Syysikävää

Vaikka aurinkoisen kauniita syyspäiviä on mahtunut viimeisiin viikkoihin niin useita, etten edes pian muista mitä syyssateet ovat, kuuluu mielestäni syksyyn jotenkin haikeus. Muuttolinnut lähtevät ja..no kyllä tiedät..kesä loppuu, luonto käy levolle jne.jne.

Syksyn ja talven kestävä ikäväni mökille alkaa nostaa päätään. Vaikka olenkin lasten kanssa menossa mökille käymään vielä tulevana viikonloppuna, ei se ole sama asia kuin kesäinen mökki. Ja tiedän, että kun sitten sunnuntaina starttaamme mökin pihasta kotiin, tulee itku etu- ja takapenkillä.

Onneksi mökki on tähän asti aina odottanut meitä seuraavana kesänä ja aina vain yhtä ihanana kuin ennenkin. Yllä suosikkikuvani viime kesältä mökiltä. <3

Gdansk - kesä 2014

Puhelimen kätköistä löytyi kuvia kesäisestä matkastani Gdanskiin. Matka oli hauska, vaikka ennen lähtöä koettiinkin dramaattisia käänteitä (no ei ehkä mitään super jännää, mutta kyllä vähän syke nousi muutamaan otteeseen).

Matka oli nimittäin syntympäivälahja ystävälleni, joka vietti syntymäpäiväänsä joulun tienoilla. Matka-aikaa sumplittiin pitkin kevättä ja huhtikuussa löytyi sopivat lennot. Tottahan siinä nimittäin kävi niin, että ystävälleni sopiva viikko kesäkuussa oli juuri se ainoa viikko jolloin meillä oli ohjelmaa (Haapsalun matka) ja sitten heinäkuussa lennot lähtivät Turun sijasta Helsingistä. No, löysimme sopivat lennot, jotka tosin palauttaisivat meidät Helsinkiin, mutta ne varattiin. Myös hotellia katseltiin ja mietettiin ja päädyttiin sitten hotelliin, jossa minä olin aikaisemmalla Gdanskin matkalla yöpynyt.

Ja kun lähdön aika lähestyi, ilmeni että ystäväni oli sekoittanut päivämäärät ja ei päässyt töittensä takia lähtemään. Onneksi minulla on muutama muukin ystävä ja yksi heistä (ja vielä ensimmäinen niistä joita meinasin kysyä), pääsi lähtemään. Nimetkin sai onneksemme vaihdettua Wizz Airilla, vaikka siitä piti vähän ylimääräistä maksaakin.

Näin siis suuntasimme Gdanskiin ilman sen suurempia suunnitelmia ystäväni kanssa. Viivyimme perillä kaksi kokonaista päivää ja tulopäivänäkin olimme perillä ennen puolta päivää. Tuossa ajassa kaksi aikuista ehti hyvin tutustua kaupunkiin ja käydä Sopotissakin. Tosin, jos olisimme halunneet kiertää paljon museoita tai käydä Stutthofin keskitysleirillä, ei aika olisi riittänyt. Minä olin kuitenkin leirillä käynyt aiemmin ja ystävälleni sopi hyvin jättää se väliin. Yhden päivän vietimme shoppailen ja muut kierrellen kaupunkia ja Sopotia. Itselleni mielenkiintoisinta antia oli kiivetä Marian kirkon torniin. Toki myös herkulliset ruoat ja rauhassa vietetty aika ystävän kanssa oli todella rentouttavaa. Jutut eivät loppuneet ja jotenkin ehti puhua kaikesta ihan eri tavalla kun yleensä tavatessamme. Viimeisenä iltana (kun lentokentällä piti olla ennen viittä) löysimme vielä aivan hotellin vierestä hauskan yökerhon, jota olimme vähän aiempina iltoina kaipailleet...aamuherätys oli kuitenkin jo mielessä niin kirkkaana, ettemme jääneet tarkastuskierrosta pidemmäksi aikaa, mutta siinä on hyvä syy lähteä Gdanskiin toistekin (toinen hyvä syy on Dom Sushi).

Kesämuistoja

Koska en, suunnitelmista huolimatta, bloggaillut kesällä juuri yhtään, pitää vielä näin syksyn kynnyksellä tallentaa muutamia kesäkuvia ja muistella toki samalla kymmentä viikkoa, jotka riensivät loppujen lopuksi sopivalla vauhdilla ja tekivät tehtävänsä, eli rentouttivat mielen. Jokin asettui ajatuksissa paikoilleen, tai muuten vaan sain aikaan sellaisen zeniläisen hyvän olon..tai jotain.

Meidän mökkimaisema on minulle paikka joka rauhoittaa. Kai se on yhdistelmä maaseudun rauhaa, luonnon kauneutta ja sitten sentimentaalisia muistoja lapsuudesta. Siellä mökkijärven rannalla on vaan jotenkin hurjan turvallinen olo. Vähän kuin olisi edelleen pieni lapsi ja voisi koska vain kiivetä mummun syliin tuvan puusohvalle tai vaarin polvelle kuistin korikeinuun. Ja parasta on nähdä miten omat lapseni nauttivat siellä olosta.

Puistoilua

Kaupungissa asuvien lapsiperheidet vapaa- ja lomapäivät menevät usein aika lailla puistoissa. Meidänkin kodin lähellä on useita puistoja, mutta toivoisin silti jotain muuta (/lisää).

"Puistoista" suosikkimme on päiväkodin piha. Se on myös meitä lähinnä, mutta näin kesällä voimme käydä siellä vasta kello viiden jälkeen, päiväkodin suljettua ovensa (no heinäkuun päiväkoti olisi kiinni, mutta mepä taidamme viettää heinäkuun lähinnä mökillä..).

Lähellä on Seikkailupuisto, mutta varsinkin yksin kahden lapsen kanssa, jotka molemmat vielä tarvitsevat vahtivia silmiä, en tykkää siellä käydä, koska alue on laaja, leikkijöitä on paljon (ja useat leikkijät vielä aika isoja, siis alakoulun yläluokilta) eikä aluetta ole aidattu, joten mahdollisuus pujahtaa hyvinkin huomaamatta ties minne, on helppoa!
Hyvää seikkiksessä on plutauslammikko, kioski ja vessat..niin ja se että aika usein siellä voi treffata tuttuja ilman erillistä sopimista.

Sitten olisi pieni puisto Seikkiksen vieressä, se olisi aidattu, mutta siellä ei ole keinuja, se on aika pienille suunnattu eikä meidän lapsia saa sinne enää kirveelläkään, kun vieressä "komeilee" se Seikkis. Lisäksi tuo Kupittaanlähteen leikkipaikka on usein todella paahtava, sillä siinä ei ole juurikaan mahdollisuutta oleilla varjossa.

Kakkosena päiväkodin jälkeen lienee tulevan Kurjenkaivonkentän leikkipuisto, joka sekään ei ole mikään timanttinen; puistossa on kaunis pensasaita, mutta tottahan siinä tulee olla rakoja, jotta puistoon pääsee. Portteja ei kuitenkana ole, vaan puistossa on kolme avaraa aukkoa, josta kaikista singahtaa autotielle todella nopeasti. Lisäksi puisto on kahdessa tasossa; yläpuisto ehkä vähän isommille, mutta usein meillä käy niin, että toinen lapsi haluaisi olla yläpuistossa ja toinen, yllätys yllätys, alapuistossa.

Todella kiva leikkipaikka on Tuomaanpuiston leikkipaikka; siellä on aidat ja varjoja ja kivoja vempeleitä sekä jotenkin sellainen luonto-lähellä-tunnelma, mutta sinne ei ole meiltä ihan lyhyt matka (tai paremminkin sinne pitää jotenkin "hankalasti" kiertää aina joko Tuomiokirkon tai yliopiston kautta..ja viereinen dagis käyttää puistoa paljon. Dagiksella on myös paljon omia puistoleluja, joita he ovat kokemukseni mukaan lainanneet vähän nihkeästi muille leikkijöille. On siis vähän surullista selittää pienelle lapselle, ettei sieltä laatikosta saa mennä muut hakemaan, tai että nuo aikuiset sanoivat, ettei niitä leluja sovi ottaa.

Meidän leluja nimittäin saa lainata jos kauniisti kysyy ja ei kuljettele niitä mihinkään ympäri puistoa. Voisin toisaalta kirjoittaa aiheesta pitkänkin sepustuksen, koska en voi käsittää, että vanhemmat antavat pientenkin lastensa tulla kyselemään leluja yksikseen lainaksi (tai tietävätköhän edes, että lapset niitä kysyvät) ja sitten kun lapsi kulkee lainatun ämpärin kanssa ja tulee aika lähteä kotiin, ei vanhempi vaivaudu edes palauttamaan ämpäriä - niin tai mistä hän tietää mihin se pitäisi edes palauttaa?! Ja näin meidän ämpäri viskataan maahan..kiitti lainasta, p*rk*le.

Mutta tosiaan kaipaisin lähelle puistoja, jossa olisi aidat ympärillä ja joitain puita suojaa antamassa. Kivat vempeleet toki pitäisi olla ja täytyy sanoa, että ihailen Helsingin systeemiä, jossa puistoissa on yhteisiä leluja ja jossain jopa se pieni sisätila, jossa on vessat ja vaikka vähän kirjoja pientä lepoa varten. Niin ja joku kioski olisi pop. Ja kun kerta toivomaan aletaan, niin sanompa vaan, että kelpaisi puistoruokailu meillekin kesäaikaan. Uskon sen olevan pieni panos perheiden hyvinvointiin.

Hurmaavat häät

Ensimmäisenä lomaviikonloppuna tanssiittiin häitä Rauman seudulla. Ja aikamoiset bileet olikin! Sen lisäksi, että morsiuspari oli upea, ruoka hyvää, bändi jaksoi soittaa, tanssijalka sai polkea lattiaa pitkän ja hartaasti, paikalla oli paljon ystäviä ja kavereita, juomaa riitti ja tunnelma oli loistava...
...oli koko juhla täynnä pieniä yllätyksiä.

Menomatkalla bussissa tarjoiltiin pientä purtavaa ja juotavaa, oli hauska hääbingo, vieraita muistettiin lahjapussilla joka sisälsi arvan sekä liitulakuja ja kipparinpiippuja (aika osuvaa opettajalle ja merikarhulle, eikös vaan?), pöydät notkuivat alati vaihtuvista herkuista ja yöpalaakin tarjottiin runsaasti, vessasta löytyi tarvikkeita kaikkiin tarpeisiin sukkahousuista vauvanvaippoihin...

...eikä siinä kaikki; ympäri juhlatilaa saattoi bongata hauskoja juttuja; oli pussauskoppia, lataamoa, salakapakkaa (vanhan ompelukoneen kannen alla), kuvia jokaisesta vieraasta, kylttejä ympäri juhlapihaa, pikkubaari, kuvapiste (johon en tosin taaskaan muistanut mennä...), morsiamen vanhempien vanhat hääpuvut, kivunlievityscorneri...kaikkea ei edes muista! Ja kaikki nämä oli tehty hääparin mielytymysten mukaisesti Raumaa, merta, pitsiä ja vintagea rakastaen..

Ja vielä häävihko, johon oli perinteisen menun ja ohjelman lisäksi kerätty muun muassa esittely jokaisesta vieraasta! Vaivaa oli siis nähty, mutta kyllä kannatti! Oli L-O-I-S-T-A-V-A-A!

Kukkia

Päättäjäispäivänä opettajia muistetaan usein pienin lahjoin (joku jopa aika suurin..). Omalla kohdallani kukkia tuli muutamia, lähinnä ruukkukukkia. Antonille kukkia taasen tuli vaikka ja kuinka. Niistä kaikki olivat leikkokukkia, jotka ovat mielestäni ruukkukukkia parempi vaihtoehto, ainakin meille. Meillä kun ei ole kuin pieni parveke, niin ruukkukukat eivät yksinkertaisesti mahdu oikein mihinkään. Leikkokukkiakin oli tänä vuonna jokaisella tasolla, mutta so what! Ne eivät kestä koko kesää.

Haluamatta kuulostaa mitenkään epäkiitolliselta muistamisia kohtaan, niin sanompa vaan, että mielestäni parhaita muistamisia ovat kulutustavarat. Kynttiläkuppeja ja eri parisia mukeja on A) vaikea osata ostaa "vieraan ihmisen" tyyliin sopivasti ja B) saajan on mahdollisesti vaikea sijoittaa niitä mihinkään, jos niitä saa työuransa aikana joka kevät ja joulu edes sen yhden. Vaikka kulutustavara ei osuisi ihan nappiin, niin ne silti kuluvat usein..vaikka sitten lasten tai sukulaisten kautta. Kukat, suklaa, karkit, kahvi, tee...ja viini (voisin lyödä pääni pantiksi siitä, ettei lähes kukaan opettaja pahastu pullosta viiniä). Sainpa muuten yhdeltä perheeltä jäätelökioskin lahjakortin, toppen!

Ja voinpa sanoa myös, että ajatus on tärkein. Parhaita muistamisia ovat olleet kortti tai kirje, johon on kirjattu joitain oppilaan iloisia muistoja vuoden aikana, tai sitten kerrottu opettajasta mukavia asioita. Ne osuvat ja uppoavat aina sydämeen ja lämmittävät pitkän aikaa.

L-O-M-A

Olen ollut laiska - olen ollut lomalla! Emme ole tehneet mitään ihmeellistä ja silti paljon kaikkea. Pääasiassa nukuttu ja laiskoteltu. Puistoiltu. Ja minä olen käynyt pitkän tauon jälkeen jumpassa. Asiaa olisi vaikka ja mitä..jos siis vähän kuitenkin reipastuisi nyt kun on viikon vaan lataillut..

Kesää odotellessa

Odottelen jo kesää..ei sillä, viihdyn töissä enkä koe olevani edes kovin väsynyt, mutta onhan se ihanaa kun on vapaus ja voi nauttia valosta; valvoa myöhään jos siltä tuntuu, herätä ajoissa mutta ilman pakkoa lähteä mihinkään, tehdä koko perheen kanssa mitä tykkää jne.jne. Ja tuntuu, että tänä keväänä meidän lapset on ihan loppu, puhki, poikki, slut, kaput...joten siksikin toivon, että pian jo loma koittaisi..

Ja onhan meillä ihan kivoja suunnitelmiakin; Evaldin synttärit, ihanien ystävien häät, loma Haapsalussa, ehkä rokkailut Ruisrockissa ja mikä parasta (meistä kaikista) mökkeily rakkaalla mökillä kaikessa rauhassa. Ja kyllä mun on pakko päästä myös Lintsille..
Mutta vielä pitäisi jaksaa lapsilla 8 ja  meillä aikuisilla 9 aamua.

"Esä attu"

Hattu: Uusi hankinta KappAhlista (hintalapun mukaan 9,95€, kassakone antoi hinnaksi 7,95€ ja löysin vielä lompakosta alennuskupongin jolla hintaa jäi 5,95€
Paita: Vanha Mini Rodini
Hattufriikki: Omaa tuotantoa ja aivan ihana
Hyvä mieli: Hattufriikin kanssa ilmaista ja tarjolla lähes aina
Onnistuneet kuvat: Harvinaisuus