Näytetään tekstit, joissa on tunniste ikävä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ikävä. Näytä kaikki tekstit

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Mattopesula kylpyhuoneessamme



Kun ikävä Aatosta kohtaan painaa päälle, on hyvä muistella niitä ei niin kivoja hetkiä. Esimerkiksi sitä kun se väänsi kunnon köntät juuri pesulasta tulleelle ja lattialle levitetylle matolle. No mutta, mikäs siinä, on se itsekin kivempi käydä juuri pestyssä vessassa! (Ihan en näin kyllä kyseisellä hetkellä ajatellut.)

Löysin puhelimen kätköistä kuvan siitä miten tilanne eteni. Yritin toki puhdistaa mattoa ihan siinä paikallaan ja se tuntuikin onnistuneen ihan hyvin. Kuitenkin maton kuivuttua oli valkoisiin osiin jäänyt selvät läikät. Vaikka matto on ohut puuvillamatto, se on pituudeltaan jotain melkein kolmenmetrin luokkaa. Ei siis toivoakaan, että se mahtuisi pesukoneeseen. Ja jotenkin tuntui, että kaikkien muiden hankintojen takia, ei nyt juuri olisi laittaa rahaa siihen että pesettäisin maton uudelleen pesulassa.

Mitä siis tein? Raahasin maton kylpyhuoneeseen ja onnistuin saadaan läikkäkohdat suht hyvin lavuaariin. Etsin kaapista Mäntysuovan ja juuriharjan. Ja siinä sitten porstasin kakkaläikät pois. Kuivatus oli hieman hankalampaa, mutta eipä ollut koko matto märkä joten sain sen viriteltyä seinäpatterin ja pyykkikoneen päälle.

Tykkään muutenkin noista Kodin1:n puuvillamatoista. Vaikka ne ovat ohuita, ne pysyvät hyvin paikalla. Ne on aika helppo näköjään puhdistaa (vien ne kyllä säännöllisesti pesulaan, enkä aijo jatkossa pestä niitä lavuaarissa muuta kun pakon edessä). Hinta ei normaalinakaan päätä huimaa, saatikaan kun putiikkiin tuntuu jatkuvasti olevan tarjolla jotain alennuskuponkeja (Tosin juuri missasin yhden -40% tarjouksen..tai siis luulin, ettei olisi mitään ostettavaa, mutta olisihan sitä ollut..juurikin matto..). Ja nämä musta-valkoiset matot sopivat mielestäni kuvioinnin puolesta moneen. Ainoa mitä voisi toivoa, olisi se, että niitä saisi kaikissa kuvioissa kaiken kokoisina..

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Aurinkopojan viimeiset pötköttelyt



Kolme päivää sitten mummu haki lapset päiväkodista ja me suunnattiin Antonin ja Aatoksen kanssa autolla kohti Hyvinkäätä. Sieltä löytyi pariskunta, joka etsi itselleen aikuista Manchesterin terrieriä. Ja me olimme jo jonkun aikaa miettineet onko aika etsiä Aatokselle uusi koti.

Aatos kun ei oikein koskaan sopeutunut asumaan Turussa. Eikä sopeutunut oikein mihinkään muuhunkaan. Ihana, mutta jotenkin niin herkkä ja haastava koirapoika. Tunteet ovat menneet edes-takaisin, ylös-alas ja sinne-tänne. Tuntuu, että yritimme paljon, paljon jäi vielä kokeilematta ja toisaalta ettei enää ole voimia kokeilla mitään.

Päätös oli raskas. Toisaalta olo helpottui heti kun päätös oli tehty. Ja vielä enemmän kun tapasimme pariskunnan ja näimme heidät Aatoksen kanssa. Silti ikävöin. Silti kotona on outoa ilman Aatosta. Selatessa puhelimen kuvia tuli tämä kuva vastaan. Kuva lähtöpäivän aamulta, jolloin Aatos pötkötteli tuttuun tapaansa kodin aurinkoisimmassa paikassa.

Onneksi se aurinko paistaa Hyvinkäälläkin. Aurinkopoika.