaisin pihalle), ja siinähän se pienempi lapseni tupsahti suoraan vastaan..Tein vielä epätoivoisin katse toiseen suuntaan-liikkeen, mutta minut oli jo huomattu. Arvaa vaan mikä itku, kun äiti meinaa jättää pihalle. En tohtinut jättää Evaldia pihalle itkemään, joten nappasin hänet aidan yli (olin jo ehtinyt isojen pihalla) syliin ja lähdettiin yhdessä Astridia hakemaan. Niinpä siis kuljettiin kahdella bussilla, torilla vaihtaen, Konservatoriolla ja tietenkin ilman rattaita. Kuka sitä nyt 1- ja 4-vuotiaille rattaita keskustassa ja bussissa tarvitsisi? Perille päästiin ehjänä ja suht hiettömänä kuitenkin.
Molemmat lapseni kyllä piirsivät (edes vähän), mutta Evald keskittyi enemmän liitulaatikon kaatamiseen ja keräämiseen ja kaatamiseen ja keräämiseen. Eikä piirtäessään tietenkään piirtänyt omia kuvia, vaan "sotki" Astridin ystävän piirrustuksia. Tytöille tuli myös riitaa monista jutuista, mm. kahdesta samanlaisesta vaaleanpunaisesta liidusta ja siitä kuka saa olla Evaldin vieressä (onhan sillä pojalla kaksi viertä, mutta ei se toki käynyt että toinen tytöistä olisi ollut toisella puolella ja toinen toisella).
Kaavaillun kahden session sijaan valittiin Ilonan kanssa olla vain yksi ja siirryttiin kahvioon odottelemaan kyytejä (jep, en todellakaan aikonut matkustaa vielä kotiin bussilla näiden kahden kanssa ja edelleen ilman niitä rattaita) ja syömään jäätelöä. Toki siinäkin matkalla saatiin aikaan onnettomuuksia ja draamaa. Mitäs muutakaan, kun on kyseessä Astrid ja Neiti S.
Mutta yhteistä tekemistä se ainakin oli, jos ei muuta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotain sanottavaa? No, sano vaan!