Kesämuistoja

Koska en, suunnitelmista huolimatta, bloggaillut kesällä juuri yhtään, pitää vielä näin syksyn kynnyksellä tallentaa muutamia kesäkuvia ja muistella toki samalla kymmentä viikkoa, jotka riensivät loppujen lopuksi sopivalla vauhdilla ja tekivät tehtävänsä, eli rentouttivat mielen. Jokin asettui ajatuksissa paikoilleen, tai muuten vaan sain aikaan sellaisen zeniläisen hyvän olon..tai jotain.

Meidän mökkimaisema on minulle paikka joka rauhoittaa. Kai se on yhdistelmä maaseudun rauhaa, luonnon kauneutta ja sitten sentimentaalisia muistoja lapsuudesta. Siellä mökkijärven rannalla on vaan jotenkin hurjan turvallinen olo. Vähän kuin olisi edelleen pieni lapsi ja voisi koska vain kiivetä mummun syliin tuvan puusohvalle tai vaarin polvelle kuistin korikeinuun. Ja parasta on nähdä miten omat lapseni nauttivat siellä olosta.

Viikonlopun ruokabakkanaalit

Meinasin kirjoittaa ruokaorgiat, mutta jotenkin vain tuo orgia-sana kuulosti niin väärään suuntaan vivahtavalta (olen nähnyt sitä paitsi sen yhden Jerry Springer shown jakson, jossa eräs nainen todella halusi pitää orgiat ruoassa...ei siitä sen enempää, mutta en siis käytä orgiat sanaa), joten kutsuttakoon meidän hyvällä ruoalla varustettua viikonloppua ruokabakkanaaliksi (vaikka juomapuoli jäikin mitättömäksi).

Eikä mistään mielettömistä bakkanaaleista ede ole kyse, mutta viikonlopusta, jonka jokainen ruokalaji vaan sattui olemaan älyttömän hyvä. Ja toisaalta viikonlopusta, johon osuivat kaiken muun hyvän syömisen lisäksi yhdet rippijuhlat, joten herkuteltuakin tuli useaan otteeseen.

Lauantaina aloitettiin aamu perheen yhteisellä aamupalalla, joka on mielestäni viikonloppujen kermaa. Joskus toki olisi ihana nauttia aamiaista vähän myöhemmin, mutta muutoin tapa on loistava. Eikä meillä siihen edes tarvita kummoisia; tuoreita sämpylöitä, oivariinia (hups..se olikin ingmariinia), aikuisille hyvää teetä (edes Anton ei halunnut kahvia ja itseasiassa lapsetkin innostuivat maistamaan teetä, aika reilulla hunajalla tosin), tuoretta basilikaa ja keitettyjä luomumunia...niin ja hyvää sormisuolaa munien päälle tietty. Banaaniakin pilkoin, mutta sitä ei tainnut kukaan syödä.

Lounaaksi tehtiin punajuuripestopastaa grillatulla vuohenjuustolla. Oreganoa tuo kaipasi, ei muuta. Kieli meni pastan mukana. Tyypilliseen tapaan Evald piti pastasta ja Astrid ei. Astrid taasen piti vuohenjuustosta ja ti-ti-di-dii ("yllätytz" kuten herra E itse sanoisi) Evald ei. Tämä on meillä niin tavallista; lapset pitävät ihan erilaisista mauista. Tuo pesto on muuten super helppoa ja riittoisaa.

Punajuuripesto Hesarin ohjeella

250g punajuurta
1 valkosipulinkynsi (laitoin kaksi)
0,5 dl pinjansiemeniä tai manteleita
0,5 dl parmesaania (laitoin enemmän)
1/2-3/4 dl oliiviöljyä
1 tl sitruunamehua (laitoin limeä, kun olin unohtanut ostaa sitruunaa)
mustapippuria
suolaa

Punajuuret keitetään kypsiksi ja kuoritaan. Kaikki heitetään mihin heitetäänkin ja surrutellaan sohjoksi. Done.

Jälkiruoaksi (jessus, että inhoan sanan ruoka ja sanan maku taivuttamista) teimme vielä koko perheen voimin omenapaistosta. Lapset sekoittivat päällisen ja pilkkoivat omenoita (vähän se pelotti äitiä). Mutta voin sanoa, että maistui tosi hyvältä kun oli kaikki päässeet osallistumaan. Paitsi, että Evald ei tavoilleen uskollisena välittänyt kyseisestä jälkiruoasta. Ei ole kovasti makean perään, paitsi että sitten kun on makean perään, niin sitten vasta onkin. Aika tarkka siis siinä mistä makeasta tykkää, mutta niitä mistä tykkää (jäätelö, karkki) söisi kyllä enemmän kuin isot ihmiset.

Pomp de lux

Olen taas perjantaina menossa ihanan ystäväni järjestämille Pomp de Lux-kutsuille. Tai siis menen, jos vaan olen terve. Nyt meillä on nimittäin yksi pieni oksennustautipotilas. Toivon käsidesiin upottautuen, ettei enempää pieniä eikä isoja potilaita tule. Viheliäinen tauti vaan on...

Mutta ne Pompit...pakko oli tietenkin ennen kutsuja jo käydä katsomassa nettikaupasta tarjontaa. Joskus mietin mikä idea on mennä kutsuille, kun kerta nettikaupastakin näkee tuotteet (siis jos ajattelee vaan vaatteiden ostoa, toki kutsuilla on sitäkin tärkeämpää nähdä ystäviä ja nauttia herkuista..), mutta sitten kerran ymmärsin, että kyllä moni tuote on livenä vielä paremman näköinen kuin nettikatalogissa. Jonkun tuotteen kohdalla toki käy toisinkin, mutta enemmän on tullut positiivisia yllätyksiä kuin toisin päin.

Olen tosin viime aikoina ostanut todella vähän lastenvaatteita ja huomannut, että pienemmälläkin määrällä pärjää...ja yritän pitää perjantainakin kiinni periaatteestani ostaa vaan tarpeeseen..Tästä syystä on toisaalta hyvä tutustua mallistoon ja etukäteen ja päättää mikä sieltä on tarpeellista (näin sitä voi itseään huijata - ostaa vaan tarpeeseen, mutta määrittelee tarpeen ihan itse).

Kun kerta on syksy tulossa, löytyi aika paljon kivoja housuja tytöille, mutta meillä kun ei Astrid suostu huosuja käyttämään, on niiden ostaminen aika turhaa. Toisaalta se on harmi, koska meillä on joitain tosi kivoja paitoja ja vanhoja mekkoja jotka menisivät vielä housujen kanssa tunikana, mutta kun ei ole housuja, niin no can do.

Poikien puolella ei ollut mielestäni mitään järisyttävän tarpeellista. Kivoja värejä ja vaarinpaitoja ja housuja, mutta ei nyt mitään sellaista mitä me tarvittaisiin tai mitä meillä ei olisi jo. Saattaa tosin olla, että sitten paikanpäällä keksinkin tarvita Evaldille jotain (Nyt samantien keksinkin, että Evaldin harmaa neuletakki alkaa olla hihoista tosi lyhyt..ehkä pitää siis katsoa sellaista Pompilta...).

Yöpuvut pistivät silmääni, koska ne oli jotenkin tosi suloisia. Varsinkin tyttöjen valkoinen mekko-mallinen yöpuku oli ihana. Astrid vaan on todella huono käyttämään yöpukuja. Poikien puolella taas...no pienten poikien malliston yöpuvun väri ja kuva olivat mielestäni kivemmat kun isojen poikien, mutta haalari-malli ei oikein yöllisten pottareissujen kanssa ole paras vaihtoehto. Isojen poikien koot taas ovat Evaldille vielä isoja - mutta pitää tarkistaa sekin.

Charity-t-paidat taitavat olla ostoslistalla ainoat mitä olen suunnitellut etukäteen ostettavaksi. Niissä oli mielestäni hauskat kuvat ja t-paitoja tarvitsee aina. Lisäksi on kiva tietää, että voi ostoksillaan tukea jotakin apua tarvitsevaa tahoa.

Minä täällä! Onko siellä joku?

Tule tutuksi, jos haluat. Tai jää halutessasi vieraaksi, mutta olet tervetullut liittymään lukijaksi, jos vaan mielit niin..joku siellä nimittäin näitäkin aatoksia joskus lukee :)

XX
Veera

Kesä tuli, kesä meni

Kesä(-loma) tuli ja kesä(-loma) meni. Nopeasti muuttuivat helteet vesisateeksi - se on hyvä se. Tykkään siitä, että syksy tuntuu syksyltä. Tosin en tiedä, voiko elokuuta pitää syksynä? Opettajalle se elokuun päivä, jona koulut alkavat on syksyn alku. Kokemukseni mukaan opettaja myös ajattelee "vuodella" helposti aikaa syksystä toukokuuhun, joten "viime vuonna" tarkoittaa usein edeltänyttä lukuvuotta (ei kalenterivuotta) ja niin edelleen.

No, joka tapauksessa, kun sade lyö ruutuun ja tekee mieli vetää villasukat jalkaan, ei kaipale enää lomaa (tai joku varmasti kaipaa, mutta itselleni työnteko kauhealla helteellä saisi aikaan kaipuun lomalle ja mökkirantaan). Sitä paitsi, arkeen paluu tuntuu hyvältä. Lomaa on kai ollut riittävästi, jos on ihan ookoo palata sen jälkeen töihin, vai?

Vaikka väsyttää vielä aika usein ja varsinkin iltapäivisin, on "alkusyksymme" sujunut hyvin. Oikean rytmin löytäminen arkeen kestää aina tovin...ja tokihan muutoinkin joskus väsyttää. Lapset aloittivat samaan aikaan koulujen kanssa päiväkodissa; Evald tutussa ryhmässä, tosin nyt ryhmänsä vanhimpana (omien sanojensa mukaan miehenä). Astrid taasen vaihtoi ryhmää. Kielikylpy alkoi. Itkua on riittänyt melkein joka aamu, tosin tänään oli poikkeus; reipasta käytöstä koko aamun. Kuitenkin kielikylvyssä on ollut kivaa ja tyttö on ollut iloinen aina iltapäivällä. Ja yllättävän paljon on ruotsin sanojakin tarttunut matkaan näin lyhyessä ajassa.

Eilen kun nukutin Evaldia, kuuluikin Astridin huoneesta laulua: "Ja det kan jag, ja det kan jag...". Fint!