Polttarit

Ennen häitä pidetään tietenkin polttarit. Olen osallistunut jo suht moniin polttareihin..en mitenkään miljooniin, kuten moni ystävistäni, mutta moniin kuitenkin. Useimmissa polttareissa on ollut peruskuviot; brunssi, hemmottelua, toimintaa, joku tehtävä ja morsiussauna. Kuitenkin ne kaikki ovat olleet aina täysin erilaisia keskenään.

Toukokuun polttarit pidettiin Raumalla. Teemana oli 50-luku morsiamen mieltymyksen mukaan. Entisajan kotirouva pääsi bingon ja burleskin kautta muuttumaan rockabilly-naiseksi. Sankari on varsinainen heittäytyjä, joten meno oli sen mukaista. Suurin panokseni iltaan oli kuppikakut, joita leivoin tee-hetkeen, josta morsian on myös haaveillut kukkakuppeineen ja hattuineen. Oh my dear, now you got it!

Toukokuun viimeisillä viikoilla...

...vietettiin muun muassa muskarin kevätjuhlaa, jossa meidän perheestä esiintyivät pelle (thank God, Astrid valitsi vaihtoehtoisista esiintymisasuista pellen eikä sitä nukkea jonka taisivat lähes kaikki muut tytöt valita) ja kesämies.
Pellepuvun kanssa menasi ensin tulla itku, kun en löytänyt toivomaani harlekiini-kangasta housuihin, mutta loppujen lopuksi tuo pellepuku oli mielestäni oikein onnistunut ja hauska ja mikä tärkeintä, pelle itse diggasi sitä!

Hurmaavat häät

Ensimmäisenä lomaviikonloppuna tanssiittiin häitä Rauman seudulla. Ja aikamoiset bileet olikin! Sen lisäksi, että morsiuspari oli upea, ruoka hyvää, bändi jaksoi soittaa, tanssijalka sai polkea lattiaa pitkän ja hartaasti, paikalla oli paljon ystäviä ja kavereita, juomaa riitti ja tunnelma oli loistava...
...oli koko juhla täynnä pieniä yllätyksiä.

Menomatkalla bussissa tarjoiltiin pientä purtavaa ja juotavaa, oli hauska hääbingo, vieraita muistettiin lahjapussilla joka sisälsi arvan sekä liitulakuja ja kipparinpiippuja (aika osuvaa opettajalle ja merikarhulle, eikös vaan?), pöydät notkuivat alati vaihtuvista herkuista ja yöpalaakin tarjottiin runsaasti, vessasta löytyi tarvikkeita kaikkiin tarpeisiin sukkahousuista vauvanvaippoihin...

...eikä siinä kaikki; ympäri juhlatilaa saattoi bongata hauskoja juttuja; oli pussauskoppia, lataamoa, salakapakkaa (vanhan ompelukoneen kannen alla), kuvia jokaisesta vieraasta, kylttejä ympäri juhlapihaa, pikkubaari, kuvapiste (johon en tosin taaskaan muistanut mennä...), morsiamen vanhempien vanhat hääpuvut, kivunlievityscorneri...kaikkea ei edes muista! Ja kaikki nämä oli tehty hääparin mielytymysten mukaisesti Raumaa, merta, pitsiä ja vintagea rakastaen..

Ja vielä häävihko, johon oli perinteisen menun ja ohjelman lisäksi kerätty muun muassa esittely jokaisesta vieraasta! Vaivaa oli siis nähty, mutta kyllä kannatti! Oli L-O-I-S-T-A-V-A-A!

Lisää kaksivuotiskemuja

Viimeisellä työviikolla juhlittiin ihanaa kaksivuotiasta punapäätä! Seura oli hyvää ja tarjottavat jumalaisia. Voivattu-kakku oli Gaggui-Jonnan tekele, nam!

Viisikymppinen kummitus

Kummitätini täytti vapun aikaan viisikymmentä - ihan uskomatonta! Ikinuori hän on. Mutta kiva kun täytti, koska satuttiin viettämään vappua molemmat mökillä, joten pääsimme osaksi juhlabrunssia. Olin onnellinen, vaikka makuaisti olikin ikävästi vähän kateissa, koska kesällä, kummituksen järjestäessä varsinaiset juhlat, tanssimme me häitä toisaalla. Miten sattuukin kesän kahdet juhlat samalle päivälle. Toivotaan kuitenkin kummitukselle lisää syntymäpäiviä, kun taas ystävillemme emme ainakaan lähtökohtaisesti toivo lisää häitä...

Tein kummituksen kunniaksi kakkukokeilun hänen lempiaineksistaan. Kakku ei ollut kaunis eikä maultaan ihan sitä mitä hain, mutta ei kai juuri kukaan ole napakymppireseptiä ykkösellä luonut. Kakussa oli brownie-pohja valkosuklaamuruilla. Valkosuklaa-tuorejuusto täyte jossa sitruunakiisseli kierteitä ja  päällä oli sitruunakiille sekä marenkia, paahdettua pistaasia ja karamellisoitua sitruunankuorta. Mutta tosiaan, kun mökillä oltiin ja ryhdyin suunnittelematta (ja kipeänä) kakun tekoon, jäi ulkonäkö vähän ankeaksi..kotona olisi ollut vähän elintarvikeväriä keltaisuutta tuomaan. Aijon kyllä ehdottomasti muokata reseptiä yleisön (ja omien) ajatusten mukaan ja kokeilla uusiksi. Hiljaa hyvä tulee!

Macaroneja ja donitseja

Aiemmin mainittuihin lastenjuhliin, veimme lahjaksi virkattuja leikkiruokia. Kuten jo aiemmin olen maininnut, olisi minusta mukava antaa aina jotain itsetehtyä, mutta aina ei ole aikaa, eikä idoita (taidoista nyt puhumattakaan!). Nyt kuitenkin syntyi näitä leikkiruokia.

Pohdiskelin mihin pakata noita ruokia ja kun en löytänyt oikein sopivia pahvilaatikoita, ostin leivosrasioita. Olisin halunnut askarrella ruokiin vielä jotkut kivat "Hand made" tai "Sankari´s bakery" laput, mutta en ehtinyt. Ensi kerralla siis.

Macaronit oli herkullisen värisiä, mutta ensi kerralla pitää tsempata sen kanssa, että langat ovat yhtä paksuja keskenään. Macaronejen ohje oli täältä. Löysin ohjeen Fannyn talossa-blogin kautta ja sieltä nappasin myös donitsi-ohjeen. Ihania ruokia on muuten tuo Fanny virkkaillut!

Väsynyt vappu

Aloitin vappuaaton aamulla kevään fiilistelyllä ja tein tavanomaisen kaurapuuron sijaan aamiaiseksi niitä alati himoitsemiani avocado-leipiä. Evald oli yöllä nostattanut kuumeen joten hän jäi isänsä kanssa kotiin, kun taas Astrid sonnustautui (hammas-)keiju-prisessa-pukuun. Pikkuveli tosin halusi myös tyllihameen ja keikisteli kuin paraskin tyttö mekossaan. Harvinaista herkkua aamuun toi myös Astridin saatto päiväkotiin, joka kuuluu harvoin hommiini. Tosin, naamiaisista huolimatta, ei Astrid olisi kovin mieluusti jäänyt päiväkotiin - kevätväsymystä, toivottavasti! Töissäkin oli tiedossa mukava päivä ja kivasti se menikin. Mutta siihen jäi.

Meidän oli tarkoitus käydä Astridin kanssa päiväkodin jälkeen vielä muskarissa ja suunnata sitten illalla juhlimaan ystäväni luo, jonne oli tulossa myös paljon lapsia. Pojat oli jätetty noista suunnitelmista pois jo aamusta (heidän päiväohjelmaan kuului lääkärikäynti jonka ansioista todettiin taas korvatulehdus ja Evald sai antibiootin). Kun hain Astridin päiväkodista, sain vastaan itkuisen ja täysin väsyneen tytön. Päätimme siis mennä suoraan kotiin. Kotona myös itse huomasin olevani täysin loppu, joten menin päiväunille ja mikä sitten odottikaan herätessäni - kamala flunssatunne! Emme siis lähteneet mihinkään. Näin ollen muffinsseja oli perhelleemme ihan liian paljon eivätkä ne oikein edes maistuneet (nimi, Better than sex, siis lupaili ihan liikaa!).

Vappupäivä oli tarkoitus aloittaa brunssilla ystäviemme luona ja suunnata sitten mökille. Skippasimme myös brunssin, koska eipä sitä nyt halua toisia sairastuttaa ja lähdimme verkkaisesti mökille. Siellä oli mummu koristellut pihapuun lasten iloksi ja sukulaiset olivat iloisissa vapputunnelmissa. Se oli lapsille kivaa! Itse sairastin sohvalla, mutta Anton sai, kiitos lastenhoitoavun, hommia tehtyä. Näin väsynyttä vappua ei kyllä ole hetkeen ollut, mutta voi miten onnellisia lapsemme olivat kun pääsivät taas mökille! Kyllä sinne vapputorille ehtii taas ensi vuonna eivätkä nuo raukat edes tiedä tivoleista mitään, koska emme ole kertoneet. Simaa emme tehneet ja munkkeja olisi ollut kiva paistaa, mutta sunnuntaina saatiin onneksi churroja. Ja oli se Kati-täti tehnyt simaakin. Joten väsynyt vappu, check, silti onnelliset lapset, check!

Juhlahumua

Viikonloppu pääsiäisen ja vapun välissä meni juhliessa pieniä sankareita. Ihan kun ei hetkeen oltaisi herkuteltukaan; vaikka eipä se tietenkään juhlissa tärkeintä ole, mutta täytyy sanoa, että molemmissa bileissä oli pöytä sen verran koreana, että asiaa ei voi ohittaa..

Pienempi juhlija täytti kaksi ja vietti juhlia kotonaan. Isompi juhlija oli kerännyt vuosia jo neljä ja vietti juhlia perinteisen kaavan mukaan koulun jumppasalissa; voi sitä riemua! Robin raikasi, tyttöset valtasivat lavan tanssimooveillaan (tosin Astrid ei tanssinut, olisi kai halunnut muttei uskaltanut eikä tuo Robin ole oikein meidän lapsiin koskaan uponnut..Boom kahia Evald joskus vähän tykkäsi kuunnella, mutta Astridia ei Robbari kiinnosta..) ja pojat, no jos ei muuta niin, pelasivat kukin omaa sählyturnaustaan.

Molemmissa juhlissa oli myös jätskibaari. Ensimmäisissä juhlissa minäkin tein annoksen, kun en voinut vastustaa lakujäätelöä, kinuskikastiketta, salmiakki bilareita ja turkinpippurirouhetta! Niin hyvää!

Ennen kun Vappu koittaa (ts. pääsiäisen tunnelmia)

Pääsiäinen meni, kuten varmaan monilla muillakin, kauniista säästä nauttiessa, ystäviä tavatessa, suklaamunia ja muita herkkuja syöden, leikkien, pelaten...
Lisäksi grillattiin ensimmäistä kertaa tänä keväänä, siivottiin kotia pariin otteeseen, sain yhden ompeluprojektin valmiiksi ja toista aloitettua, ehdittiin taas pitkästä aikaa raaputtamaan mökille tulevia kerrossänkyjä vanhasta maalista ja käväisinpä myös vähän ulkoiluttamassa itseäni ystävän kanssa (+ Anton keikkaili pitkäperjantaina kuoron kanssa).

Kaksivuotiskemut!

Vuosi 2012 oli tuottoisa. Ainakin meidän ystäväpiirissä. Näin ollen pääsemme alkukeväästä pitkälle syksyyn juhlimaan syntymäpäiviä pari kertaa kuukaudessa (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Niin ja onhan niitä muillakin juhlia kuin vuonna 2012 syntyneillä, mutta tuottoisan vuoden takia meillä juhlitaan vuosittain erittäin useita samoille sormille pääsyjä.

Late Lammas oli täysin tunnistettava ja syötävän söpö vähän leikeltynäkin..

Nyt oli vuoden toiset kaksivuotiskemut ja hauskat kemut olikin! Harmi vaan kun perheen pojat eivät päässeet kuorokeikan ja kuumeen (voit varmaan arvata kumpi oli kumman excuse) takia mukaan. Menoa riitti. Herkkuja riitti. Lahjoja riitti. Kivoja juttuja riitti (kesäsuunnitelmia, jes!). Sankari oli suloinen laulaessaan itselleen paljon-onnea-vaata (ja muutenkin).

Me vietiin lahjaksi lego-kirja ja siilitumput. Tykkäisin viedä aina jotain itsetehtyä, mutta viime aikoina ei ole ollut oikein aikaa käsitöille. Toisaalta pojille on mielestäni aika haastavaa keksiä itsetehtyjä juttuja. Tytöille se on jotenkin helpompaa. Tässä tapauksessa vielä kun sankarin äiti on innokas ompelija ja tosi tosi taitava, en osannut edes ajatella pipoja tai paitoja. Mutta siilit tuli ja toivottavasti niistä tykätään.

Onnea vielä Ihana-I!

Terveiset sohvalta

Tänään oli poikkeuksellinen lauantaityöpäivä. Päivä meni nopeasti (eikä oikeasti kestänytkään kuin 8.15-12.15), tunnelma oli mukava eikä aamullakaan väsyttänyt herätä yhtään niin paljon kun olin ajatellut perjantai-iltana.

Töiden jälkeen käytiin työkavereiden kanssa oluella (tai Irish coffeella..miten vain) ja parannettiin hetki maailmaa. Osa jatkoi toki pidempään, mutta minä tulin kotiin, jossa Anton oli juuri saanut lapset päiväunille. Otettiin itse pienet tirsat ja sitten jo jouduttiinkin herättämään lapset, koska meitä kutsui ihanan Elma-kummitytön 2-vuotissynttärit.

Saavuttiin synttäreille tosin 1,5 tuntia myöhässä, mutta enpä usko, että se ketään haittasi..saivat toiset kahvitella ilman ympäriinsä juoksevia lapsia ja melua (kyllä noissa meidän lapsissa menoa riittää..ja saavat ne villittyä myös muita mukaansa).

Kotona syötiin eilistä pitsaa ja laitettiin lapset nukkumaan. Päätin aloittaa Evaldin kanssa yksikseennukahtamisharjoitukset (onko toi yhdyssana?). Se kun on ennen sujunut ihan hyvin, mutta remontin aikana vallinneen elämäntilanteen ja sittemmin uuden sängyn myötä, jäänyt taas toteuttamatta. Pelkäsin, että siinä menisi tosin koko ilta, mutta eipä mennyt. Pari sellaista kamalaa huutoitkua ja pian jo täydellinen rauhoittuminen. Mutta tästä voin kirjoittaa tarkempia muistiinpanoja myöhemmin..

Nyt nimittäin röhnötän sohvalla ihan uupuneena...Onneksi huomenna on sunnuntai (tosin vähän pelkään sunnuntaiden hehkuttamista sen pari viikkoa sitten iskeneen vatsataudin myötä..).

Yllätysjuhlat

Saimme tänään viettää ihanan kummityttömme yllätysnimipäiväjuhlia. Juhla oli yllätys lähinnä kai isäntäperheelle, jonka luokse tupsahdimme sankaria muistamaan Astridin muskarin jälkeen. Ja jäimme vähän pidemmäksi aikaa, kun mitä olimme suunnitelleet...

Hodarit, croissantit sekä rahkakakku maistuivat ja sankari oli super suloinen.

(Lahjaksi vietiin Schleichin (mikä sanahirviö!) jääkarhu ja pentu.)

Kuvat napattu Lahjakkaan sivuilta.