No light

Evaldin huoneeseen tarvittaan kattovalaisin. Oikein minkäänlaista ajatusta siitä millainen, ei ole. Joskus ajattelin sellaisia "sirkusvaloja", mutta nyt kun niitä on niin paljon nähty, niin eipä ne oikein enää jaksa miellyttää silmää.

Lauantaina Kodin1 tarjoaa -30% valitsemastani tuotteesta. Olin ajatellut käyttää sen valaisimeen, mutta ainakin nettisivujen perusteella, valikoima on aika surkea. Paras on mielestäni tuo Eero Aarnion valaisin, jonka kuva on sieltä Ykkösen sivuilta. Mutta eipä tuokaan itse huoneeseen sovi ollenkaan..

Täytynee siis mennä lauantaina katsomaan, josko liikkeen valikoima olisi livenä parempi. Ja jos ei valaisin natsaa, niin tarvitaan me keittiön kattoon plafondit ja lepakkotuoliin uusi päälinen ja vaatehuoneeseen hyllynkannattimia, eli ehkpä sieltä jotain löytyy mihin tuon alennuksen voi käyttää..

Poskiontelot, tiedän että olette olemassa..

..niin..mitä sitä muutakaan sanomaan.

Tunnen poskionteloni ja se ei ole koskaan hyvä juttu. Huomenna on viimeinen työpäivä ennen lomaa, joten nyt on tietysti "paras" aika sairastua. Kyllä sitä nyt päivän seisoo vaikka päällään töissä ja sitten voi viettää loman sängynpohjalla.

Toivottavasti tämä tukkoisuus lähtisi, loma ei menisi sairastellessa ja elämä muutenkin hymyilisi.

Ihan pieniä toiveita vaan...

(PS. Nää poskiontelot saa mut aina vähän pois tolaltaan..sen verran vähän aikaa on siitä seitsemän antibiootin (+miljoonan diagnoisoimattoman taudin) talvesta..)

Yllätysjuhlat

Saimme tänään viettää ihanan kummityttömme yllätysnimipäiväjuhlia. Juhla oli yllätys lähinnä kai isäntäperheelle, jonka luokse tupsahdimme sankaria muistamaan Astridin muskarin jälkeen. Ja jäimme vähän pidemmäksi aikaa, kun mitä olimme suunnitelleet...

Hodarit, croissantit sekä rahkakakku maistuivat ja sankari oli super suloinen.

(Lahjaksi vietiin Schleichin (mikä sanahirviö!) jääkarhu ja pentu.)

Kuvat napattu Lahjakkaan sivuilta.

Gaggui

"Vähä liia tuhti"

Ne on tehny kaiken yhdes. Ne on niin ihanii!

Jotain ihanaa on tapahtunut!

Ihanat ystäväni olivat rohkeita. Heillä oli unelma. Ja nyt se on toteunut!

Viime torstaina pääsin vähän etukäteen ystäville ja perheelle tarkoitettuun tilaisuuteen ja lauantaina kaffela avasi ovensa yleisölle.

Kaikki oli ihanaa ja olen niin onnellinen Jonnan ja Johannan puolesta! Hyvä tytöt!

Gaggui-kaffela Humalistonkatu 15:sta ja facebookissa. Niin ja juttuja löytyy mm. teeässästä ja Melkein kuin uusi-blogista ainaskin. Ja onhan sillä Jonnalla oma blogikin.

You must feel it!

Parturointia

Tänään oltiin ensimmäistä kertaa Evaldin kanssa ihan oikeassa parturissa. Se meni...no...ei niin hyvin kun mitä olin päässäni visioinut (Evald istuu sylissä, naureskelee parturille, syö tikkaria, katsoo Late Lammasta ja sik-sak tukka on leikattu ja tosi magee.), mutta hyvin varmasti kuitenkin noin niin kuin kokonaisuutena.

Tosin tikkari-itkevä-nuhainen-lapsi-leikattavat hiukset ei ole mikään paras yhdistelmä. Pari kertaa piti mennä huuhtelemaan tikkari ja putsata kädet. Mutta hiukset saatiin leikattua. Ja täys kymppi Rock n Stylen Nellille, joka ei hermostunut heiluvasta ja huutavasta päästä ja jaksoi nauraa sekä höpöttää lapi operaation.

Ja anteeksi niille parille muulle asiakkaalle, jotka olivat (ehkä) tulleet (rentoutumaan) parturiin. Ei (varmaan) onnistunut!

Kaaos

Hyvät ideat tulevat tässä päässä aina jälkijunassa...

Tuli mieleeni, että olisi ollut hauskaa ottaa joka päivä kuva samasta pisteestä asunnossa (tai miksei useammastakin pisteestä). Näin olisin voinut seurata projektin etenemistä (ja välillä takapakkia..) konkreettisesti ja hauskasti..mutta enpä keksinyt sitä heti alkuun..joten olkoon..

Paljon on tapahtunut ja paljon on vielä kesken. Kaaos on ja pysyy..ties kuinka pitkään?

Remonttiruokaa

Evaldille maistuu parhaiten mummun paistama kana. Lisukkeina herneitä, raejuustoa ja pestoa - sitä voisikin kutsua finedineksi tässä tilanteessa.

Remonttia on eletty nyt jo kolme kuukautta. Ensimmäinen kuukausi siitä tosin vanhassa kodissa asuen, jolloin remonttiruokaa tarvitsivat lähinnä remonttimiehet. Silloin upposi lähes kaikki. Citymarketin patonkeihin turvauduttiin lähes päivittäin. Ja joskus haettiin pitsaa tai kebabia.

Sitten tuli vaihe jolloin asuimme vanhemmillani; silloinkin ruokahuolto oli helpompi toteuttaa, vaikkei toisen keittiössä kokkailu ole koskaan sama kuin omassa. Siinä meni joulukin. En osaa sanoa mitä syötiin. Minä söin avocadoleipää aamiaiseksi ja lapset taisivat syödä paljon kananmunia.

Olen joutunut hölläämään periaatteistani - broileria on kulunut vaikken yleensä sitä välitäkään syödä.

Nyt olemme eläneet 1,5 kuukautta remonttiruokavaihetta, jossa asumme remontin keskellä, eli toisin sanoen ilman keittiötä. Ensimmäiset kaksi viikkoa elimme jopa ilman mikroa (se oli hullua se!) ja taisi siinä mennä samoihin aikoihin noin kolme viikkoa, että saimme jääkapin (onnea on suomen talvi kun on puhe jääkaapittomuudesta).

Vaikka käytössä on nyt mikro, kahvihkeitin, jääkaappi, pakastin, vedenkeitin ja leivänpaahdin, on ruokailu silti ollut aika ankeaa. Onneksi syömme arkena kaikki töissä/päiväkodissa lounaan ja lapset myös aamiaisen, joten varsinaista lämmintä ruokaa ei tarvitse "valmistaa" kuin kerran päivässä. Valmistaminen on toki todella helppoa; Astrid on niin innostunut mikron käytöstä että riittää kun aikuinen mättää ruuan lautasella niin jo luukku aukeaa ja pian mikro kilahtaa.

Huomaa, että viiniä ollaan sentään juotu ihan oikeista laseista.. (Letut Ikeasta..)

Mutta valikoima on niin surkeaa. Tai onhan sitä vaikka ja mitä, mutta valitettavasti suurin osa eineksistä ei vaan tipu. Parhaiten on uponneet Kokkikartanon laatikkoruuat. Itse kun en voi sietää kiusauksista muuta kuin Janssonia, joten valikoimasta olemme syöneet lähinnä pastoja. Citymarketin kotikeittiön ruuatkin ovat ihan jees, mutta omaa kaupassakäynti-ideologiaani vastaan sotii se, että kävisin joka päivä hakemassa meille sieltä päivällistä, joten kotikeittiöön turvaudumme vain kerran viikossa. Ikeassa olemme syöneet myös lähes viikottain kertaalleen (vuoroviikoin lihapullia ja hodareita), mutta viha(-rakkaus)suhteeni kyseiseen putiikkiin, alkaa pian taas vaikeuttamaan asiointia (sama oli viime remontin aikaan - tosin loppui nopeasti kun jäin äitiyslomalle..äitiyslomalaisellehan Ikean ruoka on loistavan hintaista!).

Odotan siis, että saisin taas keittiön jossa kokata. Tosin välillä mietin, että mitä sitten enää jaksan valmistaa. On tosiaankin helppoa huudattaa mikroa, mutta yök (nyt saa sanoa yök, vaikka yleensä ei ruuasta niin saa sanoa!) niitä valmisruokia. Haaveilen keitetyistä perunoista ja kaikesta keitetystä muutenkin (paitsi pastasta)..niin ja salaateista (meillähän ei ole myöskään mitään keittiövälineistöä käytössä joten esim. asioiden pilkkominen kertakäyttöveitsillä ei oikein luonnistu).

Mitä sitten mahdankaan ensimmäisenä uudessa keittiössä valmistaa?