Sosekeitto vol.2

Kaappaus keittiössä on yksi suosikki ohjelmiani. Osittain siksi, että Kari Aihinen on vaan niin ihQ (jos ei kiinnitä huomiota selkäkarvohin) ja osittain koska on kiva päästä urkkimaan ja kurkkimaan ihmisten ruokatottumuksia ja keittiöitä. Mutta mukavaa on myös saada uusia ideoita omaan keittiöön. Vaikka vaahtovoissa paistaminen on muodostunut meillä vitsiksi, on ohjelman useampi resepti iskenyt. Tässä viimeisin isku. Ja kova olikin!

Porkkanakeitto

8 porkkanaa (porkkana per syöjä)
3 dl vettä
3 dl appelsiinimehua
100 g voita
2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
pieni pala inkivääriä (peukalon kokoinen)
1,25 dl kuohukermaa
2 rkl ranskankermaa Creme Fraiché

Pese porkkanat, kuori ja pilko porkkanat, valkosipulit, sipulit ja inkivääri.

Laita kattilaan voita ja anna sen sulaa, lisää pilkotut raaka-aineet joukkoon voin kaveriksi. Kuullota eli paista kevyesti n. 5 minuuttia niin, että vihannekset kypsyvät hieman mutta eivät ruskistu.

Laita vettä kiehumaan.

Lisää kattilaan appelsiinimehu ja kiehuva vesi.

Lisää 2 tl suolaa.

Anna keiton kiehua 20 minuuttia kansi päällä.

Lisää keittoon kuohukerma ja keitä muutama minuutti.

Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Soseuta keitto tehosekoittimessa. Muista olla varovainen sekoittaessasi kuumaa nestettä, älä laita kantta liian tiiviisti kiinni vaan suojaa hieman raollaan olevaa kantta pyyhkeellä ettet saa roiskeita päällesi!

Viimeistele keitto ranskankermalla ja sekoita vielä hetki. Lisukkeeksi sopii esim. raejuusto, pähkinät tai vaalea leipä.

Voit soseuttaa sen myös sauvasekoittimella mutta blenderissä keiton rakenne tulee tasaisemmaksi ja kuohkeammaksi.

PS. Me taidettiin muuten jättää ranskankerma pois keitosta ja käyttää sitä vain lisukkeena paahdettujen kurpitsansiemenien kanssa.

PS2. Eikä kai tarvitsis enää mainita, että resepti on otettu ko. ohjelman sivuilta. No..mainitsin silti.

Sänkyproggis

Melkein vuoden projekti on pian saatu päätökseen. Ostimme viime syksynä vanhan kerrossängyn silloiseen kotiin lastenhuoneeseen. Aiemmin meillä oli ollut Jungmanni-osa Jolla-lastensängyn yläpuolelle, mutta jotenkin kyseinen kompleksi tuntui aivan valtavalta silloin 3,5- ja 1-vuotiaiden lasten sängyksi. Löysin siis huuto.netistä useitakin näitä pinnalaitaisia kerrossänkyjä (joka on näkynyt mm. Minnan blogissa..lieko siksi noussut suosioon?!), mutta monissa niissä tuntui hinta nousevan korkeuksiin tai sitten ne sijaitsivat meille mahdottoman matkan päässä. Yksi kuitenkin löytyi ja aika halvalla. Se haettiin kotiin heti. Tai ei kotiin, sillä maalipinta oli kamalassa kunnossa; toinen sänky keltainen ja toinen valkoinen.

Päätimme kuumapuhaltaa sängyt puhtaiksi vanhoista maaleista, jotta saamme uudesta pinnasta siistin. En tosin ihan silloin ymmärtänyt millainen homma siinä oli (ja siksi projekti, vaikka välillä se vähän oli unohtunut, kestikin). Keltaisen värin alta löytyi mm. ruskeaa ja vihreää ja valkoisen alta mm. sinistä ja ruskeaa. Jos työtunteja laskee, niin olisi tullut halvemmaksi ostaa vaikka pari niitä yksilöitä joissa hinta nousi pilviin, mutta toisaalta, ovat nämä kyllä nyt paljon rakkaammat, kun on aikaa saanut viettää näiden parissa oikein olan takaa..

Mutta siis, sänkyjen odottaessa valmistumistaan, ehdimme muuttaa ja lapset saivat omat huoneet. Mutta eipä tuo mitään, sillä mökille tarvittiinkin uuteen huoneeseemme pikkuinen kerrossänky, joten tadaa..siinä se on. Anton väsää vielä toiseen sänkyyn uuden pohjan ja mummu lupaili ostaa lapsille uudet lakanat synttärilahjoina. Niin ja täytyy myös vierailla Etolassa, sillä noiden sänkyjen mitat ovat sellaiset ettei tarvitse edes unelmoida löytävänsä valmiina sopivat patja..

PS. Ja sängyistä tuli TIETENKIN valkoiset..heh!

Sosekeitto vol.1

Keväällä tekee mieli syödä kaikkea värikästä (lue: kasviksia). Salaatit ovat vähän haastavia; ei sillä etteivätkö lapset niitä söisi, mutta tuntuu ettei pieni ihminen jaksa syödä salaattia niin paljon että se pitäisi nälän poissa tarpeeksi pitkään. Mutta sosekeitto; se osuu ja uppoo. Pitkästä aikaa teimme ihanan Laurani reseptillä hernesosekeittoa. Suosittelen!

Niin ja se vielä sanottakoon, että me laitamme yhteen annokseen herneitä jopa kolminkertaisen määrän (ohhoh..) ja juustona meillä on yleensä ihan ehtaa vuohenjuustoa, eikä sitä tuorejuustomallia. Kirvelin tilalla myös meillä on basilikaa. Nam!

Ravintolakokeilu: Martina

Halusin kokeilla monissa blogeissa kehutun ketjuravintola Martinan. Meidän lähin löytyi Skanssista ja ravintolan nettisivut lupailivat leikkipaikkaa lapsille, basilika-puskia kasvamassa ympäri ravintolaa ja lastenpäivät. 1/3 meni oikein, siellä oli lastenpäivät joka tarkoitti, että lastenannokset maksoivat 5€ kappale. Ja juu, oli siinä yhdessä nurkassa kulunut ja vähän rikkinäinen muovihökkeli jossa pyöri joku ankea videopätkä ja vierellä oli pieni nuhjuinen ämpäri jossa oli värikyniä. Myös värityskuvia löytyi. Basilikaa taasen en nähnyt.

Lasten annokset olivat ihan ok, molemmat söivät osan annoksestaan. Evaldin valitsema lehtipihvi oli kyllä huomattavasti parempi kuin Astridin taannoin Pinellassa tilaama pihvi, joka oli niin kuivaa ja palanutta ettei edes yksivuotias suostunut syömään sitä (äidin medium-pihvi kyllä upposi).

Anton söi lammasta valkosipulimuusilla (ei kun sehän oli isoin meidän koskaan näkemä karitsan koipi), ihan jees..liha mureaa. Ja mun lohiannoksessa oli super hyvää punajuuripestoa ja kaikki muu meni kyllä alas mutta ei ollut arvion arvoista. Summa summarum; emme mene enää paitsi jos olemme kuolemassa nälkään eikä muuta ole tarjolla lähimain.

Niin ja ravintolaan astuessamme meille molemmille tuli Antonin kanssa déjà-vu..Olemme joskus käyneet ravintolassa Anton meinasi että Astridin ollessa hyvin pieni, minä sanoin että odottaessani Astridia, mutta siis useampi vuosi sitten. Istuimme pöytään, saimme listan ja hetken kuluttua totesimme että ei halua eikä pysty. Ja voi sitä tarjoilijan ilmettä kun palautin listat tiskille ja vastasin kysymykseen, että ei kiitos, päätimme sittenkin olla syömättä (taisimme mennä viereiselle Heselle..).

Kesää odotellessa

Odottelen jo kesää..ei sillä, viihdyn töissä enkä koe olevani edes kovin väsynyt, mutta onhan se ihanaa kun on vapaus ja voi nauttia valosta; valvoa myöhään jos siltä tuntuu, herätä ajoissa mutta ilman pakkoa lähteä mihinkään, tehdä koko perheen kanssa mitä tykkää jne.jne. Ja tuntuu, että tänä keväänä meidän lapset on ihan loppu, puhki, poikki, slut, kaput...joten siksikin toivon, että pian jo loma koittaisi..

Ja onhan meillä ihan kivoja suunnitelmiakin; Evaldin synttärit, ihanien ystävien häät, loma Haapsalussa, ehkä rokkailut Ruisrockissa ja mikä parasta (meistä kaikista) mökkeily rakkaalla mökillä kaikessa rauhassa. Ja kyllä mun on pakko päästä myös Lintsille..
Mutta vielä pitäisi jaksaa lapsilla 8 ja  meillä aikuisilla 9 aamua.

Muista aina käyttää etuliitettä "Prinsessa-"

Ihailin jo ajat sitten Riikan blogissa alimman kuvan ihanaa Wheatin tyllihametta jota Suomessa myy mm. Little Copenhagen. Katselin hametta nettikaupassa ja klikkailin jo useasti ostoskoriinkin, mutta en saanut aikaiseksi ostaa sitä, kunnes...no kaikkihan se arvaa! Oikea koko oikeasta väristä oli loppu. Pieni googlailu ja toteamus, ettei samaa hametta saanut oikein mistään, paitsi että merkillähän on oma nettikauppa. Laitoin sormet ristiin ja hoin mielessä "älä ole toimitusta Suomeen, älä ole toimitusta Suomeen", mutta kappas, toimitus Suomeen toki oli ja aika pienen summan jälkeen jopa ilmainen. Joten tiesin miten siinä käy..kun olin kahlannut kaupan läpi, oli ostoskorissa monen sadan edestä vaatetta molemmille lapsille. Näin ollen edessä oli karsinta ja kovakätinen sellainen. Ja niinpä kotiin saapui ylläkuvatut vaatteet. Toimitus oli nopea, joten pelkäänpä, että tästä jää kauppa, josta tulee laittaa tilausta menemään joka sesonki (hyvä puoli on siitä, ettei Wheatilla tunnu olevan oikein missään mallistossa mustaa, eli moni vaate saa siitä syystä jäädä toisten ostettavaksi).

Mutta se etuliite "Prinsessa-"..miten se tähän liittyikään? Jos jotain olen oppinut 4,5 vuoden äitiyden aikana on se, että jos haluat saada pienen tytön pukemaan/syömään/istumaan/seisomaan/tanssimaan/puhumaan/mitä ikinä tarvitseekin tehdä, niin muista käyttää etuliitettä "Prinsessa-"..kuten prinsessa-jugurtti, prinsessa-legginsit, prinsessa-tuoli, prinsessa-asento, prinsessa-balettitossut, prinsessa-ääni jne.jne.jne.
Usein etuliite tulee liittää asiaan heti, joskus annetaan anteeksi äidin unohdus ja innostutaan sitten kun äiti on heittänyt ilmoille epätoivoisen "Ei mutta tämähän oli se prinsessa-pinni!" lausahduksen. Joskus muistan kuitenkin pelata varman päälle jo ajoissa ja hehkutin kuvan legginseistä (joista itse pidän, mutta tiesin Astridin vieraksuvan baggy-mallia) prinsessa-legginseiksi jo ennen kun ne kotiin asti tulivat. Eikä meillä ole ollut ongelmaa näihin pöksyihin pukeutumisessa, vaikka Astrid kyllä ilmoitti ettei oikein pidä siitä että haara roikkuu.

"Esä attu"

Hattu: Uusi hankinta KappAhlista (hintalapun mukaan 9,95€, kassakone antoi hinnaksi 7,95€ ja löysin vielä lompakosta alennuskupongin jolla hintaa jäi 5,95€
Paita: Vanha Mini Rodini
Hattufriikki: Omaa tuotantoa ja aivan ihana
Hyvä mieli: Hattufriikin kanssa ilmaista ja tarjolla lähes aina
Onnistuneet kuvat: Harvinaisuus

Viisikymppinen kummitus

Kummitätini täytti vapun aikaan viisikymmentä - ihan uskomatonta! Ikinuori hän on. Mutta kiva kun täytti, koska satuttiin viettämään vappua molemmat mökillä, joten pääsimme osaksi juhlabrunssia. Olin onnellinen, vaikka makuaisti olikin ikävästi vähän kateissa, koska kesällä, kummituksen järjestäessä varsinaiset juhlat, tanssimme me häitä toisaalla. Miten sattuukin kesän kahdet juhlat samalle päivälle. Toivotaan kuitenkin kummitukselle lisää syntymäpäiviä, kun taas ystävillemme emme ainakaan lähtökohtaisesti toivo lisää häitä...

Tein kummituksen kunniaksi kakkukokeilun hänen lempiaineksistaan. Kakku ei ollut kaunis eikä maultaan ihan sitä mitä hain, mutta ei kai juuri kukaan ole napakymppireseptiä ykkösellä luonut. Kakussa oli brownie-pohja valkosuklaamuruilla. Valkosuklaa-tuorejuusto täyte jossa sitruunakiisseli kierteitä ja  päällä oli sitruunakiille sekä marenkia, paahdettua pistaasia ja karamellisoitua sitruunankuorta. Mutta tosiaan, kun mökillä oltiin ja ryhdyin suunnittelematta (ja kipeänä) kakun tekoon, jäi ulkonäkö vähän ankeaksi..kotona olisi ollut vähän elintarvikeväriä keltaisuutta tuomaan. Aijon kyllä ehdottomasti muokata reseptiä yleisön (ja omien) ajatusten mukaan ja kokeilla uusiksi. Hiljaa hyvä tulee!

Macaroneja ja donitseja

Aiemmin mainittuihin lastenjuhliin, veimme lahjaksi virkattuja leikkiruokia. Kuten jo aiemmin olen maininnut, olisi minusta mukava antaa aina jotain itsetehtyä, mutta aina ei ole aikaa, eikä idoita (taidoista nyt puhumattakaan!). Nyt kuitenkin syntyi näitä leikkiruokia.

Pohdiskelin mihin pakata noita ruokia ja kun en löytänyt oikein sopivia pahvilaatikoita, ostin leivosrasioita. Olisin halunnut askarrella ruokiin vielä jotkut kivat "Hand made" tai "Sankari´s bakery" laput, mutta en ehtinyt. Ensi kerralla siis.

Macaronit oli herkullisen värisiä, mutta ensi kerralla pitää tsempata sen kanssa, että langat ovat yhtä paksuja keskenään. Macaronejen ohje oli täältä. Löysin ohjeen Fannyn talossa-blogin kautta ja sieltä nappasin myös donitsi-ohjeen. Ihania ruokia on muuten tuo Fanny virkkaillut!

Keväistä välipalaa

Pitkään tuskailimme iltapäivän/illan ruokailujen kanssa. Meillä aikuisilla oli kova nälkä ja kaffesjuki heti kotiin palatessamme, lapset taasen olivat juuri syöneet päiväkodissa välipalan. Taasen Pikku Kakkonen, tuo arki-iltojen ja pyhäaamujen helpottaja, tuli meidän kannalta vähän huonoon saumaan - okei, voihan sen katsoa Areenasta, mutta kun emme haluaisi opettaa lapsillemme, että sieltä voi katsoa koska vaan ja mitä vaan ja että kivoja voidaan katsoa miljoona kertaa ja huonot kelata (vielä kun Astrid ja Evald omaavat mieltymyksen hyvin erilaisiin ohjelmiin, joten on parempi, että toosa laulaa ja se katsoo ken tahtoo). Jos söimme ennen Pikku Kakkosta, ei lapsilla ollut nälkä. Jos taas söimme Pikku Kakkosen jälkeen, ei lapsilla ollut nälkä kun oli iltapalan aika. Kuitenkin on se tunne, että lapsille pitää tarjota viisi ruokaa päivässä ja koska en itse pidä napostelusta (eikä muuten hammaslääkäritkään) (niin ja juu, kyllä sitä tulee joskus naposteltua, mutta yritän välttää sitä ja varsinkin opettaa lapsilleni parempaa ruokatottumusta kuin itselleni), niin on mielestäni tärkeää tosiaan syödä viidesti.

Lisää haastetta toi se, että jos joimme kahvin vasta ruuan jälkeen, vei se ainakin ukko-kullan yöunet ja omienikin alkamista siirsi (tai siis väsymyksen tuloa). Ja Astrid, rakkaamme, joka on aina inhonnut nukkumaanmenoa, söi itsensä pinkeäksi jugurtista/leivästä/hedelmistä/puurosta iltapalalla, jotta sai syömisellään venytettyä nukkumaanmenoa pidemmälle. Eikä siinä ollut, ainakaan minun, helppoa sanoa että nyt ruoka loppui, kun toinen vaatimalla vaati saada lisää ja usein tilasi vielä annoksen puuroa siinä vaiheessa, kun kaikki muut sortit "oli loppu".

Olemme neljän vuoden aikana yrittäneet useita ratkaisuja, mutta emme ole löytäneet sopivaa, kunnes nyt. Päätimme siirtyä etelä-Eurooppalaiseen tapaan syödä päivällisen sijaan illallista. Näin ollen siis keitämme kahvit pian töistä palattuamme ja lapset ottavat samalla pienen välipalan. On myös mukava kerääntyä yhteisen pöydän äärelle ja jakaa kuulumiset kaikkien päiväkoti- ja työpäivistä. Välipalan tekoon ei mene pitkään eikä myöskään poiskorjaamiseen. Sen jälkeen on aikaa leikkiä ja kun se Pikku Kakkonen alkaa, tehdään olohuoneeseen studio nojatuoleista ja aikuiset voivat valmistaa sen illallisen. Emmekä me vielä syö heti Pikku Kakkosen jälkeenkään, siinä ehditään vielä leikkiä, piirtää tai lukea. Ja joskus puoli seitsemän-seitsemän välillä istumme illallispöytään. Lapsille maistuu yleensä siihen aikaan hyvin ruoka, mutta neitonen välttyy ylilyönneiltä, koska ei ole tarpeen ajantappamiseksi syödä ylimääräistä. Illallisen jälkeen ehditään vielä hienosti siivota lelut ja hoitaa iltatoimet ennen kun koittaa Evaldin nukkumaanmenoaika. Astridkin menee kai ikäisekseen suht aikaisin nukkumaan, vaikka tosin nukahtaminen kestää hänellä aika pitkään. Ja tärkeintä varmaan on se, että tämä homma tuntuu meille toimivalta!

Ps. Ei meillä lapset yleensä juo limsaa, ei edes mehua, arkena, mutta tuolloin oli sunnuntaivieraiden jäljilta kaappiin jäänyt pullonpohja jaffaa, joka jaettiin kristillisestii..

Väsynyt vappu

Aloitin vappuaaton aamulla kevään fiilistelyllä ja tein tavanomaisen kaurapuuron sijaan aamiaiseksi niitä alati himoitsemiani avocado-leipiä. Evald oli yöllä nostattanut kuumeen joten hän jäi isänsä kanssa kotiin, kun taas Astrid sonnustautui (hammas-)keiju-prisessa-pukuun. Pikkuveli tosin halusi myös tyllihameen ja keikisteli kuin paraskin tyttö mekossaan. Harvinaista herkkua aamuun toi myös Astridin saatto päiväkotiin, joka kuuluu harvoin hommiini. Tosin, naamiaisista huolimatta, ei Astrid olisi kovin mieluusti jäänyt päiväkotiin - kevätväsymystä, toivottavasti! Töissäkin oli tiedossa mukava päivä ja kivasti se menikin. Mutta siihen jäi.

Meidän oli tarkoitus käydä Astridin kanssa päiväkodin jälkeen vielä muskarissa ja suunnata sitten illalla juhlimaan ystäväni luo, jonne oli tulossa myös paljon lapsia. Pojat oli jätetty noista suunnitelmista pois jo aamusta (heidän päiväohjelmaan kuului lääkärikäynti jonka ansioista todettiin taas korvatulehdus ja Evald sai antibiootin). Kun hain Astridin päiväkodista, sain vastaan itkuisen ja täysin väsyneen tytön. Päätimme siis mennä suoraan kotiin. Kotona myös itse huomasin olevani täysin loppu, joten menin päiväunille ja mikä sitten odottikaan herätessäni - kamala flunssatunne! Emme siis lähteneet mihinkään. Näin ollen muffinsseja oli perhelleemme ihan liian paljon eivätkä ne oikein edes maistuneet (nimi, Better than sex, siis lupaili ihan liikaa!).

Vappupäivä oli tarkoitus aloittaa brunssilla ystäviemme luona ja suunnata sitten mökille. Skippasimme myös brunssin, koska eipä sitä nyt halua toisia sairastuttaa ja lähdimme verkkaisesti mökille. Siellä oli mummu koristellut pihapuun lasten iloksi ja sukulaiset olivat iloisissa vapputunnelmissa. Se oli lapsille kivaa! Itse sairastin sohvalla, mutta Anton sai, kiitos lastenhoitoavun, hommia tehtyä. Näin väsynyttä vappua ei kyllä ole hetkeen ollut, mutta voi miten onnellisia lapsemme olivat kun pääsivät taas mökille! Kyllä sinne vapputorille ehtii taas ensi vuonna eivätkä nuo raukat edes tiedä tivoleista mitään, koska emme ole kertoneet. Simaa emme tehneet ja munkkeja olisi ollut kiva paistaa, mutta sunnuntaina saatiin onneksi churroja. Ja oli se Kati-täti tehnyt simaakin. Joten väsynyt vappu, check, silti onnelliset lapset, check!

Piristystä sairastavalle

Kun on sairaana ja olo on apea, niin tämä pikku-ukko kyllä ilahduttaa, irvistyksellä tai ilman. 

Ps. Joku sanoi, että pojat laittaa päälle ihan mitä vaan, ei ne välitä tai valitse itse.. Meillä ei pidä paikkaansa, Evald kun keksii jonkun minkä päälleen haluaa (ja hän keksii aika usein ja yleensä jotain siskon kaapista), niin se myös laitetaan, kuten kuvan helmet..

Juhlahumua

Viikonloppu pääsiäisen ja vapun välissä meni juhliessa pieniä sankareita. Ihan kun ei hetkeen oltaisi herkuteltukaan; vaikka eipä se tietenkään juhlissa tärkeintä ole, mutta täytyy sanoa, että molemmissa bileissä oli pöytä sen verran koreana, että asiaa ei voi ohittaa..

Pienempi juhlija täytti kaksi ja vietti juhlia kotonaan. Isompi juhlija oli kerännyt vuosia jo neljä ja vietti juhlia perinteisen kaavan mukaan koulun jumppasalissa; voi sitä riemua! Robin raikasi, tyttöset valtasivat lavan tanssimooveillaan (tosin Astrid ei tanssinut, olisi kai halunnut muttei uskaltanut eikä tuo Robin ole oikein meidän lapsiin koskaan uponnut..Boom kahia Evald joskus vähän tykkäsi kuunnella, mutta Astridia ei Robbari kiinnosta..) ja pojat, no jos ei muuta niin, pelasivat kukin omaa sählyturnaustaan.

Molemmissa juhlissa oli myös jätskibaari. Ensimmäisissä juhlissa minäkin tein annoksen, kun en voinut vastustaa lakujäätelöä, kinuskikastiketta, salmiakki bilareita ja turkinpippurirouhetta! Niin hyvää!

Kevätkultien asukuva

Erään kevätkyläilyn asukuva (tosin eipä nuo vaatteet tuosta kovin hyvin näy..Astridilla tyllihame ja Evaldilla ruutukauluspaita neuleen alla). Molemmilla muuten uudet kengät. Mukana myös kaikelle lähipiirille vuosien saatossa tutuksi tullut Muumilinna.