Jos pitäisi

 Luin joku tovi sitten Helsingin Sanomien artikkelin "Asperger-diagnoosin saanut: Normiin pakottaminen on kamalinta" joka kertoi Paula Tillin elämästä. Artikkeli herätti monia ajatuksia, joita en ala tässä nyt ruotimaan. Yksi asia jäi kuitenkin leikkimielisesti päähäni pyörimään. Tilli kertoi syöneensä joka päivä samaa ruokaa. Mitä siis minä söisin jos pitäisi joka päivä syödä samaa?

Päädyin syömään avocado-leipää. Siis ruisleipää, jonka päällä on avocadoa, suolaa ja mustapippuria (ja avocadon alla joskus vähän voita). Jos hyvin käy, voi päällä olla myös vähän sitruunamehua ja basilikaa, mutta se on vaan juhlapäivinä. Tänä lienee ateria johon en koskaan kyllästy, on se sitten aamiainen, lounas, päivällinen, välipala tai iltapala.

Mitä sinä söisit jos pitäisi syödä samaa joka päivä?


PS. Ensimmäinen kuva on ajalta, jolloin meillä ei vielä ollut keittiötä ja siksi astioina on kertakäyttöastiat.

Karhunpoika sairastaa

Evaldin kevätflunssa paljastui eilen keuhkoputkentulehdukseksi sekä märkiväksi korvatulehdukseksi. Jäin siis pojan kanssa kotiin ja lähdimme lääkäriin. Kommunikointiamme:

Minä: Odotas hetki, niin äiti hakee rattaat.
Evald: Ei haluu!

M: Otetaans sun ulkovaatteet pois.
E: Ei haluu!

Lääkäri: Mitäs hän mahtaa painaa?
M: Nyt en osaa sanoa. Parempi punnita.
E: Ei haluu!

L: Tykkäätkö tarroista?
E: En.
M: Etkö edes autotarroista? Katso!
E: Ei haluu!
(Hetken kuluttua osoittaa tarralaatikkoa.)
E: Autoo.
M: Siellä oli autotarra.
(Otamme autotarran. Evald tutkii sitä.)
E: Ei haluu!

M: Lähdetään apteekkiin ja kotiin.
E: Ei haluu! Leikkii.
(Saa leikkiä hetken, kun lähetän Antonille tilannekatsauksen tekstiviestillä.)

M: Nyt me ihan oikeasti lähdetään.
E: Ei haluu! (Itkua)

M: Äiti laittaa sut rattaisiin istumaan.
E: Ei haluu!

(Apteekissa on jonoa.)
M: Pitää vähän odottaa.
E: Ei haluu! Kaapoo!
(Saa katsoa Kaapoa odoteltaessa.)
M: Äiti ottaa nyt sen puhelimen pois kun lähdetään.
E: Ei haluu! (Itkua)

M: Otetaan ulkovaatteet pois.
E: Ei haluu!

M: Avaa suu! Aa!
E: Ei haluu!
(Useampi annos lääkettä lentää ympäri pöytää, meitä, lattiaa. Itkua molemmin puolin! Lopulta sotken lääkkeen suklaavanukkaaseen. Se uppoa! Thank God!)

M: Vaihdetaan vaippa ja mennään päiväunille.
E: Ei haluu!

Kai me vähän juteltiin muutakin, mutta voin kertoa, että tiettyinä päivinä kommunikointi, juuri puhumaan oppineen kohta kaksivuotiaan kanssa, on aika pirun yksitoikkoista. Tai sitten lapseni on anarkisti..