Joskus kolahtaa

ja hyvä niin. Ainakin tällä kertaa.

Olen nimittäin koko vuoden miettinyt makuuhuoneeseemme tapettia. Vain yhdelle seinälle, joka ei edes näy muualle, mutta antitapetti-ihmisenä, on valinta ollut mahdoton.

Oikeastaan löysin sen täydellisen (tai niin luulin) tapetin jo heti silloin kun etsinnät aloitin, mutta kappas kun sitä ei tehtykään tapettina vaan tuo silmiini osunut oli jokin mallikappale. Se oli siis Cole & Son´n ja Guccin Floral-tapetti.

Mutta tiedätte varmasti, kun on löytänyt sen täydellisen, ei mikään muu näytä miltään (näin kävi muun muassa yo-mekkoni kanssa aikanaa ja edelleen ajattelen, että se minkä olisin halunnut olisi ollut täydellinen -damn you mother kun et antanut ostaa sitä 500€:n mekkoa!). Joten tapettietsintä on ollut täysin tuloksetonta pitkään.

Nyt kun ajatuksissa siintää jo tuparit (tulevat sijoittumaan aikaan jolloin olemme asuneet täällä jo vuoden päivät), on halu saada viimeisimmätkin remonttihommat valmiiksi. Ja kaipa se asuinmukavuuttakin lisää kun huusholli on valmis, vaikka sirkkeliin makuuhuoneessa olen jo niin tottunut, että ikävä (tai ainakin tyhjä olo) saattaa tulla kun tuo kaunokainen poistuu.

Joten päätin taas alkaa selaamaan internetin loputonta tapettimerta. Ja sieltä se iski silmään..ja kolahti!

Marimekon Oodi. Olen rakastunut!

Suosikkini jo vaatetuksesta. Onneksi en sitä mekkoa koskaan raaskinut ostaa, etten ihan seinäruusuksi muutu kun tapetti seinään saadaan. Ja mistä sitä saadaan? No ainakin sieltä Seinäruususta.

Nimi oveen

Siellähän se nimikyltti pilkistää kuvan alareunassa

Meidän taloyhtiössä vähän jokaisessa ovessa on omanlaisensa postilaatikko ja myös nimikyltit ovissa ovat asukkaitten itsensä hankkimia (lue: kaikki erilaisia). No siitähän saatiinkin aikaan pieni ongelma. Kaikki perinteiset messinkiset ja koukeroreunaiset kyltit joihin sukunimi on kaiverrettu, ei oikein tuntunut omalta jutultamme.
Nopealla googlailulla niiden lisäksi löytyi lähinnä niitä muovisia joita voi liimata sen kirkkaanpunaisen ja muovisen postilaatikon kylkeen sinne pellonreunaan tai metrien pituiseen laatikkoriviin. Öö..ei meidän juttu sekään siis (Asutaanhan tässä sentään 1. kaupunginosassa eikä missään pöndellä). Seinänaapurin ovessa oli ihan kiva kyltti ja kyselinkin mistä se on hankittu. Ajattelin, että saman kerroksen ovissa voisi olla ihan tyylikästä olla samanlaiset kyltit (Tosin se naapurin kyltti on sellainen kuparinen; onhan se trendikäs, mutta jotenkin ei ihan ollut oma juttu). Mutta sepä olikin heidän omassa firmassa tehty ajat sitten ja tietenkin sitä laitetta, millä se oli laserleikattu, ei enää ollut olemassa.

Tuli ongelma.

Se tiesi lisää googlailua toisella kotimaisella ja englannilla ja.. Jotain löytyi, mutta jokin niissä sitten aina oli pielessä. Useimmiten koko. Ovessamme kun on entisten asukkaiden kyltistä ruuvireiät, jotka meidän kyltin pitäisi tietenkin peittää. Lisää googlailua. Hetkeksi asia jo unohtui. Yhtenä päivänä jonotin jossain ja aloin puhelimella selailla lisää kylttejä ja sieltä se löytyi; ovinumeroon passaava emalikyltti. Nopealla katselemisella ne tosin olivat järkyttävän hintaisia ja osassa oli ns. tuplareunus jolloin ulkoasu oli vähän erilainen kuin ovinumerossa. Mutta sitten se löytyi. Ehkä Ranskasta. Tosin paketin päällä luki asioita espanjaksi. Ja mahdollinen palautusosoite oli Tanskassa. Että tiedä häntä. Mutta kyltti on loistava. Se on täydellinen ja sopii loistavasti numerokyltin kanssa yhteen.

Löysin vielä kivan kranssinkin Hämeenkadulle muuttaneesta Sellofaanista jonka olemastaolosta vasta kuulin (ja tietenkin heti vierailin). Joten pian alkaa olla ihan kiva tulla kotiin, kun oma ovi ei ole se ainut ovi jossa ei lue nimeä ja jossa ei ole mitään koristeita (Lisäksi kranssi peittää sen yhden ruudun, joka on selvästi joskus mennyt rikki ja vaihdettu, joten lasi on erilainen kuin muissa ruuduissa ts. häiritsee sitten ihan kamalasti minua). Tosin vieraamme ovat jo sen verran tottuneet koruttomaan oveemme, että Roosa-täti ainakin vaan kiipesi ohi ovemme..

Vähän isompia yksityiskohtia

Esittelin jo pieniä yksityiskohtia, joista erityisesti kodissamme pidän. Jatkan vähän isompien yksityiskohtien kanssa..

Yhdeksänruutuiset ikkunat ja tuo pieni vihreä parveke. Myös naapuritalon voisi laskea yksityiskohdaksi josta pidän. Pari ensimmäistä viikkoa surin, miten se talo onkaan kauniimpi kuin omamme, kunnes tajusin, että näinhän se on parempi; nyt voimme ihailla kaunista taloa ikkunoistamme. (Parveke pitäisi siivota ja kukittaa. Myös ikkunanpokat kaipaavat uutta maalia.)

Keittiön nurkassa ovat kai alkuperäiset kaapit; kolme pienempää ja yksi iso. Ne ovat ihanat ja vetävät sisäänsä vaikka ja mitä. Onneksi emme kajonneet näihin vaan pidimme päämme ja päädyimme ennemmin vähän ahtaaseen keittiöön.

Vanerinen välitila keittiössä. Tämän keksimme ja toteutimme itse. Välissä tuli vähän murheita matkaan ja mietimme jopa lasilevyä tämän tilalle. Nyt voin vain ajatella, että onneksi emme päätyneet siihen. Niin ja vaneriset keittiötasot on myös mielestäni ihanat!

Väliovet ovat myös juurikin mieleeni. Naapurissa on sellaiset vanhanaikaisemat peiliovet, jotka nekin on tosi kauniit ja sopivat talon tyyliin (ehkä jopa näitä meidän ovia paremmin), mutta nämä yksinkertaiset lasiset tuplaovet ovat mielestäni juuri meidän näköiset. Näin keväällä, auringonpaisteessa ja pölyssä ei näistä tosin saa kovin hyviä kuvia..

Ulko-ovi on myös mieleeni, vaikka kaipaakin maalia. Pidän noista listakoristeista ja haaveilen maalaavani oven jollain hieman enemmän huomiota herättävällä värillä.

Eteisen katto. Siinä on kaunis koristelu; salimiakkikuvio. Harmi kun sellaisia ei ole muissa huoneissa.

Pieniä yksityiskohtia

Kodissamme on muutama pieni yksityiskohta, johon olen ollut rakastunut jo ensi silmäykseltä. Lisäksi joitain pieniä yksityiskohtia, jotka ollaan itse valittu ja jotka olivat remontissa niitä must-have-juttuja.

Pattereiden säätökytkin ja patterit ylipäätänsä; A/B Vesijohtoliike Huber Oy.

Wc:n lukko; Vapaa - Kiinni. (Tuo täytyisi ehkä irroittaa ja jotenkin yrittää säätää, koska suljettaessa ei "kiinni" näy ihan niin kivasti kun toivoisin.)

Valokatkaisijat Schneiderin Renova-sarjaa. Myös kaikki pistorasiat, jotka on sijoitettu jalkalistoja ylemmäksi, ovat Renovaa. Nämä oli yksi must-have-hankinnoista.

Kattorosetit; useita erilaisia mutta ah, niin ihania. Valitettavasti vain nykyvalaisimien rumat muovitötteröt vähän peittävät (ja pilaavat) rosettien ulkonäön.