Moni juttu päältä ruma, sisältä tosi herkullinen (vai miten se sananlasku meni)

Kun kerran Hullujen päivien hullutteluista alettiin puhua, niin jatketaan vähän. Näin peltirasian, totesin mielessäni: "KAAMEA!". Luin kuitenkin mitä rasia sisältää enkä enää voinut vastustaa. Kiss-Kiss-karkkeja = ihanaa!
Vähän mulla on karkkimaku mummoutunut. Salmiakki (ja joku laku) maistuu mutta muuten ei tee mieli kuin vihreitä kuulia, Kiss-Kissejä ja kettukarkkeja. Joskus vähän Omareita.
Uskon myös tietäväni ottajan rasialle ihan perhepiiristä. Meidän oma Roska-Raija aka Astrid on mielissään tilpehööristä kuin tilpehööristä.

Ennen kun Vappu koittaa (ts. pääsiäisen tunnelmia)

Pääsiäinen meni, kuten varmaan monilla muillakin, kauniista säästä nauttiessa, ystäviä tavatessa, suklaamunia ja muita herkkuja syöden, leikkien, pelaten...
Lisäksi grillattiin ensimmäistä kertaa tänä keväänä, siivottiin kotia pariin otteeseen, sain yhden ompeluprojektin valmiiksi ja toista aloitettua, ehdittiin taas pitkästä aikaa raaputtamaan mökille tulevia kerrossänkyjä vanhasta maalista ja käväisinpä myös vähän ulkoiluttamassa itseäni ystävän kanssa (+ Anton keikkaili pitkäperjantaina kuoron kanssa).

In Love

Tarkoituksena oli täyttää pakastin Hulluilta päiviltä hamstratuilla Pappagallon jäätelöillä. Kun pääsin hullareille, ei makuja ollut enää juurikaan tarjolla. Päädyin siis täyttämään pakkasta Mövenpickin jäätelöillä. Osa oli entuudestaa tuttuja makuja, toiset uusia tuttavuuksia. Ja yksi uusi tuttavuus sai jalat alta, sukat pyörimään jaloissa ja mitäs muuta..vei kielen mennessään.

Coconut & Passion fruit.

PS. Jäätelö sisältää kookoshippuja, joten jäi siksi Antonilta syömättä (=enempi mulle)

"Mummot paistaa lettuja, partiolaiset räiskäleitä!" sanos mun isä joskus

Eipä noihin kuviin ole paljon muuta lisättävää kuin että joskus on vain pakko pitää räiskälepäivä! Päälle omena- ja mansikkahilloja ja vaniljakastiketta (eikä kannata vaahdottaa, on paljon paremman makuista litkuna). Suosittelen lisäämään taikinaan hiilihapollista vettä ja suosimaan kahden pannun taktiikkaa - ehtii paistajakin syömään (hiilihappovedellä ei ole vaikutusta paistajan syömiseen, paitsi että räiskäleen rakenne on kivempi). Meidän pienet pannut oli käytössä ekaa kertaa. Ne ovat arvokkaimmat pannut jotka olemme koskaan ostaneet (ne nimittäin löytyivät asunnosta remonttia tehdessämme). Eivät tosin ole ihan hintansa väärti mutta saatiin me onneksi huusholli kaupan päälle ja yksi keittiöporras myös.

Jos pitäisi

 Luin joku tovi sitten Helsingin Sanomien artikkelin "Asperger-diagnoosin saanut: Normiin pakottaminen on kamalinta" joka kertoi Paula Tillin elämästä. Artikkeli herätti monia ajatuksia, joita en ala tässä nyt ruotimaan. Yksi asia jäi kuitenkin leikkimielisesti päähäni pyörimään. Tilli kertoi syöneensä joka päivä samaa ruokaa. Mitä siis minä söisin jos pitäisi joka päivä syödä samaa?

Päädyin syömään avocado-leipää. Siis ruisleipää, jonka päällä on avocadoa, suolaa ja mustapippuria (ja avocadon alla joskus vähän voita). Jos hyvin käy, voi päällä olla myös vähän sitruunamehua ja basilikaa, mutta se on vaan juhlapäivinä. Tänä lienee ateria johon en koskaan kyllästy, on se sitten aamiainen, lounas, päivällinen, välipala tai iltapala.

Mitä sinä söisit jos pitäisi syödä samaa joka päivä?


PS. Ensimmäinen kuva on ajalta, jolloin meillä ei vielä ollut keittiötä ja siksi astioina on kertakäyttöastiat.

Hemma hos: A.&A.

Parhaita asioita elämässä on se, että on rakkaita ihmisiä lähipiirissä. Vielä paremmaksi menee, kun rakkaat ihmiset paluumuuttavat samaan kaupunkiin kanssasi. Näin kävi alku vuodesta minulle. Rakas ystävä ja hänen rakas siippansa (Astridin yksi lempiukko!) muuttivat takaisin Turkuun. Ja voiko siis olla upeampaa maisemaa makuuhuoneesta kuin heillä?!? Ei voi!

Hassua on mielestäni se, että olen ihaillut noita Ferm Livingin Cloud-tapetteja moneen otteeseen vaikka ja missä. Ja nyt vasta huomasin, että pilvien sisällä on tuollaisia kiekuroita. Olisikohan tarve käydä silmälääkärillä? Joka tapauksessa, ne ovat todella kivat ja sopivat hienosti tuohon makkariin. Kyllä tuolla taitaa nukkua enkelin siipien alla, kun on pilvet ja Tuomiokirkko ihan lähellä.

A. olet rakas!

Lauantain leipomukset

Toteutin viime viikonloppuna lauantain leipomukset jo perjantaina..koska sää oli aurinkoinen ja no, en tiedä. Moni muu ei ehkä nimenomaan leipoisi aurinkoisena perjantaina, mutta itsellä oli niin hyvä fiilis, että vaikka vähän väsytti, oli tunne, että pitää leipoa.

En ollut hetkeen tehnyt sitruuna-valkosuklaamuffinsseja, joista pidän itse ihan kamalasti. Koska jääkaapissa oli vielä purkki valmista vaniljakastiketta, tuntuivat nämä muffinsit jopa helpolta tekemiseltä. Eivät ne toki vaikeita ole, vaikka kastikkeen itse keittelisikin, mutta nyt suorittiin mutkat..

Ainoa ongolema oli se, ettei reseptiä meinannut löytyä. Olen sen joskus anopiltani ottanut, kun olen hänen leipominaan näitä syönyt..kaivelin sitä puhelimen kätköistä ja muutamastakin reseptijemmasta, ennen kun löysin. Tässä se siis on, niin ei tartte enää ihmetellä mistä löytyy.


SITRUUNA-VALKOSUKLAAMUFFINSIT

150 g valkosuklaata
puolikkaan sitruunan kuori
100 g voita
80 g sokeria
90 g jauhoja (alkuperäisessä ohjeessa oli vähemmän, mutta ne lässähti pahasti)
0,5 tl leivinjauhetta
2 munaa

1. Sulata 100 g suklaasta ja lisää siihen sitruunankuori
2. Vatkaa voi ja sokeri kovaksi vaahdoksi
3. Lisää sula suklaa voi-sokerivaahtoon
4. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään
5. Lisää jauhot taikinaan
6. Sekoita taikinan joukkoon munat
7. Kaada muotteihin ja paina jokaiseen pala suklaata
8. Paista 200 asteessa noin 8-10 minuuttia
9. Tarjoile vaniljakastikkeen kanssa


Ohjeeseen kuului myös vaniljakastikkeen ohje, mutta sitä ei enää ole tallessa. Alkuperäinen ohje on luullakseni Glorian ruoka ja viini -lehdestä.

Piiiiitkäperjantai

Kello on vasta 17.50 ja päivä on tuntunut, nimensä mukaan, pitkältä. Lapset ovat väsyneitä ja samalla ihan kierroksilla. Anton lähti hetki sitten kuoron keikalle. Tekemistä olisi vaikka ja kuinka paljon, mutta mitään ei saa tehtyä, koska jos poistun hetkeksi lasten luota, lähtee meno lapasesta. Tänään on jo loukattu, itketty, huudettu, poljettu jalkaa, heitelty tavaroita jne.jne.
Tänään ei olla paljon kuunneltu kehoituksia, kieltoja eikä varoituksia. Ja rymissyt siis on. Vielä pitäisi jaksaa ainakin pari tuntia. Tiedän, ei mitään verrattuna kärsimykseen, jota Big J. joutui kokemaan, mutta olen silti lopen uupunut..tule jo pääsiäispäivä! (Okei..odotan myös ihan vaan huomista - tiedossa kivoja ystäviä ja herkkuja!)

Nimi oveen

Siellähän se nimikyltti pilkistää kuvan alareunassa

Meidän taloyhtiössä vähän jokaisessa ovessa on omanlaisensa postilaatikko ja myös nimikyltit ovissa ovat asukkaitten itsensä hankkimia (lue: kaikki erilaisia). No siitähän saatiinkin aikaan pieni ongelma. Kaikki perinteiset messinkiset ja koukeroreunaiset kyltit joihin sukunimi on kaiverrettu, ei oikein tuntunut omalta jutultamme.
Nopealla googlailulla niiden lisäksi löytyi lähinnä niitä muovisia joita voi liimata sen kirkkaanpunaisen ja muovisen postilaatikon kylkeen sinne pellonreunaan tai metrien pituiseen laatikkoriviin. Öö..ei meidän juttu sekään siis (Asutaanhan tässä sentään 1. kaupunginosassa eikä missään pöndellä). Seinänaapurin ovessa oli ihan kiva kyltti ja kyselinkin mistä se on hankittu. Ajattelin, että saman kerroksen ovissa voisi olla ihan tyylikästä olla samanlaiset kyltit (Tosin se naapurin kyltti on sellainen kuparinen; onhan se trendikäs, mutta jotenkin ei ihan ollut oma juttu). Mutta sepä olikin heidän omassa firmassa tehty ajat sitten ja tietenkin sitä laitetta, millä se oli laserleikattu, ei enää ollut olemassa.

Tuli ongelma.

Se tiesi lisää googlailua toisella kotimaisella ja englannilla ja.. Jotain löytyi, mutta jokin niissä sitten aina oli pielessä. Useimmiten koko. Ovessamme kun on entisten asukkaiden kyltistä ruuvireiät, jotka meidän kyltin pitäisi tietenkin peittää. Lisää googlailua. Hetkeksi asia jo unohtui. Yhtenä päivänä jonotin jossain ja aloin puhelimella selailla lisää kylttejä ja sieltä se löytyi; ovinumeroon passaava emalikyltti. Nopealla katselemisella ne tosin olivat järkyttävän hintaisia ja osassa oli ns. tuplareunus jolloin ulkoasu oli vähän erilainen kuin ovinumerossa. Mutta sitten se löytyi. Ehkä Ranskasta. Tosin paketin päällä luki asioita espanjaksi. Ja mahdollinen palautusosoite oli Tanskassa. Että tiedä häntä. Mutta kyltti on loistava. Se on täydellinen ja sopii loistavasti numerokyltin kanssa yhteen.

Löysin vielä kivan kranssinkin Hämeenkadulle muuttaneesta Sellofaanista jonka olemastaolosta vasta kuulin (ja tietenkin heti vierailin). Joten pian alkaa olla ihan kiva tulla kotiin, kun oma ovi ei ole se ainut ovi jossa ei lue nimeä ja jossa ei ole mitään koristeita (Lisäksi kranssi peittää sen yhden ruudun, joka on selvästi joskus mennyt rikki ja vaihdettu, joten lasi on erilainen kuin muissa ruuduissa ts. häiritsee sitten ihan kamalasti minua). Tosin vieraamme ovat jo sen verran tottuneet koruttomaan oveemme, että Roosa-täti ainakin vaan kiipesi ohi ovemme..

Vähän isompia yksityiskohtia

Esittelin jo pieniä yksityiskohtia, joista erityisesti kodissamme pidän. Jatkan vähän isompien yksityiskohtien kanssa..

Yhdeksänruutuiset ikkunat ja tuo pieni vihreä parveke. Myös naapuritalon voisi laskea yksityiskohdaksi josta pidän. Pari ensimmäistä viikkoa surin, miten se talo onkaan kauniimpi kuin omamme, kunnes tajusin, että näinhän se on parempi; nyt voimme ihailla kaunista taloa ikkunoistamme. (Parveke pitäisi siivota ja kukittaa. Myös ikkunanpokat kaipaavat uutta maalia.)

Keittiön nurkassa ovat kai alkuperäiset kaapit; kolme pienempää ja yksi iso. Ne ovat ihanat ja vetävät sisäänsä vaikka ja mitä. Onneksi emme kajonneet näihin vaan pidimme päämme ja päädyimme ennemmin vähän ahtaaseen keittiöön.

Vanerinen välitila keittiössä. Tämän keksimme ja toteutimme itse. Välissä tuli vähän murheita matkaan ja mietimme jopa lasilevyä tämän tilalle. Nyt voin vain ajatella, että onneksi emme päätyneet siihen. Niin ja vaneriset keittiötasot on myös mielestäni ihanat!

Väliovet ovat myös juurikin mieleeni. Naapurissa on sellaiset vanhanaikaisemat peiliovet, jotka nekin on tosi kauniit ja sopivat talon tyyliin (ehkä jopa näitä meidän ovia paremmin), mutta nämä yksinkertaiset lasiset tuplaovet ovat mielestäni juuri meidän näköiset. Näin keväällä, auringonpaisteessa ja pölyssä ei näistä tosin saa kovin hyviä kuvia..

Ulko-ovi on myös mieleeni, vaikka kaipaakin maalia. Pidän noista listakoristeista ja haaveilen maalaavani oven jollain hieman enemmän huomiota herättävällä värillä.

Eteisen katto. Siinä on kaunis koristelu; salimiakkikuvio. Harmi kun sellaisia ei ole muissa huoneissa.

Teatterissa

Kuva: Turun Nuori Teatteri

Vietimme viime perjantaina oikein kunnollista tyttöjeniltaa Astridin ja hänen kummitätinsä kanssa. Kävimme ensin katsomassa Turun Nuoressa Teatterissa Ruma Ankanpoikanen-näytelmän kenraalia. Näytelmä oli meidän kaikkien mielestä todella hyvä; näyttelijät ilmeikkäitä ja taitavia, puvustus ja meikki loistavaa, lavastus hienoa ja kerronta sujuvaa, laulut ja koreografiat onnistuneita jne.jne.

Teatterin jälkeen olimme sopineet menevämme pitsalle. Se meinasi muodostua ongelmaksi, koska emme mahtuneet aiemmin suunnittelemaamme kohteeseen, Pub Niskaan. Myöskään Tintåån ei, yllätys yllätys, mahtunut mutta onneksi Dennis pelasti. Vähän meinasi usko loppua, kun sade ja lapsen nälkä vain yltyivät eikä tilaa ollut majatalossa (tai ravintolassa, miten vaan..). Denniksen pitsat ovat Denniksen pitsat. Ne maistuvat aivan eriltä kuin muiden pitsat. Kummitäti jaksoi "mennä" Astridin kanssa pallomereen ja pelata shakkia. Ruokailu päätettiin myös, lapsen osalta, perinteiseen tikkariin.

Ilta oli siis oikein onnistunut, kiitos ihana seuran!

Pieniä yksityiskohtia

Kodissamme on muutama pieni yksityiskohta, johon olen ollut rakastunut jo ensi silmäykseltä. Lisäksi joitain pieniä yksityiskohtia, jotka ollaan itse valittu ja jotka olivat remontissa niitä must-have-juttuja.

Pattereiden säätökytkin ja patterit ylipäätänsä; A/B Vesijohtoliike Huber Oy.

Wc:n lukko; Vapaa - Kiinni. (Tuo täytyisi ehkä irroittaa ja jotenkin yrittää säätää, koska suljettaessa ei "kiinni" näy ihan niin kivasti kun toivoisin.)

Valokatkaisijat Schneiderin Renova-sarjaa. Myös kaikki pistorasiat, jotka on sijoitettu jalkalistoja ylemmäksi, ovat Renovaa. Nämä oli yksi must-have-hankinnoista.

Kattorosetit; useita erilaisia mutta ah, niin ihania. Valitettavasti vain nykyvalaisimien rumat muovitötteröt vähän peittävät (ja pilaavat) rosettien ulkonäön.

Sadetakki

Astrid tarvitsee sadetakin. Sadetakki on toisaalta aika turha varuste. Usein päiväkodissa riittää päälle kurahousut, koska kuorivaatteet nyt pitävät vettä sellaisissa olosuhteissa, joissa he päiväkodissa ulkoilevat. En tiedä muista päiväkodeista, mutta tuntuu, ettei tuolla (ainakaan meidän lasten ryhmissä) kyllä ulkoilla säällä kuin säällä. Enkä itsekään pidä säällä kuin säällä ulkoilua tarpeellisena. Mieluummin sitten hyvän sään aikaan vaikka koko päiväisesti ulkona ja hyvällä mielellä, kuin huonolla ilmalla hampaat irvessä (Ehkä joku lapsuustrauma tuo sateella ulkona?!). Anyways: sadetakki.

Evaldilla on Marimekon ihana musta-valkoraidallinen sadetakki, jonka viemistä päiväkotiin arastelin alkuun. Sitten mietin, että hitto! Meillä on hieno sadetakki, miksi käyttäisimme sitä vain niinä muutamana kertana kun satumme sadesäällä lähtemään kauppaan? Vaate on tehty käytettäväksi ja näin vein sen raitatakin päiväkotiin (Vannotin Antonin tosin katsomaan takkia aina hakiessa, jos on päivällä satanut, koska "jos se sitten siellä kuivuu kuraisena, ei sitä saa millään puhtaaksi".). Astridille olisin ostanut samanlaisen sadetakin, mutta sepä ei käynyt koska siinä on autoja vuoressa toisin sanoen poikein takki.

Olen kyllä löytänyt sadetakin yli muiden: Mini Rodinin vaaleanpunaisen Spot-takin, mutta se väri ja hinta. Jos takki olisi halvempi voisin ostaa vaaleanpunaisen Astridille, mutta kun takki on noinkin hintava, en tiedä raaskinko ostaa Astridille sitä, koska en usko haluavani pukea Evaldia siihen sitten kun hän on ko. kokoa (Okei, takki voi toki hajota ennen sitä tai mitä vain, mutta lähtökohtaisesti pyrin ostamaan ulkoilukamat ja varsinkin nämä vähemmän käytettävät niin, että ne menevät molemmille.). Mutta kun on kerran löytänyt sen just ihanan, ei mikään muu oikein näytä hyvältä. Muutamia suosikkejani kuitenkin tässä:

Kuva: Babyshop.se

Se ihanin!

Kuva: Babyshop.se

Tämä väri menisi Evaldillekin, mutta jotenkin vain ei nappaa..

Kuva: Babyshop.se

Minia A Turen Julien-takki on aika kiva..näyttää ehkä vähän sellaiselta vaaleankeltaiselta enemmin kun kirkkaankeltaiselta..

Kuva: Babyshop.se

 Tässä keltainen takki Ticketiltä. Näistä tulee kyllä niin Ultra Bra mieleen!

Kuva: Marimekko.com

Marimekon Arvoitus-takki on kiva, mutta sitä ei taida saada kuin kokoon 104 asti, eli se menis just tai olis nafti joten jää pois laskuista JA toisaalta tykkään ko. kuosista, joten olin ajatellut ostaa Astridille tunikan, joten en senkää puolesta haluaisi samasta vielä sadetakkia.

Kuva: Amazon.com

Tähän Hatleyn takkiin jo vähän ihastuttiin. Tyttömäinen toki tämäkin, mutta lähikuvasta alkoi tökkiä tuo vuori. Näyttää niin..en tiedä tekokeinoiselta..Mutta kuosi on kyllä jotenkin tosi pop.

Kuva: Riemuli.fi

Tässä olisi takki, joka menisi Evaldillekin, mutta jotenkin kun sade on muutenkin niin ankeaa, niin entäs tämä sitten? Tietty jos ostaisi jonkun kivan sadehatun ja -hanskat..tosin ei taida sydvesti kuulua peruspäiväkotitamineisiin...

Kuva: Amazon.com

Tää Hatley olisi kuosilta kiva, mutta olen tosi tosi tosi kyllästynyt kirkkaanpunaiseen. Ja muutenkin tää on mielstäni jotenkin tyttömäinen..se on toi kirkkaanpunainen yhdistettynä tuohon musta-valkoiseen..ehkä..tai ehkä sittenkin nuo rypytykset.

Kyllä sitä ehtii kesä koittaa, ennen kun olen tehnyt päätöksen. Tai miten olisi se perus Rukka? Mutta kun se sade on niin ankea asia, että saisi se takki sentään olla kiva. Mutta toisaalta..se on vaan sadetakki. Saa nähdä mitä tässä käy?!

Lohikeittoa

Meillä syödään paljon keittoa. Miksi?

-keitto on hyvää
-keitto on aika edukasta
-keittoa tulee helposti paljon
-keitto on yksinkertaista perusruokaa
-keitto maistuu lapsille
-keitto on ihan terveellistä
-keitto on mielestäni jopa täyttävää
-keitto yleensä paranee seistessään jääkaapissa

Pitkästä aikaa teimme Astridin toiveesta lohikeittoa (tai siis Anton teki). Ja se oli kyllä huisin hyvää.

Keep it simple!

Oma hetki

Omaa aikaa pieni hetki ennen Astridin muskariin lähtöä. Väsyttää. Mietin mitä tehdä.. 

Päätin käyttää ajan kahvikupin, laukussa mustaksimatkanneen banaanin ja uuden Kidd O:n seurassa. Nyt uudella energialla kohti iltapäivää.

Mattopesula kylpyhuoneessamme

Kun ikävä Aatosta kohtaan painaa päälle, on hyvä muistella niitä ei niin kivoja hetkiä. Esimerkiksi sitä kun se väänsi kunnon köntät juuri pesulasta tulleelle ja lattialle levitetylle matolle. No mutta, mikäs siinä, on se itsekin kivempi käydä juuri pestyssä vessassa! (Ihan en näin kyllä kyseisellä hetkellä ajatellut.)

Löysin puhelimen kätköistä kuvan siitä miten tilanne eteni. Yritin toki puhdistaa mattoa ihan siinä paikallaan ja se tuntuikin onnistuneen ihan hyvin. Kuitenkin maton kuivuttua oli valkoisiin osiin jäänyt selvät läikät. Vaikka matto on ohut puuvillamatto, se on pituudeltaan jotain melkein kolmenmetrin luokkaa. Ei siis toivoakaan, että se mahtuisi pesukoneeseen. Ja jotenkin tuntui, että kaikkien muiden hankintojen takia, ei nyt juuri olisi laittaa rahaa siihen että pesettäisin maton uudelleen pesulassa.

Mitä siis tein? Raahasin maton kylpyhuoneeseen ja onnistuin saadaan läikkäkohdat suht hyvin lavuaariin. Etsin kaapista Mäntysuovan ja juuriharjan. Ja siinä sitten porstasin kakkaläikät pois. Kuivatus oli hieman hankalampaa, mutta eipä ollut koko matto märkä joten sain sen viriteltyä seinäpatterin ja pyykkikoneen päälle.

Tykkään muutenkin noista Kodin1:n puuvillamatoista. Vaikka ne ovat ohuita, ne pysyvät hyvin paikalla. Ne on aika helppo näköjään puhdistaa (vien ne kyllä säännöllisesti pesulaan, enkä aijo jatkossa pestä niitä lavuaarissa muuta kun pakon edessä). Hinta ei normaalinakaan päätä huimaa, saatikaan kun putiikkiin tuntuu jatkuvasti olevan tarjolla jotain alennuskuponkeja (Tosin juuri missasin yhden -40% tarjouksen..tai siis luulin, ettei olisi mitään ostettavaa, mutta olisihan sitä ollut..juurikin matto..). Ja nämä musta-valkoiset matot sopivat mielestäni kuvioinnin puolesta moneen. Ainoa mitä voisi toivoa, olisi se, että niitä saisi kaikissa kuvioissa kaiken kokoisina..

Extempore

On joskus huisia lähteä tuulettumaan yhtäkkisesti. Vaikka olisi jo vaihtanut kotimekon päälle ja toisaalta odottelisi sitä rauhallista hetkeä sohvannurkassa lasten nukahdettua. Niin kun sitten päättääkin lähteä, voi huomata myöhemmin, että kannatti.

Näin siis kävi eräänä iltana. Ja kyllä taas jaksaa niiden juttujen jälkeen arkea paremmin. Välillä havahduimme tuijottavamme, kaikki kolme äitiä, screeniltä jalkapalloa. Ja toisessa hetkessä puhuimme pinnasängyistä, instagramista, lastenvaatteista, twittaamisesta ja päiväkodeista.