Gdansk - kesä 2014

Puhelimen kätköistä löytyi kuvia kesäisestä matkastani Gdanskiin. Matka oli hauska, vaikka ennen lähtöä koettiinkin dramaattisia käänteitä (no ei ehkä mitään super jännää, mutta kyllä vähän syke nousi muutamaan otteeseen).

Matka oli nimittäin syntympäivälahja ystävälleni, joka vietti syntymäpäiväänsä joulun tienoilla. Matka-aikaa sumplittiin pitkin kevättä ja huhtikuussa löytyi sopivat lennot. Tottahan siinä nimittäin kävi niin, että ystävälleni sopiva viikko kesäkuussa oli juuri se ainoa viikko jolloin meillä oli ohjelmaa (Haapsalun matka) ja sitten heinäkuussa lennot lähtivät Turun sijasta Helsingistä. No, löysimme sopivat lennot, jotka tosin palauttaisivat meidät Helsinkiin, mutta ne varattiin. Myös hotellia katseltiin ja mietettiin ja päädyttiin sitten hotelliin, jossa minä olin aikaisemmalla Gdanskin matkalla yöpynyt.

Ja kun lähdön aika lähestyi, ilmeni että ystäväni oli sekoittanut päivämäärät ja ei päässyt töittensä takia lähtemään. Onneksi minulla on muutama muukin ystävä ja yksi heistä (ja vielä ensimmäinen niistä joita meinasin kysyä), pääsi lähtemään. Nimetkin sai onneksemme vaihdettua Wizz Airilla, vaikka siitä piti vähän ylimääräistä maksaakin.

Näin siis suuntasimme Gdanskiin ilman sen suurempia suunnitelmia ystäväni kanssa. Viivyimme perillä kaksi kokonaista päivää ja tulopäivänäkin olimme perillä ennen puolta päivää. Tuossa ajassa kaksi aikuista ehti hyvin tutustua kaupunkiin ja käydä Sopotissakin. Tosin, jos olisimme halunneet kiertää paljon museoita tai käydä Stutthofin keskitysleirillä, ei aika olisi riittänyt. Minä olin kuitenkin leirillä käynyt aiemmin ja ystävälleni sopi hyvin jättää se väliin. Yhden päivän vietimme shoppailen ja muut kierrellen kaupunkia ja Sopotia. Itselleni mielenkiintoisinta antia oli kiivetä Marian kirkon torniin. Toki myös herkulliset ruoat ja rauhassa vietetty aika ystävän kanssa oli todella rentouttavaa. Jutut eivät loppuneet ja jotenkin ehti puhua kaikesta ihan eri tavalla kun yleensä tavatessamme. Viimeisenä iltana (kun lentokentällä piti olla ennen viittä) löysimme vielä aivan hotellin vierestä hauskan yökerhon, jota olimme vähän aiempina iltoina kaipailleet...aamuherätys oli kuitenkin jo mielessä niin kirkkaana, ettemme jääneet tarkastuskierrosta pidemmäksi aikaa, mutta siinä on hyvä syy lähteä Gdanskiin toistekin (toinen hyvä syy on Dom Sushi).

Perheloma Haapsalussa vol.3: Iloni Imedemaa

Ehdoton käyntikohde Haaspalussa, ainakin lapsiperheille tai muuten lastenmielisille on Iloni Imedemaa. Astrid Lindgrenin useita kirjoja kuvittanut Ilon on asunut pienenä Haapsalussa ja hänen kunniakseen siellä pieni, sanoisin museon ja leikkipaikan välimuoto. Alakerrassa on esillä vähän historiaa ja paljon kuvituksia. Yläkerrassa taas hurjan paljon leluja vapaasti leikittävänä. Viihtyisällä sisäpihalla oli myös mahdollisuus leikkiä ja oli siellä myös ateljee, jossa olisi voinut askarrella.

Kun on vielä suunnaton Astrid ja Ilon fani, niin paikka on kyllä todella symppis. Okei, olisin toivonut näkeväni vähän enemmän suosikkiani Pikkuista Lottaa, mutta Katto-Kassinen taisi olla paikan suosituin hahmo, tai ainakin nopealla laskennalla oli Kassisesta eniten kuvia esillä. Hyvänä kakkosena tuli Sammeli-koira (mm. kirjsta Sammeli, Epp ja minä...suomeksi muuten Epp onkin Eeva). Myös Melukylä oli lapsineen hyvin edustettuna.

Ainoa miinus oli museokauppa. Anton huokaisi syvään ja totesi: "Mikä onni!". Ja niinhän se olikin, nimittäin näillä tuotteilla olisi voinut viedä minulta omaisuuden. Nyt oli tarjolla vaan eestinkielisiä kirjoja, muutama muki ja Katto-Kassinen palapeli, joka ei sytyttänyt. Kortteja toki oli myös, mutta ei niitäkään mitään henkeäsalpaavaa valikoimaa. Postikortit tuli kuitenkin hankittua ja varmaan oli tosiaan onni, ettei kukaan ollut vielä tajunnut myydä kaikenlaisia leluja ja kippoja ja julisteita Ilonin kuvilla.

Perheloma Haapsalussa vol.2: Ravintolat

Haapsalussa oli muistini mukaan muutamia ravintoloita -noh, osuin oikeaan (sillä muutaman määritelmä oli jonkun sanakirjan mukaan 3-99), mutta silti ravintoloita oli huomattavasti enemmän kuin muistinkaan. Läheskään kaikissa emme käyneet; itseasiassa kävimme koko reissun aikana vain neljässä ravintolassa. Mutta tämä ensimmäinen ravintola oli se, jonka muistinkin aikaisemmalta reissultani. Müüriääre kohvik on todella symppis -menee mielestäni ennemmin kahvila- kuin ravintola-kategoriaan. Paikasta saa tosin kaikenlaisia annoksia herkullisista kakuista ihan kunnon ruoka-annoksiin. Välissä on sitten leipiä ja pastoja ynnä muuta. Hinnat ovat edulliset, yllä näkyvät annokset maksoivat keskimäärin n. 3-4 euroa kipale. Herkullisinta mitä söin ko. paikassa viikon aikana oli kakku, jossa oli välissä luumua ja päällä jotakin kreemiä ja hasselpähkiknää. Suht´ tuhtia, mutta hyvää!

Suosikiksimme muodostui viikon aikana Viron 50. parhaan ravintolan (vuonna 2014) joukkoon lukeutuva Hapsal Dietrich. Ravintola oli todella kauniisti sisustettu, palvelu erittäin ystävällistä ja ruoka todella maukasta. Ensimmäisellä käynnillämme oli tosin juuri haluamme alkuruoat loppuneet, joten jouduimme valitsemaan muuta, mutta eipä se mitään. Minä söin alkuun jättikatkarapuja ja mango-kurkkusalaattia, pääruoaksi eräänlaisen burgerin, jonka sisällä oli ainakin naudan luomupaistia sekä pikkelöityä paprikaa ja jälkiruoaksi ahdoin vielä basilikajäätelöä mansikkakastikkeella. Huh mutta nam! Antonin lautasille eksyi sammakonkoipien sijaan naudanlihacarpacciota, päivän kala-annos ja jälkiruoaksi mansikkapavlovaa. Huippuja myös ne kaikki!

Toisella käynnillämme sain ensimmäisellä missatun vitello tonnaton ja sekin oli todella hyvää. Vitello tonnato tarjoiltiin Dietrichin oman leivän päällä ja se jos mikä (siis leipä) oli taivaallista. Kyseistä leipää tarjoiltiin myös oliiviöljyn ja balsamicon kanssa ennen ateriaa..valitettavasti koko perheemme piti leivästä, joten en voinut syödä kaikkea yksin. Leipä oli jonkinlainen vuokaleipä, jotenkin saaristolaisleipätyylinen, muttei ollenkaan samalla tavalla tumma ja makea...ja siinä oli joukossa kokonaisia hasselpähkinöitä. Jos vaan olisi myyty, olisin ostanut autonperäkontillisen leipää kotiin ja pakkaseen. Täytyy joskus yrittää tehdä samanmoista itse, vaikka voin jo nyt kertoa, ettei se tule maistumaan samalta. Niin ja kaikki annokset maksoivat noin 7-8 euron luokkaa. Lapsille löytyi myös värikyniä ja pieni laatikollinen leluja, joiden voimin meidän lapset viihtyivät paikassa useamman kerran. Eikä haitannut vaikka he kerran ottivat pienimuotoisen painimatsin lattialla; okei paikalla ei ollut enää juuri muita asiakkaita, mutta silti kukaan henkilökunnasta ei katsonut pahasti, plussaa siitä!

Aiemmin tekemälläni reissulla söimme vain kerran kunnolla ja se tapahtui Kuursaalissa. Muistojeni mukaan ruoka oli taivaallista, mutta ilmeisesti taso oli laskenut tai sitten se, että oli edellisen kerran syönyt lämmintä ruokaa kaksi vuorokautta aiemmin (ja sekin kouluruokaa) teki ruoasta erityisen maukasta. Tällä kertaa ruoka oli pettymys. Ihan ok, mutta hinta (annokset 10 eurosta ylöspäin) huomioiden ei kovinkaan kummoinen. Paikka on tosin todella kaunis ja viihtyisä. Siellä on myös iso leikkihuone lapsille, jossa ainakin meidän lapset viihtyivät todella hyvin. Nauttimamme kahvit ja kakut (pari päivää ennen ruokailua) olivat todella herkulliset, joten jos joskus toiste Haapsaluun menemme, niin emme missään nimessä jätä Kuursaalissa käymättä, mutta vietämme siellä vain kahvihetkiä tai sitten naukkaamme lasillisen viiniä. Merimaisema ja usein tarjolla oleva elävä musiikki ovat nimittäin parasta valkoviinin kanssa.

Perheloma Haapsalussa vol.1

Työkaverini omistaa Haapsalusta asunnon. Olen kerran aiemmin viettänyt asunnossa viikonlopun toukokuussa - silloin olimme liikkeellä kolmen naisen porukalla ja reissu oli aika lyhyt. Olimme perillä Haapsalussa (Tallinnasta noin 1,5h ajomatka) vasta illalla ja sunnuntaina lähdettiin jo hyvissä ajoin takaisin Tallinnaan. Lauantaistakin aimo aika meni Spa Hotelli Laineen hoidoissa. Mutta nyt oli aika mennä tutustumaan Haapsaluun paremmin, koko perheen kanssa ja viikoksi.

Matka oli kerrassaan onnistunut, jos ei oteta huomioon kylmää säätä, yksiä rikkoutuneita housuja (vaikka ne olivatkin äidin suosikit -prinsessa-legginsit) ja yhtä kadonnutta lapiota (plus muutamaa kiloa, jotka tuli herkuteltua viikon aikana vyötärölle..). Meille kävi vielä tuuri, kun saimme tutun kautta auton ilmaiseksi ja pääsimme laivalla ilmaiseksi syömäänkin. Laivamatka siis sujui molempiin suuntiin nopeasti -jopa niin nopeasti etteivät lapset ehtineet leikkiä leikkipaikoilla (joita Viking Mariellalla oli oikein olan takaa) tarpeeksi, kuulemma!

Haapsalu itsessään on tosi pieni ja kaunis kaupunki. Neukkuhenkisiä taloja toki näkyy monin paikoin ja osa taloista on todella huonossa kunnossa, mutta useita on kunnostettu todella kauniisti vanhaa kunnioittaen. Aurinko paistoi matkamme ajan, mutta tuuli tuiversi saaden ilman tuntumaan paisteesta huolimatta kylmältä (no..Suomessa satoi, joten pidimme itseämme voittajina vaikkei ihan kesätamineissa aina tarjennut..). Meri on läsnä ja samoin ne Piispanlinnan rauniot.

Ihmiset olivat ystävällisiä ja kieli sai meidät naureskelemaan. On se niin hassua kun se on niin lähellä ja joskus tarkoittaa samaa ja niin usein tarkoittaa jotain ihan muuta kuin mitä luulit. Viikko tuli vietettyä leikkipuistoissa ja kahviloissa/ravintoloissa (näillä ei muuten ole suurta eroa Haapsalussa - kaikkiin ravintoloihin oli ihan sopivaa mennä vain kahville (leivoksia/kakkuja oli kaikissa vitriinissä) ja kaikista kahviloista sai myös ruokaa..) sekä kävellen ristiin rastiin kaupunkia. Kävimme myös Ilon Imedemaassa ja yhdessä Galleriassa. Äiti pääsi myös jalkahoitoon.

Kuvat eivät kerro viikosta mitään - olivat vaan hassuja kohdalle sattuneita kylttejä. Lisää kuvia ja muistoja kirjaan myöhemmin. Nyt nukkumaan!