Perheloma Haapsalussa vol.1

Työkaverini omistaa Haapsalusta asunnon. Olen kerran aiemmin viettänyt asunnossa viikonlopun toukokuussa - silloin olimme liikkeellä kolmen naisen porukalla ja reissu oli aika lyhyt. Olimme perillä Haapsalussa (Tallinnasta noin 1,5h ajomatka) vasta illalla ja sunnuntaina lähdettiin jo hyvissä ajoin takaisin Tallinnaan. Lauantaistakin aimo aika meni Spa Hotelli Laineen hoidoissa. Mutta nyt oli aika mennä tutustumaan Haapsaluun paremmin, koko perheen kanssa ja viikoksi.

Matka oli kerrassaan onnistunut, jos ei oteta huomioon kylmää säätä, yksiä rikkoutuneita housuja (vaikka ne olivatkin äidin suosikit -prinsessa-legginsit) ja yhtä kadonnutta lapiota (plus muutamaa kiloa, jotka tuli herkuteltua viikon aikana vyötärölle..). Meille kävi vielä tuuri, kun saimme tutun kautta auton ilmaiseksi ja pääsimme laivalla ilmaiseksi syömäänkin. Laivamatka siis sujui molempiin suuntiin nopeasti -jopa niin nopeasti etteivät lapset ehtineet leikkiä leikkipaikoilla (joita Viking Mariellalla oli oikein olan takaa) tarpeeksi, kuulemma!

Haapsalu itsessään on tosi pieni ja kaunis kaupunki. Neukkuhenkisiä taloja toki näkyy monin paikoin ja osa taloista on todella huonossa kunnossa, mutta useita on kunnostettu todella kauniisti vanhaa kunnioittaen. Aurinko paistoi matkamme ajan, mutta tuuli tuiversi saaden ilman tuntumaan paisteesta huolimatta kylmältä (no..Suomessa satoi, joten pidimme itseämme voittajina vaikkei ihan kesätamineissa aina tarjennut..). Meri on läsnä ja samoin ne Piispanlinnan rauniot.

Ihmiset olivat ystävällisiä ja kieli sai meidät naureskelemaan. On se niin hassua kun se on niin lähellä ja joskus tarkoittaa samaa ja niin usein tarkoittaa jotain ihan muuta kuin mitä luulit. Viikko tuli vietettyä leikkipuistoissa ja kahviloissa/ravintoloissa (näillä ei muuten ole suurta eroa Haapsalussa - kaikkiin ravintoloihin oli ihan sopivaa mennä vain kahville (leivoksia/kakkuja oli kaikissa vitriinissä) ja kaikista kahviloista sai myös ruokaa..) sekä kävellen ristiin rastiin kaupunkia. Kävimme myös Ilon Imedemaassa ja yhdessä Galleriassa. Äiti pääsi myös jalkahoitoon.

Kuvat eivät kerro viikosta mitään - olivat vaan hassuja kohdalle sattuneita kylttejä. Lisää kuvia ja muistoja kirjaan myöhemmin. Nyt nukkumaan!

Pala taivasta

Löysin koneelta kuvia, joita postailin pääsiäisen aikaan facebookkiin. Nimittäin, kokeilin pitkään mielessä pyörinyttä ajatusta tehdä itse croissantteja. Ne kun ovat ehdottomasti parasta herkkua mitä tiedän - ja siksi kai olen muuttunut ajan myötä myös vähän ronkeliksi niiden suhteen.

Onneksi ryhdyin leikkiin (tai selvittämään pelisääntöjä) kerrankin ajoissa, koska eipä tämä mikään lyhyt projekti ollutkaan. Kuitenkin lopputulos oli mielestäni kaiken vaivan arvoista ja loppujen lopuksi projekti oli myös ihan helppo. Huomasin tosin, etten varmaan ottanut yhtään kuvaa valmiista tuotoksesta (todistanee faktan, että suurin osa croissanteista katosi vatsoihimme saman tien..).

Ohjeen otin summamutikassa Weekend Bakeryn sivuilta ja hyvä se olikin. Tässä oma suomennokseni:

Ranskalaiset croissantit

500 g venhäjauhoja
140 g vettä
140 g punaista maitoa
55 g sokeria
40 g voita
11 g kuivahiivaa
12 g suolaa

Lisäksi: 280 g voita ja yksi muna (sekä tilkka vettä)

Päivä 1:
Sekoita kaikki taikina-aineet keskenään ja vaivaa taikinaa noin 3 minuuttia (ei kuitenkaan liian sitkoiseksi, koska se vaikeuttaa kaulintaa myöhemmin). Muotoile taikinasta pyöreä kiekko (ennemmin kuin pallo) ja laita se lautaselle. Peitä muovilla ja laita jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää.

Päivä 2:
Leikkaa 280 g voita noin 1,25cm paksuiksi tikuiksi ja muodota niistä leivinpaperin päälle 15 X 15 cm kokoinen neliö. Laita toinen leivinpaperi päälle ja kaulitse neliö 19 X 19 cm kokoiseksi. Leikkaa reunat siisteiksi ja kaulitse vielä niin, että voineliö on kooltaan 17 X 17 cm. Laita jääkaappiin, mikäli voi on pehmeää. Kannattaa myös kaulitessa huomioida, että mitä tasaisempi levysi on paksuudeltaan, sitä helpompi ja onnistuneempi lopputulos on.

Ota taikina jääkaapista ja kaulitse se 26 X 26 cm kokoiseksi tasaisen paksuksi neliöksi. Laita voineliö taikinaneliön sisään ns. vinosti, jotta voit taitella taikinan voin ympärille kirjekuoreksi (kts. 5.kuva). Paina kirjekuoren kulmat keskelle varovasti kiinni.

Tämän jälkeen aloita taikinan kaulitseminen keskeltä. Tavoitteena on saada taikinasta 20 X 60 cm kokoinen. Taita taikina kolmeen osaan (siis ns. clutsimaisesti..) ja peitä kelmulla. Anna seistä jääkaapissa n.30 minuuttia. Toista sama vielä kaksi kertaa, jolloin taikinassasi on 27 kerrosta. Käännä taikinaa myös aina 90 astetta, ennen kun aloitat uuden kaulitsemisen.

Päivä 3:
Ota taikina jääkaapista ja kaulitse se kevyesti jauhotetulla pöydällä (toivottavasti käytit kevyesti jauhoa myös eilen..) 20 X 110 cm kokoiseksi. Jos taikina tuntuu sulavan liikaa kaulitsemisen aikana, sen voi nostaa takaisin jääkaappiin 10-20 minuutiksi. Kun olet saanut taikinan kaulittua, nosta sitä hieman, jotta se kutistuu muutaman sentin. Näin se ei kutistu kun leikkaat sitä.

Leikkaa taikina kolmioiksi. Weekend Bakeryn sivuilla kerrotaan tarkat mitat croissanttejen kokoon, mutta itse leikkelin silmämääräisesti. Käytin myös veistä, koska emme omista pizzaleikkuria, mutta se olisi varmasti ollut helpompi vehje. Kun olet leikannut kolmiot, venytä niitä kädelläsi n.25 cm pitkäksi ja sen jälkeen rullaa kolmiot sarviksi. Rullatessa saa hieman painaa, jotta kerrokset tarttuvat toisiinsa, mutta ei tietenkään niin paljon, että croissantit muussautuvat.

Lado croissantit leivinpaperille uunipellin päälle ja voitele ne kananmunalla, johon olet sekoittanut joukkoon hieman vettä. Anna croissanttejen kohota n.24 asteisessa uunissa/paikassa (oman uunimme lämpötilat alkavat vasta 30 asteesta, joten tein kohottamisen ihan vaan pöydällä). Kohota 2 tuntia. Kohonneista croissanteista olisi tarpeen voida nähdä kerrokset (viimeinen kuva).

Juuri ennen paistamista, croissantit voidellaan uudestaan kevyesti munan ja veden yhdistelmällä. Paistoaika riippuu toki uunistasi. Esilämmitä kiertoilmauuni 200 asteeseen ja tavallinen uuni 220 asteeseen. Laske lämpöä kiertoilmauunissa 195 asteeseen ja paista 6 minuuttia. Sen jälkeen laske lämpöä 165 asteeseen ja paista vielä 9 minuuttia. Paisto-ohjetta on tosin vaikea antaa. Itsekään en tainnut paistaa ihan tuota yhdeksää minuuttia enää, koska croissantit tuntuivat tummuvan liikaa.

Anna croissanttejen levätä hetki pellillä ja siirrä ne sitten ritilän päälle jäähtymään. Parhaiten croissantit maistuvat lämpiminä ja tuoreina, mutta jos kaikki eivät mene samana hetkenä, kannattaa loput pakastaa. Pakastetut croissantit laitetaan jäisinä 180 asteeseen lämmitettyyn uuniin ja paistetaan noin 8 minuuttia. Kokeilimme myös tätä ja hyvä oli.

Polttarit

Ennen häitä pidetään tietenkin polttarit. Olen osallistunut jo suht moniin polttareihin..en mitenkään miljooniin, kuten moni ystävistäni, mutta moniin kuitenkin. Useimmissa polttareissa on ollut peruskuviot; brunssi, hemmottelua, toimintaa, joku tehtävä ja morsiussauna. Kuitenkin ne kaikki ovat olleet aina täysin erilaisia keskenään.

Toukokuun polttarit pidettiin Raumalla. Teemana oli 50-luku morsiamen mieltymyksen mukaan. Entisajan kotirouva pääsi bingon ja burleskin kautta muuttumaan rockabilly-naiseksi. Sankari on varsinainen heittäytyjä, joten meno oli sen mukaista. Suurin panokseni iltaan oli kuppikakut, joita leivoin tee-hetkeen, josta morsian on myös haaveillut kukkakuppeineen ja hattuineen. Oh my dear, now you got it!

Puistoilua

Kaupungissa asuvien lapsiperheidet vapaa- ja lomapäivät menevät usein aika lailla puistoissa. Meidänkin kodin lähellä on useita puistoja, mutta toivoisin silti jotain muuta (/lisää).

"Puistoista" suosikkimme on päiväkodin piha. Se on myös meitä lähinnä, mutta näin kesällä voimme käydä siellä vasta kello viiden jälkeen, päiväkodin suljettua ovensa (no heinäkuun päiväkoti olisi kiinni, mutta mepä taidamme viettää heinäkuun lähinnä mökillä..).

Lähellä on Seikkailupuisto, mutta varsinkin yksin kahden lapsen kanssa, jotka molemmat vielä tarvitsevat vahtivia silmiä, en tykkää siellä käydä, koska alue on laaja, leikkijöitä on paljon (ja useat leikkijät vielä aika isoja, siis alakoulun yläluokilta) eikä aluetta ole aidattu, joten mahdollisuus pujahtaa hyvinkin huomaamatta ties minne, on helppoa!
Hyvää seikkiksessä on plutauslammikko, kioski ja vessat..niin ja se että aika usein siellä voi treffata tuttuja ilman erillistä sopimista.

Sitten olisi pieni puisto Seikkiksen vieressä, se olisi aidattu, mutta siellä ei ole keinuja, se on aika pienille suunnattu eikä meidän lapsia saa sinne enää kirveelläkään, kun vieressä "komeilee" se Seikkis. Lisäksi tuo Kupittaanlähteen leikkipaikka on usein todella paahtava, sillä siinä ei ole juurikaan mahdollisuutta oleilla varjossa.

Kakkosena päiväkodin jälkeen lienee tulevan Kurjenkaivonkentän leikkipuisto, joka sekään ei ole mikään timanttinen; puistossa on kaunis pensasaita, mutta tottahan siinä tulee olla rakoja, jotta puistoon pääsee. Portteja ei kuitenkana ole, vaan puistossa on kolme avaraa aukkoa, josta kaikista singahtaa autotielle todella nopeasti. Lisäksi puisto on kahdessa tasossa; yläpuisto ehkä vähän isommille, mutta usein meillä käy niin, että toinen lapsi haluaisi olla yläpuistossa ja toinen, yllätys yllätys, alapuistossa.

Todella kiva leikkipaikka on Tuomaanpuiston leikkipaikka; siellä on aidat ja varjoja ja kivoja vempeleitä sekä jotenkin sellainen luonto-lähellä-tunnelma, mutta sinne ei ole meiltä ihan lyhyt matka (tai paremminkin sinne pitää jotenkin "hankalasti" kiertää aina joko Tuomiokirkon tai yliopiston kautta..ja viereinen dagis käyttää puistoa paljon. Dagiksella on myös paljon omia puistoleluja, joita he ovat kokemukseni mukaan lainanneet vähän nihkeästi muille leikkijöille. On siis vähän surullista selittää pienelle lapselle, ettei sieltä laatikosta saa mennä muut hakemaan, tai että nuo aikuiset sanoivat, ettei niitä leluja sovi ottaa.

Meidän leluja nimittäin saa lainata jos kauniisti kysyy ja ei kuljettele niitä mihinkään ympäri puistoa. Voisin toisaalta kirjoittaa aiheesta pitkänkin sepustuksen, koska en voi käsittää, että vanhemmat antavat pientenkin lastensa tulla kyselemään leluja yksikseen lainaksi (tai tietävätköhän edes, että lapset niitä kysyvät) ja sitten kun lapsi kulkee lainatun ämpärin kanssa ja tulee aika lähteä kotiin, ei vanhempi vaivaudu edes palauttamaan ämpäriä - niin tai mistä hän tietää mihin se pitäisi edes palauttaa?! Ja näin meidän ämpäri viskataan maahan..kiitti lainasta, p*rk*le.

Mutta tosiaan kaipaisin lähelle puistoja, jossa olisi aidat ympärillä ja joitain puita suojaa antamassa. Kivat vempeleet toki pitäisi olla ja täytyy sanoa, että ihailen Helsingin systeemiä, jossa puistoissa on yhteisiä leluja ja jossain jopa se pieni sisätila, jossa on vessat ja vaikka vähän kirjoja pientä lepoa varten. Niin ja joku kioski olisi pop. Ja kun kerta toivomaan aletaan, niin sanompa vaan, että kelpaisi puistoruokailu meillekin kesäaikaan. Uskon sen olevan pieni panos perheiden hyvinvointiin.

Toukokuun viimeisillä viikoilla...

...vietettiin muun muassa muskarin kevätjuhlaa, jossa meidän perheestä esiintyivät pelle (thank God, Astrid valitsi vaihtoehtoisista esiintymisasuista pellen eikä sitä nukkea jonka taisivat lähes kaikki muut tytöt valita) ja kesämies.
Pellepuvun kanssa menasi ensin tulla itku, kun en löytänyt toivomaani harlekiini-kangasta housuihin, mutta loppujen lopuksi tuo pellepuku oli mielestäni oikein onnistunut ja hauska ja mikä tärkeintä, pelle itse diggasi sitä!

Hurmaavat häät

Ensimmäisenä lomaviikonloppuna tanssiittiin häitä Rauman seudulla. Ja aikamoiset bileet olikin! Sen lisäksi, että morsiuspari oli upea, ruoka hyvää, bändi jaksoi soittaa, tanssijalka sai polkea lattiaa pitkän ja hartaasti, paikalla oli paljon ystäviä ja kavereita, juomaa riitti ja tunnelma oli loistava...
...oli koko juhla täynnä pieniä yllätyksiä.

Menomatkalla bussissa tarjoiltiin pientä purtavaa ja juotavaa, oli hauska hääbingo, vieraita muistettiin lahjapussilla joka sisälsi arvan sekä liitulakuja ja kipparinpiippuja (aika osuvaa opettajalle ja merikarhulle, eikös vaan?), pöydät notkuivat alati vaihtuvista herkuista ja yöpalaakin tarjottiin runsaasti, vessasta löytyi tarvikkeita kaikkiin tarpeisiin sukkahousuista vauvanvaippoihin...

...eikä siinä kaikki; ympäri juhlatilaa saattoi bongata hauskoja juttuja; oli pussauskoppia, lataamoa, salakapakkaa (vanhan ompelukoneen kannen alla), kuvia jokaisesta vieraasta, kylttejä ympäri juhlapihaa, pikkubaari, kuvapiste (johon en tosin taaskaan muistanut mennä...), morsiamen vanhempien vanhat hääpuvut, kivunlievityscorneri...kaikkea ei edes muista! Ja kaikki nämä oli tehty hääparin mielytymysten mukaisesti Raumaa, merta, pitsiä ja vintagea rakastaen..

Ja vielä häävihko, johon oli perinteisen menun ja ohjelman lisäksi kerätty muun muassa esittely jokaisesta vieraasta! Vaivaa oli siis nähty, mutta kyllä kannatti! Oli L-O-I-S-T-A-V-A-A!

Kukkia

Päättäjäispäivänä opettajia muistetaan usein pienin lahjoin (joku jopa aika suurin..). Omalla kohdallani kukkia tuli muutamia, lähinnä ruukkukukkia. Antonille kukkia taasen tuli vaikka ja kuinka. Niistä kaikki olivat leikkokukkia, jotka ovat mielestäni ruukkukukkia parempi vaihtoehto, ainakin meille. Meillä kun ei ole kuin pieni parveke, niin ruukkukukat eivät yksinkertaisesti mahdu oikein mihinkään. Leikkokukkiakin oli tänä vuonna jokaisella tasolla, mutta so what! Ne eivät kestä koko kesää.

Haluamatta kuulostaa mitenkään epäkiitolliselta muistamisia kohtaan, niin sanompa vaan, että mielestäni parhaita muistamisia ovat kulutustavarat. Kynttiläkuppeja ja eri parisia mukeja on A) vaikea osata ostaa "vieraan ihmisen" tyyliin sopivasti ja B) saajan on mahdollisesti vaikea sijoittaa niitä mihinkään, jos niitä saa työuransa aikana joka kevät ja joulu edes sen yhden. Vaikka kulutustavara ei osuisi ihan nappiin, niin ne silti kuluvat usein..vaikka sitten lasten tai sukulaisten kautta. Kukat, suklaa, karkit, kahvi, tee...ja viini (voisin lyödä pääni pantiksi siitä, ettei lähes kukaan opettaja pahastu pullosta viiniä). Sainpa muuten yhdeltä perheeltä jäätelökioskin lahjakortin, toppen!

Ja voinpa sanoa myös, että ajatus on tärkein. Parhaita muistamisia ovat olleet kortti tai kirje, johon on kirjattu joitain oppilaan iloisia muistoja vuoden aikana, tai sitten kerrottu opettajasta mukavia asioita. Ne osuvat ja uppoavat aina sydämeen ja lämmittävät pitkän aikaa.

Lisää kaksivuotiskemuja

Viimeisellä työviikolla juhlittiin ihanaa kaksivuotiasta punapäätä! Seura oli hyvää ja tarjottavat jumalaisia. Voivattu-kakku oli Gaggui-Jonnan tekele, nam!

L-O-M-A

Olen ollut laiska - olen ollut lomalla! Emme ole tehneet mitään ihmeellistä ja silti paljon kaikkea. Pääasiassa nukuttu ja laiskoteltu. Puistoiltu. Ja minä olen käynyt pitkän tauon jälkeen jumpassa. Asiaa olisi vaikka ja mitä..jos siis vähän kuitenkin reipastuisi nyt kun on viikon vaan lataillut..