Oma hetki

Omaa aikaa pieni hetki ennen Astridin muskariin lähtöä. Väsyttää. Mietin mitä tehdä.. 

Päätin käyttää ajan kahvikupin, laukussa mustaksimatkanneen banaanin ja uuden Kidd O:n seurassa. Nyt uudella energialla kohti iltapäivää.

Luminen maaliskuu

En halunnut uskoa, enkä oikein usko vieläkään, että tätä voisi jatkua koko viikko (..en tosin kuitenkaan pessyt ja pakannut toppavaatteita vielä pois..)

Nimittäin lumiviikko. Nyt maaliskuussa kun on jo hyvän tovin ollut kovasti keväistä.

Tosin luminen oli lähinnä ulkonäkö..tunnelma vetinen. Rynnättiin nimittäin ihan hyvällä mielellä lauantaina aamusta ulos. Ja aivan väärissä varusteissa. Luulen, että lasten kengät oli märät jo ennen kun päästiin päiväkodin pihaan (tien yli) ja hetken kuluttua hanskatkin.

Tehtiin kuitenkin lumiukko; Herra Hiekka. Sen ajan olikin hauskaa. Sitten Astrid päätti riisua märät hanskat ja Evald alkoi itkeä, kun en antanut hänenkin ottaa hanskoja pois (yritin kieltää myös Astridia, mutta eipä totellut, ei!).

Joten palattiin kotiin. Evald huusi vielä sisälle päästyämme. Että kiitos vaan lumi ja hei hei! Mene pois äläkä tule takaisin enää ennen marraskuuta.

Voi pettymysten pettymys

Odotin aika paljon kun kuulin, että Ben&Jerry´siltä on tullut jugurttijäätelöä. Jugurttijäätelö on nimittäin herkkuani, samoin kun Ben&Jerry´sit. 

Mutta petyin. Maku oli ihan hyvä, mutta mikä tästä teki Ben&Jerry´sin? Ei mitään ihania sattumia, eikä makujen sekamelskaa. Odotin koko ajan, että suuhun osuisi joku pähkinä tai ihana karamellinkappale.. 

Ehkä arvasitkin, ettei osunut.

Maaliskuu

Kuun ensimmäisenä päivänä oli jo ihan kevät! Lähdin Astridin ja Evaldin kanssa Littoisiin. Ihmettelin vaarille, että miten helmikuussa voi olla tälläinen ilma, kun tajusin, että onhan jo maaliskuu..no sitten, ei kai siinä sitten mitään ihmettelemistä ole!

Oltiin pihalla, käytiin syömässä ja nukkumassa sisällä ja tultiin taas pihalle. Vaari leikkasi omenapuita. Minä ja lapset leikittiin laivaa, keinuttiin, saatiin leikkimökki leikeillämme uuteen siivoon (ei ehkä ihan kevätsiivo), Astrid kiipeili puussa, pyöräiltiin (Evald oli taas hajoamispisteessä, kun hänellä ei ole pyörää jossa on polkimet..ei kelvannut potkupyörä enää kun Astridin pyörä kaivettiin esiin..huoh!). Kevään merkki oli mielestäni jopa se, että Astrid astui koirankakkaan.

Mutta niin sitä sitten kuun toisena päivänä (hento) lumikerros peitti maan. Talvea tai kevättä..mutta ei mitään sekoitusta, kiitos! Huvittaisi kaivaa jo lapsille pelkät kuoripuvut (vielä vedetään toppavaatteissa, vaikka joka päivä asiaa emmin..) ja itselle Converset esiin sekä pakata toppatakit ja talvikengät varastoon.. Pyöräilykypärän kävin jo ostamassa itselleni sen Ruisrokissa varastetun tilalle.

Good food & company

Perjantaina oli loistava ilta. Hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Menu koostui erilaisista hodareista;
-espanjalaistyyppisellä makkaralla, salsalla, avokado-tomaattisotkulla täytetty hodari
-bratwurstilla, hapankaalilla ja dijon-sinapilla täytetty hodari
-amerikkalainen hodari, johon laitettiin lihaisa makkara, juustokastiketta, pekonia, paahdettua sipulia

Lisäksi täytteitä oli vaikka ja mitä; majoneesia, sinappeja, ketsuppeja, juustoraastetta, sipulia, jalapenoja, kurkkusalaattia..en edes muista kaikkea.

Itse söin espanjalaisen ja amerikkalaisen hodarin. Enempää ei pystynyt, mutta jessus kun oli hyvää. Pojilla oli jokaiseen hodariin sopivaa olutta ja olipa alkosta löytynyt joku (olisko ollut Bearflag Dark Red Wine Blend) Amerikkalainen punaviini jonka piti sopia hodareiden kanssa..en siitä nyt osaa sen enempää sanoa, muuta kun että juoduksi tuli ja ihan helpostikin. Tosin maistui tuo coca colakin aika hyvin sen amerikkalaisen hodarin kaverina.

Ja seura, se vasta hyvää olikin. Meno oli kova..neljä lasta, joista yksi neljävuotias ja kolme kohta kaksi vuotiasta menivät pää kolmantena jalkana edes ja takas. Keittiössä sai olla vähän enemmän rauhassa ja vaihto miesten ja naisten kesken otettiin jossain kohtaa. Onneksi se lasten kaitseminen sujuu kaikilta...

Taivaslaulu

Liikutuin. Ärsyynnyin. Surin. Itkin. Ymmärsin. Ihmettelin.

Suosittelen.

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu.

Kiva lauantai

Astrid oli Sappeella. Kotona oli rauhallista, mutta tyhjää. Päätin, että lähdetään myös Evaldin kanssa taas remonttia pakoon, tosin ei tällä kertaa Helsinkiin asti. Haettiin Roosa-täti ja ajeltiin Karkkimaailman tehtaanmyymälään. Maistelttiin karkkeja ja ostettiinkin pari laatikollista. Ajettiin hakemaan kirpputorilta aiemmin tekemäni löydöt, jotka jäivät sinne kun kassajärjestelmä sekosi enkä voinut maksaa kortilla. Ajettiin mummulaan. Evald nukahti matkalla ja yritettiin pitää häntä hereillä kaikin keinoin Roosan kanssa. Ei onnistuttu. Herätettiin poika kuitenkin ja syötiin mummun tekemää spagettilaatikkoa (lue: makaroonilaatikkoa, jossa oli makaroonit korvattu spagetilla).

Evald nukkui päiväunet ja unta kesti pitkään. Minä luin ja datailin ja söin lisää ja join kahvia mustikkamuffinsin kera ja höpötin Roosan kanssa. Ja vein tavaroita varastoon ja löysin sieltä meidän kamoista tönkän punaviiniä (jei!).

Sitten Evald heräsi. Hyväntuulisena. Naurettiin paljon kun syötiin välipalaa ja Roosa-täti tanssitti siskonpoikaansa. Keitin meille ruuaksi makaroonia (siis kotiin tuotavaksi, koska meillä ei vielä sitä liettä ole ja olen haaveillut pitkään pestopastasta). Lähdettiin ja vietiin Roosa-täti kisakatsomoon kaverinsa luo. Kuunneltiin matkalla kamalia, mutta tunnelmaanostattavia kiekkobiisejä.

Löysin parkkipaikan nopeasti ja sain auton helposti taskuparkkiin (olen kyllä siinä tullut paremmaksi jo pienessä ajassa..). Vastaan tuli iloinen isä, joka oli saanut paljon hommia tehtyä kotona. Syötiin sitä pestopastaa ja katsottiin jääkiekkoa. Suomi voitti pronssia. Teemu Selänne lopetti uransa. Syötiin jälkiruuaksi karkkia ja minä luin kirjaa kun pojat vielä "remontoi". Sitten Evald alkoikin taas yöunille. Nukutin hänet ja jatkoin kirjaa. Sain kirjan valmiiksi. Join melkein pullollisen Novellen aprikoosi&jasmiini-juomaa ja facetin. Join vähän punaviiniä. Menin nukkumaan, kunhan olin ensin katsonut Roosa-tädille, joka päätti tulla yökylään, sängyn valmiiksi.

Ja mukavaa oli tietää, että aamulla herätessä on vielä vapaapäivä ja Roosa yökylässä. Anton haluaa laittaa taas listoja. Me ehkä paetaan taas mummulaan Evaldin kanssa. Saadaan Astrid kotiin. Ei siis voi olla huono tuo sunnuntaikaan.

(Niin ja sattui päivässä kaikkea ei niin kivaakin; Heitin aamulla kännykän vahingossa lattiaan, niin että siihen (=lattiaan) tuli jälki. Evaldin päiväunille nukahtaminen kesti normaalia pidempään. Sitä ennen hän tiputti mummun enkelin, jolta katkesi kaula ja käsi ja huilu lensi. Keitin makaroonin pohjaan. Iskin jalkani lyijytäytekynään, niin että nyt on kantapäässä selvä kolo. Kiekkoleijonat eivät uskaltaneet itkeä tv-lähetyksessä. Söin vähän liikaa karkkia. Ajoin ylinopeutta. Evald itki, kun otettiin häneltä ruuvimeisseli pois. Mutta eipä ne tuntuneet niin kurjilta jutuilta kun pääasiassa oli iloista menoa!)

EDIT: Niin se kivaksi suunniteltu sunnuntai alkoi jo aamuyöstä. Vatsataudilla. Myrphyn laki ja mitä niitä nyt olikaan. 

Gaggui

"Vähä liia tuhti"

Ne on tehny kaiken yhdes. Ne on niin ihanii!

Jotain ihanaa on tapahtunut!

Ihanat ystäväni olivat rohkeita. Heillä oli unelma. Ja nyt se on toteunut!

Viime torstaina pääsin vähän etukäteen ystäville ja perheelle tarkoitettuun tilaisuuteen ja lauantaina kaffela avasi ovensa yleisölle.

Kaikki oli ihanaa ja olen niin onnellinen Jonnan ja Johannan puolesta! Hyvä tytöt!

Gaggui-kaffela Humalistonkatu 15:sta ja facebookissa. Niin ja juttuja löytyy mm. teeässästä ja Melkein kuin uusi-blogista ainaskin. Ja onhan sillä Jonnalla oma blogikin.

You must feel it!

Kaaos

Hyvät ideat tulevat tässä päässä aina jälkijunassa...

Tuli mieleeni, että olisi ollut hauskaa ottaa joka päivä kuva samasta pisteestä asunnossa (tai miksei useammastakin pisteestä). Näin olisin voinut seurata projektin etenemistä (ja välillä takapakkia..) konkreettisesti ja hauskasti..mutta enpä keksinyt sitä heti alkuun..joten olkoon..

Paljon on tapahtunut ja paljon on vielä kesken. Kaaos on ja pysyy..ties kuinka pitkään?

Kriteerejä.

Ostaessamme nykyisen asuntomme reilu neljä vuotta sitten, ei meillä ollut juurikaan kriteerejä asunnon suhteen, muuta kuin huoneiden lukumäärä. Huono kunto oli plussaa.
Olen aina ollut ihastunut puutaloasuntoihin, mutta asuttuamme sellaisessa kolme vuotta, olimme tulleet tulokseen, että se ei ollut meitä varten. (Noin niinkun fyysisesti ei meitä varten. Psyykkisellä puolella se voisikin olla juuri meille...)

Kuitenkin neljän vuoden aikana huomasin usein sivulaisessa miten tyytymätön olin asuntoomme, vaikka se kodilta on aina tuntunutkin.
"Ihan sellainen perus." "Ei mikään ihmeellinen." "Joo, rakennettu kuuskytluvulla." "No, ei siinä ole kun yks sellainen ihan tavallinen talo."
Mitä vielä...
"Kolme huonetta." "Keittiö." "Parveke." "Ei, ei ole saunaa." "Eikä vaatehuonetta."
Ei kai oman kodin pitäisi olla ihan perus, ihan ok?! Ainakaan minulle, joka olen kuitenkin pohjimmiltani aika kotirotta ja sen lisäksi vielä kiinnostunut sisustuksesta ja kaikesta (mielestäni) kauniista.

Vaikka vuodet osoittivat vanhan asunnon monella tavalla meille todella passeliksi, oli kriteerejä seuraavan asunnon suhteen tullut ajan kuluessa. Mutta enemmän kuin tila, minulle vaikuttaa tunnelma. Enemmän kuin sauna, parveke, vaatehuone, huoneiden lukumäärä, hissi. Kunhan olisi sitä tunnelmaa. Myös sijainti oli kriteereissämme nyt hyvin tärkeässä roolissa, vaikka aikoinaan (Voiko sanoa aikoinaan, jos tuosta aikoinasta on neljä vuotta?) sillä ei ollut juuri merkitystä. Mutta se, että voi sanoa muuttavansa unelma-asuntoonsa. Se tuntuu kummalliselta. Kriteerit täyttyvät!