Gdansk - kesä 2014

Puhelimen kätköistä löytyi kuvia kesäisestä matkastani Gdanskiin. Matka oli hauska, vaikka ennen lähtöä koettiinkin dramaattisia käänteitä (no ei ehkä mitään super jännää, mutta kyllä vähän syke nousi muutamaan otteeseen).

Matka oli nimittäin syntympäivälahja ystävälleni, joka vietti syntymäpäiväänsä joulun tienoilla. Matka-aikaa sumplittiin pitkin kevättä ja huhtikuussa löytyi sopivat lennot. Tottahan siinä nimittäin kävi niin, että ystävälleni sopiva viikko kesäkuussa oli juuri se ainoa viikko jolloin meillä oli ohjelmaa (Haapsalun matka) ja sitten heinäkuussa lennot lähtivät Turun sijasta Helsingistä. No, löysimme sopivat lennot, jotka tosin palauttaisivat meidät Helsinkiin, mutta ne varattiin. Myös hotellia katseltiin ja mietettiin ja päädyttiin sitten hotelliin, jossa minä olin aikaisemmalla Gdanskin matkalla yöpynyt.

Ja kun lähdön aika lähestyi, ilmeni että ystäväni oli sekoittanut päivämäärät ja ei päässyt töittensä takia lähtemään. Onneksi minulla on muutama muukin ystävä ja yksi heistä (ja vielä ensimmäinen niistä joita meinasin kysyä), pääsi lähtemään. Nimetkin sai onneksemme vaihdettua Wizz Airilla, vaikka siitä piti vähän ylimääräistä maksaakin.

Näin siis suuntasimme Gdanskiin ilman sen suurempia suunnitelmia ystäväni kanssa. Viivyimme perillä kaksi kokonaista päivää ja tulopäivänäkin olimme perillä ennen puolta päivää. Tuossa ajassa kaksi aikuista ehti hyvin tutustua kaupunkiin ja käydä Sopotissakin. Tosin, jos olisimme halunneet kiertää paljon museoita tai käydä Stutthofin keskitysleirillä, ei aika olisi riittänyt. Minä olin kuitenkin leirillä käynyt aiemmin ja ystävälleni sopi hyvin jättää se väliin. Yhden päivän vietimme shoppailen ja muut kierrellen kaupunkia ja Sopotia. Itselleni mielenkiintoisinta antia oli kiivetä Marian kirkon torniin. Toki myös herkulliset ruoat ja rauhassa vietetty aika ystävän kanssa oli todella rentouttavaa. Jutut eivät loppuneet ja jotenkin ehti puhua kaikesta ihan eri tavalla kun yleensä tavatessamme. Viimeisenä iltana (kun lentokentällä piti olla ennen viittä) löysimme vielä aivan hotellin vierestä hauskan yökerhon, jota olimme vähän aiempina iltoina kaipailleet...aamuherätys oli kuitenkin jo mielessä niin kirkkaana, ettemme jääneet tarkastuskierrosta pidemmäksi aikaa, mutta siinä on hyvä syy lähteä Gdanskiin toistekin (toinen hyvä syy on Dom Sushi).

Perheloma Haapsalussa vol.2: Ravintolat

Haapsalussa oli muistini mukaan muutamia ravintoloita -noh, osuin oikeaan (sillä muutaman määritelmä oli jonkun sanakirjan mukaan 3-99), mutta silti ravintoloita oli huomattavasti enemmän kuin muistinkaan. Läheskään kaikissa emme käyneet; itseasiassa kävimme koko reissun aikana vain neljässä ravintolassa. Mutta tämä ensimmäinen ravintola oli se, jonka muistinkin aikaisemmalta reissultani. Müüriääre kohvik on todella symppis -menee mielestäni ennemmin kahvila- kuin ravintola-kategoriaan. Paikasta saa tosin kaikenlaisia annoksia herkullisista kakuista ihan kunnon ruoka-annoksiin. Välissä on sitten leipiä ja pastoja ynnä muuta. Hinnat ovat edulliset, yllä näkyvät annokset maksoivat keskimäärin n. 3-4 euroa kipale. Herkullisinta mitä söin ko. paikassa viikon aikana oli kakku, jossa oli välissä luumua ja päällä jotakin kreemiä ja hasselpähkiknää. Suht´ tuhtia, mutta hyvää!

Suosikiksimme muodostui viikon aikana Viron 50. parhaan ravintolan (vuonna 2014) joukkoon lukeutuva Hapsal Dietrich. Ravintola oli todella kauniisti sisustettu, palvelu erittäin ystävällistä ja ruoka todella maukasta. Ensimmäisellä käynnillämme oli tosin juuri haluamme alkuruoat loppuneet, joten jouduimme valitsemaan muuta, mutta eipä se mitään. Minä söin alkuun jättikatkarapuja ja mango-kurkkusalaattia, pääruoaksi eräänlaisen burgerin, jonka sisällä oli ainakin naudan luomupaistia sekä pikkelöityä paprikaa ja jälkiruoaksi ahdoin vielä basilikajäätelöä mansikkakastikkeella. Huh mutta nam! Antonin lautasille eksyi sammakonkoipien sijaan naudanlihacarpacciota, päivän kala-annos ja jälkiruoaksi mansikkapavlovaa. Huippuja myös ne kaikki!

Toisella käynnillämme sain ensimmäisellä missatun vitello tonnaton ja sekin oli todella hyvää. Vitello tonnato tarjoiltiin Dietrichin oman leivän päällä ja se jos mikä (siis leipä) oli taivaallista. Kyseistä leipää tarjoiltiin myös oliiviöljyn ja balsamicon kanssa ennen ateriaa..valitettavasti koko perheemme piti leivästä, joten en voinut syödä kaikkea yksin. Leipä oli jonkinlainen vuokaleipä, jotenkin saaristolaisleipätyylinen, muttei ollenkaan samalla tavalla tumma ja makea...ja siinä oli joukossa kokonaisia hasselpähkinöitä. Jos vaan olisi myyty, olisin ostanut autonperäkontillisen leipää kotiin ja pakkaseen. Täytyy joskus yrittää tehdä samanmoista itse, vaikka voin jo nyt kertoa, ettei se tule maistumaan samalta. Niin ja kaikki annokset maksoivat noin 7-8 euron luokkaa. Lapsille löytyi myös värikyniä ja pieni laatikollinen leluja, joiden voimin meidän lapset viihtyivät paikassa useamman kerran. Eikä haitannut vaikka he kerran ottivat pienimuotoisen painimatsin lattialla; okei paikalla ei ollut enää juuri muita asiakkaita, mutta silti kukaan henkilökunnasta ei katsonut pahasti, plussaa siitä!

Aiemmin tekemälläni reissulla söimme vain kerran kunnolla ja se tapahtui Kuursaalissa. Muistojeni mukaan ruoka oli taivaallista, mutta ilmeisesti taso oli laskenut tai sitten se, että oli edellisen kerran syönyt lämmintä ruokaa kaksi vuorokautta aiemmin (ja sekin kouluruokaa) teki ruoasta erityisen maukasta. Tällä kertaa ruoka oli pettymys. Ihan ok, mutta hinta (annokset 10 eurosta ylöspäin) huomioiden ei kovinkaan kummoinen. Paikka on tosin todella kaunis ja viihtyisä. Siellä on myös iso leikkihuone lapsille, jossa ainakin meidän lapset viihtyivät todella hyvin. Nauttimamme kahvit ja kakut (pari päivää ennen ruokailua) olivat todella herkulliset, joten jos joskus toiste Haapsaluun menemme, niin emme missään nimessä jätä Kuursaalissa käymättä, mutta vietämme siellä vain kahvihetkiä tai sitten naukkaamme lasillisen viiniä. Merimaisema ja usein tarjolla oleva elävä musiikki ovat nimittäin parasta valkoviinin kanssa.

Ravintolakokeilu: Martina

Halusin kokeilla monissa blogeissa kehutun ketjuravintola Martinan. Meidän lähin löytyi Skanssista ja ravintolan nettisivut lupailivat leikkipaikkaa lapsille, basilika-puskia kasvamassa ympäri ravintolaa ja lastenpäivät. 1/3 meni oikein, siellä oli lastenpäivät joka tarkoitti, että lastenannokset maksoivat 5€ kappale. Ja juu, oli siinä yhdessä nurkassa kulunut ja vähän rikkinäinen muovihökkeli jossa pyöri joku ankea videopätkä ja vierellä oli pieni nuhjuinen ämpäri jossa oli värikyniä. Myös värityskuvia löytyi. Basilikaa taasen en nähnyt.

Lasten annokset olivat ihan ok, molemmat söivät osan annoksestaan. Evaldin valitsema lehtipihvi oli kyllä huomattavasti parempi kuin Astridin taannoin Pinellassa tilaama pihvi, joka oli niin kuivaa ja palanutta ettei edes yksivuotias suostunut syömään sitä (äidin medium-pihvi kyllä upposi).

Anton söi lammasta valkosipulimuusilla (ei kun sehän oli isoin meidän koskaan näkemä karitsan koipi), ihan jees..liha mureaa. Ja mun lohiannoksessa oli super hyvää punajuuripestoa ja kaikki muu meni kyllä alas mutta ei ollut arvion arvoista. Summa summarum; emme mene enää paitsi jos olemme kuolemassa nälkään eikä muuta ole tarjolla lähimain.

Niin ja ravintolaan astuessamme meille molemmille tuli Antonin kanssa déjà-vu..Olemme joskus käyneet ravintolassa Anton meinasi että Astridin ollessa hyvin pieni, minä sanoin että odottaessani Astridia, mutta siis useampi vuosi sitten. Istuimme pöytään, saimme listan ja hetken kuluttua totesimme että ei halua eikä pysty. Ja voi sitä tarjoilijan ilmettä kun palautin listat tiskille ja vastasin kysymykseen, että ei kiitos, päätimme sittenkin olla syömättä (taisimme mennä viereiselle Heselle..).

Teatterissa

Kuva: Turun Nuori Teatteri

Vietimme viime perjantaina oikein kunnollista tyttöjeniltaa Astridin ja hänen kummitätinsä kanssa. Kävimme ensin katsomassa Turun Nuoressa Teatterissa Ruma Ankanpoikanen-näytelmän kenraalia. Näytelmä oli meidän kaikkien mielestä todella hyvä; näyttelijät ilmeikkäitä ja taitavia, puvustus ja meikki loistavaa, lavastus hienoa ja kerronta sujuvaa, laulut ja koreografiat onnistuneita jne.jne.

Teatterin jälkeen olimme sopineet menevämme pitsalle. Se meinasi muodostua ongelmaksi, koska emme mahtuneet aiemmin suunnittelemaamme kohteeseen, Pub Niskaan. Myöskään Tintåån ei, yllätys yllätys, mahtunut mutta onneksi Dennis pelasti. Vähän meinasi usko loppua, kun sade ja lapsen nälkä vain yltyivät eikä tilaa ollut majatalossa (tai ravintolassa, miten vaan..). Denniksen pitsat ovat Denniksen pitsat. Ne maistuvat aivan eriltä kuin muiden pitsat. Kummitäti jaksoi "mennä" Astridin kanssa pallomereen ja pelata shakkia. Ruokailu päätettiin myös, lapsen osalta, perinteiseen tikkariin.

Ilta oli siis oikein onnistunut, kiitos ihana seuran!