maanantai 7. heinäkuuta 2014

Perheloma Haapsalussa vol.3: Iloni Imedemaa










Ehdoton käyntikohde Haaspalussa, ainakin lapsiperheille tai muuten lastenmielisille on Iloni Imedemaa. Astrid Lindgrenin useita kirjoja kuvittanut Ilon on asunut pienenä Haapsalussa ja hänen kunniakseen siellä pieni, sanoisin museon ja leikkipaikan välimuoto. Alakerrassa on esillä vähän historiaa ja paljon kuvituksia. Yläkerrassa taas hurjan paljon leluja vapaasti leikittävänä. Viihtyisällä sisäpihalla oli myös mahdollisuus leikkiä ja oli siellä myös ateljee, jossa olisi voinut askarrella.

Kun on vielä suunnaton Astrid ja Ilon fani, niin paikka on kyllä todella symppis. Okei, olisin toivonut näkeväni vähän enemmän suosikkiani Pikkuista Lottaa, mutta Katto-Kassinen taisi olla paikan suosituin hahmo, tai ainakin nopealla laskennalla oli Kassisesta eniten kuvia esillä. Hyvänä kakkosena tuli Sammeli-koira (mm. kirjsta Sammeli, Epp ja minä...suomeksi muuten Epp onkin Eeva). Myös Melukylä oli lapsineen hyvin edustettuna.

Ainoa miinus oli museokauppa. Anton huokaisi syvään ja totesi: "Mikä onni!". Ja niinhän se olikin, nimittäin näillä tuotteilla olisi voinut viedä minulta omaisuuden. Nyt oli tarjolla vaan eestinkielisiä kirjoja, muutama muki ja Katto-Kassinen palapeli, joka ei sytyttänyt. Kortteja toki oli myös, mutta ei niitäkään mitään henkeäsalpaavaa valikoimaa. Postikortit tuli kuitenkin hankittua ja varmaan oli tosiaan onni, ettei kukaan ollut vielä tajunnut myydä kaikenlaisia leluja ja kippoja ja julisteita Ilonin kuvilla.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Perheloma Haapsalussa vol.2: Ravintolat












Haapsalussa oli muistini mukaan muutamia ravintoloita -noh, osuin oikeaan (sillä muutaman määritelmä oli jonkun sanakirjan mukaan 3-99), mutta silti ravintoloita oli huomattavasti enemmän kuin muistinkaan. Läheskään kaikissa emme käyneet; itseasiassa kävimme koko reissun aikana vain neljässä ravintolassa. Mutta tämä ensimmäinen ravintola oli se, jonka muistinkin aikaisemmalta reissultani. Müüriääre kohvik on todella symppis -menee mielestäni ennemmin kahvila- kuin ravintola-kategoriaan. Paikasta saa tosin kaikenlaisia annoksia herkullisista kakuista ihan kunnon ruoka-annoksiin. Välissä on sitten leipiä ja pastoja ynnä muuta. Hinnat ovat edulliset, yllä näkyvät annokset maksoivat keskimäärin n. 3-4 euroa kipale. Herkullisinta mitä söin ko. paikassa viikon aikana oli kakku, jossa oli välissä luumua ja päällä jotakin kreemiä ja hasselpähkiknää. Suht´ tuhtia, mutta hyvää!














Suosikiksimme muodostui viikon aikana Viron 50. parhaan ravintolan (vuonna 2014) joukkoon lukeutuva Hapsal Dietrich. Ravintola oli todella kauniisti sisustettu, palvelu erittäin ystävällistä ja ruoka todella maukasta. Ensimmäisellä käynnillämme oli tosin juuri haluamme alkuruoat loppuneet, joten jouduimme valitsemaan muuta, mutta eipä se mitään. Minä söin alkuun jättikatkarapuja ja mango-kurkkusalaattia, pääruoaksi eräänlaisen burgerin, jonka sisällä oli ainakin naudan luomupaistia sekä pikkelöityä paprikaa ja jälkiruoaksi ahdoin vielä basilikajäätelöä mansikkakastikkeella. Huh mutta nam! Antonin lautasille eksyi sammakonkoipien sijaan naudanlihacarpacciota, päivän kala-annos ja jälkiruoaksi mansikkapavlovaa. Huippuja myös ne kaikki!

Toisella käynnillämme sain ensimmäisellä missatun vitello tonnaton ja sekin oli todella hyvää. Vitello tonnato tarjoiltiin Dietrichin oman leivän päällä ja se jos mikä (siis leipä) oli taivaallista. Kyseistä leipää tarjoiltiin myös oliiviöljyn ja balsamicon kanssa ennen ateriaa..valitettavasti koko perheemme piti leivästä, joten en voinut syödä kaikkea yksin. Leipä oli jonkinlainen vuokaleipä, jotenkin saaristolaisleipätyylinen, muttei ollenkaan samalla tavalla tumma ja makea...ja siinä oli joukossa kokonaisia hasselpähkinöitä. Jos vaan olisi myyty, olisin ostanut autonperäkontillisen leipää kotiin ja pakkaseen. Täytyy joskus yrittää tehdä samanmoista itse, vaikka voin jo nyt kertoa, ettei se tule maistumaan samalta. Niin ja kaikki annokset maksoivat noin 7-8 euron luokkaa. Lapsille löytyi myös värikyniä ja pieni laatikollinen leluja, joiden voimin meidän lapset viihtyivät paikassa useamman kerran. Eikä haitannut vaikka he kerran ottivat pienimuotoisen painimatsin lattialla; okei paikalla ei ollut enää juuri muita asiakkaita, mutta silti kukaan henkilökunnasta ei katsonut pahasti, plussaa siitä!




Aiemmin tekemälläni reissulla söimme vain kerran kunnolla ja se tapahtui Kuursaalissa. Muistojeni mukaan ruoka oli taivaallista, mutta ilmeisesti taso oli laskenut tai sitten se, että oli edellisen kerran syönyt lämmintä ruokaa kaksi vuorokautta aiemmin (ja sekin kouluruokaa) teki ruoasta erityisen maukasta. Tällä kertaa ruoka oli pettymys. Ihan ok, mutta hinta (annokset 10 eurosta ylöspäin) huomioiden ei kovinkaan kummoinen. Paikka on tosin todella kaunis ja viihtyisä. Siellä on myös iso leikkihuone lapsille, jossa ainakin meidän lapset viihtyivät todella hyvin. Nauttimamme kahvit ja kakut (pari päivää ennen ruokailua) olivat todella herkulliset, joten jos joskus toiste Haapsaluun menemme, niin emme missään nimessä jätä Kuursaalissa käymättä, mutta vietämme siellä vain kahvihetkiä tai sitten naukkaamme lasillisen viiniä. Merimaisema ja usein tarjolla oleva elävä musiikki ovat nimittäin parasta valkoviinin kanssa.