Pala piirakkaa

Ihana ja hirvittävän rakas ystäväni tuli iltateelle. Jääkaapissa oli karviaisia, joiden tiesin olevan ystäväni lempiherkkua. Jääkaapissa oli myös kesäkurpitsaa (parhaimmillaan sitä oli jääkaapissa noin viisi kiloa!) ja kesäkurpitsa on taas yksi omista suosikeistani. Näin syntyi siis kaksi varsin maukkaaksi todettua piirakkaa, tosin molempia pitää tehdä uusiksi jo siksi, että pientä hienosäätöä kyllä kaipasivat rakenteen osalta.

Kesäkurpitsa-fetapiirakka

pohja:

100g voita

1 muna

220g vehnäjauhoja

suolaa

1dl juustoraastetta

täyte:

1 jumalaton kesäkurpitsa tai puolitoista normaalia 

sipulia (laitoin 4 kesäsipulia, jotka olivat suht pieniä)

valkosipulia (laitoin 3 aika pientä kynttä)

2 dl ruokakermaa

2 munaa

125g smetanaa

n.100g fetaa

tuoretta oreganoa

mustapippuria

suolaa

Sekoita kaikki pohja-aineet keskenään ja painele vuokaan. Raasta kesäkurpitsa (voi itkettää siivilässä jos haluaa) ja pilko sipuli sekä valkosipuli. Kuullota kaikki pannulla öljyssä. Jos et ole itkettänyt kesäkurpitsaa, anna muhia niin pitkään, että nestettä haihtuu runsaasti. 

Sekoita loput aineista sekaisin (murusta feta). Kun kesäkurpitsa-sipulihässäkkä on vähän jäähtynyt, sekoita se muiden aineiden joukkoon (tätä en tehnyt - oletin että olisivat menneet sekaisin...eivät menneet vaan olivat kerroksittain). Kaada pohjan päälle.

Paista 200 asteessa noin 30 min.

Karviais-marenkipiirakka

pohja:

150g voita

1 dl sokeria

1 muna

2,5 dl vehnäjauhoja

1dl kaurahiutaleita

täyte:

karviaisia+

sokeria (itse käytin hillosokeria)+

perunajauhoja (ensi kerralla käytän Maizenaa)

=sen verran että vuoka melkein täyttyy (sopiva suhde on 1dl marjoja, 0,33dl sokeria ja 1 rkl perunajauhoja)

marenki:

sopiva määrä marenkia suhteessa 1 valkuainen:50g sokeria (tein nyt kahden valkuaisen marengin, mutta seuraavalla kerralla laitan marenkia vähän enemmän)

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna. Lisää kuivat aineet. Painele taikina vuokaan. Sekoita täyteaineet ja täytä vuoka melkein täyteen. Paista 175 asteessa noin 30 min. Tee marenkivaahto valmiiksi ja pursota tai sivele piirakan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Kauniit värit karviaspiirakassa kyllä on, vaikka leikkaamisen jälkeen se näyttikin teurastetulta

PS. Kiitos rakas ystävä kauniista liljasta..parempi onni ollut sen kanssa kuin sen hortensian..ts. ilahduttaa edelleen!

Gdansk - kesä 2014

Puhelimen kätköistä löytyi kuvia kesäisestä matkastani Gdanskiin. Matka oli hauska, vaikka ennen lähtöä koettiinkin dramaattisia käänteitä (no ei ehkä mitään super jännää, mutta kyllä vähän syke nousi muutamaan otteeseen).

Matka oli nimittäin syntympäivälahja ystävälleni, joka vietti syntymäpäiväänsä joulun tienoilla. Matka-aikaa sumplittiin pitkin kevättä ja huhtikuussa löytyi sopivat lennot. Tottahan siinä nimittäin kävi niin, että ystävälleni sopiva viikko kesäkuussa oli juuri se ainoa viikko jolloin meillä oli ohjelmaa (Haapsalun matka) ja sitten heinäkuussa lennot lähtivät Turun sijasta Helsingistä. No, löysimme sopivat lennot, jotka tosin palauttaisivat meidät Helsinkiin, mutta ne varattiin. Myös hotellia katseltiin ja mietettiin ja päädyttiin sitten hotelliin, jossa minä olin aikaisemmalla Gdanskin matkalla yöpynyt.

Ja kun lähdön aika lähestyi, ilmeni että ystäväni oli sekoittanut päivämäärät ja ei päässyt töittensä takia lähtemään. Onneksi minulla on muutama muukin ystävä ja yksi heistä (ja vielä ensimmäinen niistä joita meinasin kysyä), pääsi lähtemään. Nimetkin sai onneksemme vaihdettua Wizz Airilla, vaikka siitä piti vähän ylimääräistä maksaakin.

Näin siis suuntasimme Gdanskiin ilman sen suurempia suunnitelmia ystäväni kanssa. Viivyimme perillä kaksi kokonaista päivää ja tulopäivänäkin olimme perillä ennen puolta päivää. Tuossa ajassa kaksi aikuista ehti hyvin tutustua kaupunkiin ja käydä Sopotissakin. Tosin, jos olisimme halunneet kiertää paljon museoita tai käydä Stutthofin keskitysleirillä, ei aika olisi riittänyt. Minä olin kuitenkin leirillä käynyt aiemmin ja ystävälleni sopi hyvin jättää se väliin. Yhden päivän vietimme shoppailen ja muut kierrellen kaupunkia ja Sopotia. Itselleni mielenkiintoisinta antia oli kiivetä Marian kirkon torniin. Toki myös herkulliset ruoat ja rauhassa vietetty aika ystävän kanssa oli todella rentouttavaa. Jutut eivät loppuneet ja jotenkin ehti puhua kaikesta ihan eri tavalla kun yleensä tavatessamme. Viimeisenä iltana (kun lentokentällä piti olla ennen viittä) löysimme vielä aivan hotellin vierestä hauskan yökerhon, jota olimme vähän aiempina iltoina kaipailleet...aamuherätys oli kuitenkin jo mielessä niin kirkkaana, ettemme jääneet tarkastuskierrosta pidemmäksi aikaa, mutta siinä on hyvä syy lähteä Gdanskiin toistekin (toinen hyvä syy on Dom Sushi).

Viikonlopun ruokabakkanaalit

Meinasin kirjoittaa ruokaorgiat, mutta jotenkin vain tuo orgia-sana kuulosti niin väärään suuntaan vivahtavalta (olen nähnyt sitä paitsi sen yhden Jerry Springer shown jakson, jossa eräs nainen todella halusi pitää orgiat ruoassa...ei siitä sen enempää, mutta en siis käytä orgiat sanaa), joten kutsuttakoon meidän hyvällä ruoalla varustettua viikonloppua ruokabakkanaaliksi (vaikka juomapuoli jäikin mitättömäksi).

Eikä mistään mielettömistä bakkanaaleista ede ole kyse, mutta viikonlopusta, jonka jokainen ruokalaji vaan sattui olemaan älyttömän hyvä. Ja toisaalta viikonlopusta, johon osuivat kaiken muun hyvän syömisen lisäksi yhdet rippijuhlat, joten herkuteltuakin tuli useaan otteeseen.

Lauantaina aloitettiin aamu perheen yhteisellä aamupalalla, joka on mielestäni viikonloppujen kermaa. Joskus toki olisi ihana nauttia aamiaista vähän myöhemmin, mutta muutoin tapa on loistava. Eikä meillä siihen edes tarvita kummoisia; tuoreita sämpylöitä, oivariinia (hups..se olikin ingmariinia), aikuisille hyvää teetä (edes Anton ei halunnut kahvia ja itseasiassa lapsetkin innostuivat maistamaan teetä, aika reilulla hunajalla tosin), tuoretta basilikaa ja keitettyjä luomumunia...niin ja hyvää sormisuolaa munien päälle tietty. Banaaniakin pilkoin, mutta sitä ei tainnut kukaan syödä.

Lounaaksi tehtiin punajuuripestopastaa grillatulla vuohenjuustolla. Oreganoa tuo kaipasi, ei muuta. Kieli meni pastan mukana. Tyypilliseen tapaan Evald piti pastasta ja Astrid ei. Astrid taasen piti vuohenjuustosta ja ti-ti-di-dii ("yllätytz" kuten herra E itse sanoisi) Evald ei. Tämä on meillä niin tavallista; lapset pitävät ihan erilaisista mauista. Tuo pesto on muuten super helppoa ja riittoisaa.

Punajuuripesto Hesarin ohjeella

250g punajuurta
1 valkosipulinkynsi (laitoin kaksi)
0,5 dl pinjansiemeniä tai manteleita
0,5 dl parmesaania (laitoin enemmän)
1/2-3/4 dl oliiviöljyä
1 tl sitruunamehua (laitoin limeä, kun olin unohtanut ostaa sitruunaa)
mustapippuria
suolaa

Punajuuret keitetään kypsiksi ja kuoritaan. Kaikki heitetään mihin heitetäänkin ja surrutellaan sohjoksi. Done.

Jälkiruoaksi (jessus, että inhoan sanan ruoka ja sanan maku taivuttamista) teimme vielä koko perheen voimin omenapaistosta. Lapset sekoittivat päällisen ja pilkkoivat omenoita (vähän se pelotti äitiä). Mutta voin sanoa, että maistui tosi hyvältä kun oli kaikki päässeet osallistumaan. Paitsi, että Evald ei tavoilleen uskollisena välittänyt kyseisestä jälkiruoasta. Ei ole kovasti makean perään, paitsi että sitten kun on makean perään, niin sitten vasta onkin. Aika tarkka siis siinä mistä makeasta tykkää, mutta niitä mistä tykkää (jäätelö, karkki) söisi kyllä enemmän kuin isot ihmiset.

Kesä tuli, kesä meni

Kesä(-loma) tuli ja kesä(-loma) meni. Nopeasti muuttuivat helteet vesisateeksi - se on hyvä se. Tykkään siitä, että syksy tuntuu syksyltä. Tosin en tiedä, voiko elokuuta pitää syksynä? Opettajalle se elokuun päivä, jona koulut alkavat on syksyn alku. Kokemukseni mukaan opettaja myös ajattelee "vuodella" helposti aikaa syksystä toukokuuhun, joten "viime vuonna" tarkoittaa usein edeltänyttä lukuvuotta (ei kalenterivuotta) ja niin edelleen.

No, joka tapauksessa, kun sade lyö ruutuun ja tekee mieli vetää villasukat jalkaan, ei kaipale enää lomaa (tai joku varmasti kaipaa, mutta itselleni työnteko kauhealla helteellä saisi aikaan kaipuun lomalle ja mökkirantaan). Sitä paitsi, arkeen paluu tuntuu hyvältä. Lomaa on kai ollut riittävästi, jos on ihan ookoo palata sen jälkeen töihin, vai?

Vaikka väsyttää vielä aika usein ja varsinkin iltapäivisin, on "alkusyksymme" sujunut hyvin. Oikean rytmin löytäminen arkeen kestää aina tovin...ja tokihan muutoinkin joskus väsyttää. Lapset aloittivat samaan aikaan koulujen kanssa päiväkodissa; Evald tutussa ryhmässä, tosin nyt ryhmänsä vanhimpana (omien sanojensa mukaan miehenä). Astrid taasen vaihtoi ryhmää. Kielikylpy alkoi. Itkua on riittänyt melkein joka aamu, tosin tänään oli poikkeus; reipasta käytöstä koko aamun. Kuitenkin kielikylvyssä on ollut kivaa ja tyttö on ollut iloinen aina iltapäivällä. Ja yllättävän paljon on ruotsin sanojakin tarttunut matkaan näin lyhyessä ajassa.

Eilen kun nukutin Evaldia, kuuluikin Astridin huoneesta laulua: "Ja det kan jag, ja det kan jag...". Fint!

Toukokuun viimeisillä viikoilla...

...vietettiin muun muassa muskarin kevätjuhlaa, jossa meidän perheestä esiintyivät pelle (thank God, Astrid valitsi vaihtoehtoisista esiintymisasuista pellen eikä sitä nukkea jonka taisivat lähes kaikki muut tytöt valita) ja kesämies.
Pellepuvun kanssa menasi ensin tulla itku, kun en löytänyt toivomaani harlekiini-kangasta housuihin, mutta loppujen lopuksi tuo pellepuku oli mielestäni oikein onnistunut ja hauska ja mikä tärkeintä, pelle itse diggasi sitä!

Hurmaavat häät

Ensimmäisenä lomaviikonloppuna tanssiittiin häitä Rauman seudulla. Ja aikamoiset bileet olikin! Sen lisäksi, että morsiuspari oli upea, ruoka hyvää, bändi jaksoi soittaa, tanssijalka sai polkea lattiaa pitkän ja hartaasti, paikalla oli paljon ystäviä ja kavereita, juomaa riitti ja tunnelma oli loistava...
...oli koko juhla täynnä pieniä yllätyksiä.

Menomatkalla bussissa tarjoiltiin pientä purtavaa ja juotavaa, oli hauska hääbingo, vieraita muistettiin lahjapussilla joka sisälsi arvan sekä liitulakuja ja kipparinpiippuja (aika osuvaa opettajalle ja merikarhulle, eikös vaan?), pöydät notkuivat alati vaihtuvista herkuista ja yöpalaakin tarjottiin runsaasti, vessasta löytyi tarvikkeita kaikkiin tarpeisiin sukkahousuista vauvanvaippoihin...

...eikä siinä kaikki; ympäri juhlatilaa saattoi bongata hauskoja juttuja; oli pussauskoppia, lataamoa, salakapakkaa (vanhan ompelukoneen kannen alla), kuvia jokaisesta vieraasta, kylttejä ympäri juhlapihaa, pikkubaari, kuvapiste (johon en tosin taaskaan muistanut mennä...), morsiamen vanhempien vanhat hääpuvut, kivunlievityscorneri...kaikkea ei edes muista! Ja kaikki nämä oli tehty hääparin mielytymysten mukaisesti Raumaa, merta, pitsiä ja vintagea rakastaen..

Ja vielä häävihko, johon oli perinteisen menun ja ohjelman lisäksi kerätty muun muassa esittely jokaisesta vieraasta! Vaivaa oli siis nähty, mutta kyllä kannatti! Oli L-O-I-S-T-A-V-A-A!

Lisää kaksivuotiskemuja

Viimeisellä työviikolla juhlittiin ihanaa kaksivuotiasta punapäätä! Seura oli hyvää ja tarjottavat jumalaisia. Voivattu-kakku oli Gaggui-Jonnan tekele, nam!

L-O-M-A

Olen ollut laiska - olen ollut lomalla! Emme ole tehneet mitään ihmeellistä ja silti paljon kaikkea. Pääasiassa nukuttu ja laiskoteltu. Puistoiltu. Ja minä olen käynyt pitkän tauon jälkeen jumpassa. Asiaa olisi vaikka ja mitä..jos siis vähän kuitenkin reipastuisi nyt kun on viikon vaan lataillut..

Juhlahumua

Viikonloppu pääsiäisen ja vapun välissä meni juhliessa pieniä sankareita. Ihan kun ei hetkeen oltaisi herkuteltukaan; vaikka eipä se tietenkään juhlissa tärkeintä ole, mutta täytyy sanoa, että molemmissa bileissä oli pöytä sen verran koreana, että asiaa ei voi ohittaa..

Pienempi juhlija täytti kaksi ja vietti juhlia kotonaan. Isompi juhlija oli kerännyt vuosia jo neljä ja vietti juhlia perinteisen kaavan mukaan koulun jumppasalissa; voi sitä riemua! Robin raikasi, tyttöset valtasivat lavan tanssimooveillaan (tosin Astrid ei tanssinut, olisi kai halunnut muttei uskaltanut eikä tuo Robin ole oikein meidän lapsiin koskaan uponnut..Boom kahia Evald joskus vähän tykkäsi kuunnella, mutta Astridia ei Robbari kiinnosta..) ja pojat, no jos ei muuta niin, pelasivat kukin omaa sählyturnaustaan.

Molemmissa juhlissa oli myös jätskibaari. Ensimmäisissä juhlissa minäkin tein annoksen, kun en voinut vastustaa lakujäätelöä, kinuskikastiketta, salmiakki bilareita ja turkinpippurirouhetta! Niin hyvää!

Lauantain leipomukset

Toteutin viime viikonloppuna lauantain leipomukset jo perjantaina..koska sää oli aurinkoinen ja no, en tiedä. Moni muu ei ehkä nimenomaan leipoisi aurinkoisena perjantaina, mutta itsellä oli niin hyvä fiilis, että vaikka vähän väsytti, oli tunne, että pitää leipoa.

En ollut hetkeen tehnyt sitruuna-valkosuklaamuffinsseja, joista pidän itse ihan kamalasti. Koska jääkaapissa oli vielä purkki valmista vaniljakastiketta, tuntuivat nämä muffinsit jopa helpolta tekemiseltä. Eivät ne toki vaikeita ole, vaikka kastikkeen itse keittelisikin, mutta nyt suorittiin mutkat..

Ainoa ongolema oli se, ettei reseptiä meinannut löytyä. Olen sen joskus anopiltani ottanut, kun olen hänen leipominaan näitä syönyt..kaivelin sitä puhelimen kätköistä ja muutamastakin reseptijemmasta, ennen kun löysin. Tässä se siis on, niin ei tartte enää ihmetellä mistä löytyy.


SITRUUNA-VALKOSUKLAAMUFFINSIT

150 g valkosuklaata
puolikkaan sitruunan kuori
100 g voita
80 g sokeria
90 g jauhoja (alkuperäisessä ohjeessa oli vähemmän, mutta ne lässähti pahasti)
0,5 tl leivinjauhetta
2 munaa

1. Sulata 100 g suklaasta ja lisää siihen sitruunankuori
2. Vatkaa voi ja sokeri kovaksi vaahdoksi
3. Lisää sula suklaa voi-sokerivaahtoon
4. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään
5. Lisää jauhot taikinaan
6. Sekoita taikinan joukkoon munat
7. Kaada muotteihin ja paina jokaiseen pala suklaata
8. Paista 200 asteessa noin 8-10 minuuttia
9. Tarjoile vaniljakastikkeen kanssa


Ohjeeseen kuului myös vaniljakastikkeen ohje, mutta sitä ei enää ole tallessa. Alkuperäinen ohje on luullakseni Glorian ruoka ja viini -lehdestä.

Teatterissa

Kuva: Turun Nuori Teatteri

Vietimme viime perjantaina oikein kunnollista tyttöjeniltaa Astridin ja hänen kummitätinsä kanssa. Kävimme ensin katsomassa Turun Nuoressa Teatterissa Ruma Ankanpoikanen-näytelmän kenraalia. Näytelmä oli meidän kaikkien mielestä todella hyvä; näyttelijät ilmeikkäitä ja taitavia, puvustus ja meikki loistavaa, lavastus hienoa ja kerronta sujuvaa, laulut ja koreografiat onnistuneita jne.jne.

Teatterin jälkeen olimme sopineet menevämme pitsalle. Se meinasi muodostua ongelmaksi, koska emme mahtuneet aiemmin suunnittelemaamme kohteeseen, Pub Niskaan. Myöskään Tintåån ei, yllätys yllätys, mahtunut mutta onneksi Dennis pelasti. Vähän meinasi usko loppua, kun sade ja lapsen nälkä vain yltyivät eikä tilaa ollut majatalossa (tai ravintolassa, miten vaan..). Denniksen pitsat ovat Denniksen pitsat. Ne maistuvat aivan eriltä kuin muiden pitsat. Kummitäti jaksoi "mennä" Astridin kanssa pallomereen ja pelata shakkia. Ruokailu päätettiin myös, lapsen osalta, perinteiseen tikkariin.

Ilta oli siis oikein onnistunut, kiitos ihana seuran!

Oma hetki

Omaa aikaa pieni hetki ennen Astridin muskariin lähtöä. Väsyttää. Mietin mitä tehdä.. 

Päätin käyttää ajan kahvikupin, laukussa mustaksimatkanneen banaanin ja uuden Kidd O:n seurassa. Nyt uudella energialla kohti iltapäivää.

Extempore

On joskus huisia lähteä tuulettumaan yhtäkkisesti. Vaikka olisi jo vaihtanut kotimekon päälle ja toisaalta odottelisi sitä rauhallista hetkeä sohvannurkassa lasten nukahdettua. Niin kun sitten päättääkin lähteä, voi huomata myöhemmin, että kannatti.

Näin siis kävi eräänä iltana. Ja kyllä taas jaksaa niiden juttujen jälkeen arkea paremmin. Välillä havahduimme tuijottavamme, kaikki kolme äitiä, screeniltä jalkapalloa. Ja toisessa hetkessä puhuimme pinnasängyistä, instagramista, lastenvaatteista, twittaamisesta ja päiväkodeista.

Aamiaista

Luin yhtenä päivänä jostain blogista maininnan, ettei herkkuaamiaista jaksa kovin usein tehdä vain omalle perheelle. Ymmärrän. Olen samaa mieltä, että on kiva laittaa pöytä koreaksi, jos on tulossa brunssivieraita. Mutta.. 

Huomeen itse nauttivani viikonloppuaamuista juuri oman perheen kesken. Hyvä aamiainen kruunaa aamuisen joutenolon (joka meillä alkaa nykyisin siinä viiden-kuuden välissä eikä pyhäpäiviä huomioida).

Huomaa vitamiinit! (Syön äiti jopa niitä Islannin tabletteja!)

Hetkeen emme ole edes mitään kovin kummallisia aamiaisia tehneet..tai sanotaanko ettei sorttimenttejä ole ollut pilvin pimein, mutta kyllä tuoreiden sämpylöiden ja smoothien nauttiminen oman perheen kesken lauantaina on aika ihanaa. Mielestäni. 

Kaksivuotiskemut!

Vuosi 2012 oli tuottoisa. Ainakin meidän ystäväpiirissä. Näin ollen pääsemme alkukeväästä pitkälle syksyyn juhlimaan syntymäpäiviä pari kertaa kuukaudessa (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Niin ja onhan niitä muillakin juhlia kuin vuonna 2012 syntyneillä, mutta tuottoisan vuoden takia meillä juhlitaan vuosittain erittäin useita samoille sormille pääsyjä.

Late Lammas oli täysin tunnistettava ja syötävän söpö vähän leikeltynäkin..

Nyt oli vuoden toiset kaksivuotiskemut ja hauskat kemut olikin! Harmi vaan kun perheen pojat eivät päässeet kuorokeikan ja kuumeen (voit varmaan arvata kumpi oli kumman excuse) takia mukaan. Menoa riitti. Herkkuja riitti. Lahjoja riitti. Kivoja juttuja riitti (kesäsuunnitelmia, jes!). Sankari oli suloinen laulaessaan itselleen paljon-onnea-vaata (ja muutenkin).

Me vietiin lahjaksi lego-kirja ja siilitumput. Tykkäisin viedä aina jotain itsetehtyä, mutta viime aikoina ei ole ollut oikein aikaa käsitöille. Toisaalta pojille on mielestäni aika haastavaa keksiä itsetehtyjä juttuja. Tytöille se on jotenkin helpompaa. Tässä tapauksessa vielä kun sankarin äiti on innokas ompelija ja tosi tosi taitava, en osannut edes ajatella pipoja tai paitoja. Mutta siilit tuli ja toivottavasti niistä tykätään.

Onnea vielä Ihana-I!

Lumisen lauantain jatkot

Luminen lauantai jatkui päiväunien jälkeen Lasten musiikkijuhlien merkeissä. Ei tosin kovin onnistuneesti, ainakaan musiikin suhteen.

Lähdettiin Astridin, Evaldin ja Astridin Anna-kummin kanssa katsomaan ja kuuntelemaan SUMU Big Bandin Storyville-konserttia. Oltiin kuin oltiinkin ajoissa paikalla, vaikka Astrid ei kovin yhteistyökykyinen lähtijä nykyään ole.

Istumapaikkaa arvottiin; Astrid halusi eturiviin koska istuttiin siinä muskarin joulujuhlassakin, mutta minä määräsin meidät istumaan ylemmäksi, jotta nähtäisi paremmin.

Odoteltiin...ja kun musiikki alkoi, alkoi Evald itkeä. Hetken yritin rauhoitella häntä sylissä, mutta eipä se tuottanut tulosta. Lähdettiin siis eteiseen, johon musiikki kyllä kuului oikein hyvin, mutta slideshowta ja näyttelijöitä ei tietenkään nähty.

Yritin palata takaisin, mutta aina kun lähestyin salin ovea, alkoi Evald nostaa kierroksia. Jäätiin siis istumaan eteiseen. Pian sinne tuli muutama muukin kosteasilmäinen lapsi. Ja kohta puolin myös Astrid ja Anna.

Lähdettiin siis kymmenisen minuuttia ennen konsertin loppua kohti Gaggui kahvilaa. Ja siellä oltiinkin sopivasti. Saatiin sielläkin valita pöytä - ja ihan pian sen jälkeen joutuivat muutamat asiakkaat kääntymään ovella, koska joka pöytä oli täynnä.

Hyvä maku jäi siis suuhun, vaikka lapsista tuskin tuli big band musiikin faneja. Harmi, koska äiti kyllä tykkää sellaisesta musiikista (harmi myös, koska nyt Astrid kieltäytyy tulemasta Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun konserttiin ensi sunnuntaina..eikä tule vaikka kerroin (mikä piti vielä paikkansa) että siellä Stroyville-konsertissa sai lopuksi jokainen lapsi oman karkkipussin..).

Ja niin, kaikki kakut oli Astridista yhtä ja tosi hyviä. Syötiin siis Mustigoi, Voivattu ja se joku Kirpiä ja sit vielä niitä ihania sitruunakeksejä.