Viikonlopun ruokabakkanaalit

Meinasin kirjoittaa ruokaorgiat, mutta jotenkin vain tuo orgia-sana kuulosti niin väärään suuntaan vivahtavalta (olen nähnyt sitä paitsi sen yhden Jerry Springer shown jakson, jossa eräs nainen todella halusi pitää orgiat ruoassa...ei siitä sen enempää, mutta en siis käytä orgiat sanaa), joten kutsuttakoon meidän hyvällä ruoalla varustettua viikonloppua ruokabakkanaaliksi (vaikka juomapuoli jäikin mitättömäksi).

Eikä mistään mielettömistä bakkanaaleista ede ole kyse, mutta viikonlopusta, jonka jokainen ruokalaji vaan sattui olemaan älyttömän hyvä. Ja toisaalta viikonlopusta, johon osuivat kaiken muun hyvän syömisen lisäksi yhdet rippijuhlat, joten herkuteltuakin tuli useaan otteeseen.

Lauantaina aloitettiin aamu perheen yhteisellä aamupalalla, joka on mielestäni viikonloppujen kermaa. Joskus toki olisi ihana nauttia aamiaista vähän myöhemmin, mutta muutoin tapa on loistava. Eikä meillä siihen edes tarvita kummoisia; tuoreita sämpylöitä, oivariinia (hups..se olikin ingmariinia), aikuisille hyvää teetä (edes Anton ei halunnut kahvia ja itseasiassa lapsetkin innostuivat maistamaan teetä, aika reilulla hunajalla tosin), tuoretta basilikaa ja keitettyjä luomumunia...niin ja hyvää sormisuolaa munien päälle tietty. Banaaniakin pilkoin, mutta sitä ei tainnut kukaan syödä.

Lounaaksi tehtiin punajuuripestopastaa grillatulla vuohenjuustolla. Oreganoa tuo kaipasi, ei muuta. Kieli meni pastan mukana. Tyypilliseen tapaan Evald piti pastasta ja Astrid ei. Astrid taasen piti vuohenjuustosta ja ti-ti-di-dii ("yllätytz" kuten herra E itse sanoisi) Evald ei. Tämä on meillä niin tavallista; lapset pitävät ihan erilaisista mauista. Tuo pesto on muuten super helppoa ja riittoisaa.

Punajuuripesto Hesarin ohjeella

250g punajuurta
1 valkosipulinkynsi (laitoin kaksi)
0,5 dl pinjansiemeniä tai manteleita
0,5 dl parmesaania (laitoin enemmän)
1/2-3/4 dl oliiviöljyä
1 tl sitruunamehua (laitoin limeä, kun olin unohtanut ostaa sitruunaa)
mustapippuria
suolaa

Punajuuret keitetään kypsiksi ja kuoritaan. Kaikki heitetään mihin heitetäänkin ja surrutellaan sohjoksi. Done.

Jälkiruoaksi (jessus, että inhoan sanan ruoka ja sanan maku taivuttamista) teimme vielä koko perheen voimin omenapaistosta. Lapset sekoittivat päällisen ja pilkkoivat omenoita (vähän se pelotti äitiä). Mutta voin sanoa, että maistui tosi hyvältä kun oli kaikki päässeet osallistumaan. Paitsi, että Evald ei tavoilleen uskollisena välittänyt kyseisestä jälkiruoasta. Ei ole kovasti makean perään, paitsi että sitten kun on makean perään, niin sitten vasta onkin. Aika tarkka siis siinä mistä makeasta tykkää, mutta niitä mistä tykkää (jäätelö, karkki) söisi kyllä enemmän kuin isot ihmiset.

Pala taivasta

Löysin koneelta kuvia, joita postailin pääsiäisen aikaan facebookkiin. Nimittäin, kokeilin pitkään mielessä pyörinyttä ajatusta tehdä itse croissantteja. Ne kun ovat ehdottomasti parasta herkkua mitä tiedän - ja siksi kai olen muuttunut ajan myötä myös vähän ronkeliksi niiden suhteen.

Onneksi ryhdyin leikkiin (tai selvittämään pelisääntöjä) kerrankin ajoissa, koska eipä tämä mikään lyhyt projekti ollutkaan. Kuitenkin lopputulos oli mielestäni kaiken vaivan arvoista ja loppujen lopuksi projekti oli myös ihan helppo. Huomasin tosin, etten varmaan ottanut yhtään kuvaa valmiista tuotoksesta (todistanee faktan, että suurin osa croissanteista katosi vatsoihimme saman tien..).

Ohjeen otin summamutikassa Weekend Bakeryn sivuilta ja hyvä se olikin. Tässä oma suomennokseni:

Ranskalaiset croissantit

500 g venhäjauhoja
140 g vettä
140 g punaista maitoa
55 g sokeria
40 g voita
11 g kuivahiivaa
12 g suolaa

Lisäksi: 280 g voita ja yksi muna (sekä tilkka vettä)

Päivä 1:
Sekoita kaikki taikina-aineet keskenään ja vaivaa taikinaa noin 3 minuuttia (ei kuitenkaan liian sitkoiseksi, koska se vaikeuttaa kaulintaa myöhemmin). Muotoile taikinasta pyöreä kiekko (ennemmin kuin pallo) ja laita se lautaselle. Peitä muovilla ja laita jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää.

Päivä 2:
Leikkaa 280 g voita noin 1,25cm paksuiksi tikuiksi ja muodota niistä leivinpaperin päälle 15 X 15 cm kokoinen neliö. Laita toinen leivinpaperi päälle ja kaulitse neliö 19 X 19 cm kokoiseksi. Leikkaa reunat siisteiksi ja kaulitse vielä niin, että voineliö on kooltaan 17 X 17 cm. Laita jääkaappiin, mikäli voi on pehmeää. Kannattaa myös kaulitessa huomioida, että mitä tasaisempi levysi on paksuudeltaan, sitä helpompi ja onnistuneempi lopputulos on.

Ota taikina jääkaapista ja kaulitse se 26 X 26 cm kokoiseksi tasaisen paksuksi neliöksi. Laita voineliö taikinaneliön sisään ns. vinosti, jotta voit taitella taikinan voin ympärille kirjekuoreksi (kts. 5.kuva). Paina kirjekuoren kulmat keskelle varovasti kiinni.

Tämän jälkeen aloita taikinan kaulitseminen keskeltä. Tavoitteena on saada taikinasta 20 X 60 cm kokoinen. Taita taikina kolmeen osaan (siis ns. clutsimaisesti..) ja peitä kelmulla. Anna seistä jääkaapissa n.30 minuuttia. Toista sama vielä kaksi kertaa, jolloin taikinassasi on 27 kerrosta. Käännä taikinaa myös aina 90 astetta, ennen kun aloitat uuden kaulitsemisen.

Päivä 3:
Ota taikina jääkaapista ja kaulitse se kevyesti jauhotetulla pöydällä (toivottavasti käytit kevyesti jauhoa myös eilen..) 20 X 110 cm kokoiseksi. Jos taikina tuntuu sulavan liikaa kaulitsemisen aikana, sen voi nostaa takaisin jääkaappiin 10-20 minuutiksi. Kun olet saanut taikinan kaulittua, nosta sitä hieman, jotta se kutistuu muutaman sentin. Näin se ei kutistu kun leikkaat sitä.

Leikkaa taikina kolmioiksi. Weekend Bakeryn sivuilla kerrotaan tarkat mitat croissanttejen kokoon, mutta itse leikkelin silmämääräisesti. Käytin myös veistä, koska emme omista pizzaleikkuria, mutta se olisi varmasti ollut helpompi vehje. Kun olet leikannut kolmiot, venytä niitä kädelläsi n.25 cm pitkäksi ja sen jälkeen rullaa kolmiot sarviksi. Rullatessa saa hieman painaa, jotta kerrokset tarttuvat toisiinsa, mutta ei tietenkään niin paljon, että croissantit muussautuvat.

Lado croissantit leivinpaperille uunipellin päälle ja voitele ne kananmunalla, johon olet sekoittanut joukkoon hieman vettä. Anna croissanttejen kohota n.24 asteisessa uunissa/paikassa (oman uunimme lämpötilat alkavat vasta 30 asteesta, joten tein kohottamisen ihan vaan pöydällä). Kohota 2 tuntia. Kohonneista croissanteista olisi tarpeen voida nähdä kerrokset (viimeinen kuva).

Juuri ennen paistamista, croissantit voidellaan uudestaan kevyesti munan ja veden yhdistelmällä. Paistoaika riippuu toki uunistasi. Esilämmitä kiertoilmauuni 200 asteeseen ja tavallinen uuni 220 asteeseen. Laske lämpöä kiertoilmauunissa 195 asteeseen ja paista 6 minuuttia. Sen jälkeen laske lämpöä 165 asteeseen ja paista vielä 9 minuuttia. Paisto-ohjetta on tosin vaikea antaa. Itsekään en tainnut paistaa ihan tuota yhdeksää minuuttia enää, koska croissantit tuntuivat tummuvan liikaa.

Anna croissanttejen levätä hetki pellillä ja siirrä ne sitten ritilän päälle jäähtymään. Parhaiten croissantit maistuvat lämpiminä ja tuoreina, mutta jos kaikki eivät mene samana hetkenä, kannattaa loput pakastaa. Pakastetut croissantit laitetaan jäisinä 180 asteeseen lämmitettyyn uuniin ja paistetaan noin 8 minuuttia. Kokeilimme myös tätä ja hyvä oli.

Polttarit

Ennen häitä pidetään tietenkin polttarit. Olen osallistunut jo suht moniin polttareihin..en mitenkään miljooniin, kuten moni ystävistäni, mutta moniin kuitenkin. Useimmissa polttareissa on ollut peruskuviot; brunssi, hemmottelua, toimintaa, joku tehtävä ja morsiussauna. Kuitenkin ne kaikki ovat olleet aina täysin erilaisia keskenään.

Toukokuun polttarit pidettiin Raumalla. Teemana oli 50-luku morsiamen mieltymyksen mukaan. Entisajan kotirouva pääsi bingon ja burleskin kautta muuttumaan rockabilly-naiseksi. Sankari on varsinainen heittäytyjä, joten meno oli sen mukaista. Suurin panokseni iltaan oli kuppikakut, joita leivoin tee-hetkeen, josta morsian on myös haaveillut kukkakuppeineen ja hattuineen. Oh my dear, now you got it!

Lisää kaksivuotiskemuja

Viimeisellä työviikolla juhlittiin ihanaa kaksivuotiasta punapäätä! Seura oli hyvää ja tarjottavat jumalaisia. Voivattu-kakku oli Gaggui-Jonnan tekele, nam!

Viisikymppinen kummitus

Kummitätini täytti vapun aikaan viisikymmentä - ihan uskomatonta! Ikinuori hän on. Mutta kiva kun täytti, koska satuttiin viettämään vappua molemmat mökillä, joten pääsimme osaksi juhlabrunssia. Olin onnellinen, vaikka makuaisti olikin ikävästi vähän kateissa, koska kesällä, kummituksen järjestäessä varsinaiset juhlat, tanssimme me häitä toisaalla. Miten sattuukin kesän kahdet juhlat samalle päivälle. Toivotaan kuitenkin kummitukselle lisää syntymäpäiviä, kun taas ystävillemme emme ainakaan lähtökohtaisesti toivo lisää häitä...

Tein kummituksen kunniaksi kakkukokeilun hänen lempiaineksistaan. Kakku ei ollut kaunis eikä maultaan ihan sitä mitä hain, mutta ei kai juuri kukaan ole napakymppireseptiä ykkösellä luonut. Kakussa oli brownie-pohja valkosuklaamuruilla. Valkosuklaa-tuorejuusto täyte jossa sitruunakiisseli kierteitä ja  päällä oli sitruunakiille sekä marenkia, paahdettua pistaasia ja karamellisoitua sitruunankuorta. Mutta tosiaan, kun mökillä oltiin ja ryhdyin suunnittelematta (ja kipeänä) kakun tekoon, jäi ulkonäkö vähän ankeaksi..kotona olisi ollut vähän elintarvikeväriä keltaisuutta tuomaan. Aijon kyllä ehdottomasti muokata reseptiä yleisön (ja omien) ajatusten mukaan ja kokeilla uusiksi. Hiljaa hyvä tulee!

Väsynyt vappu

Aloitin vappuaaton aamulla kevään fiilistelyllä ja tein tavanomaisen kaurapuuron sijaan aamiaiseksi niitä alati himoitsemiani avocado-leipiä. Evald oli yöllä nostattanut kuumeen joten hän jäi isänsä kanssa kotiin, kun taas Astrid sonnustautui (hammas-)keiju-prisessa-pukuun. Pikkuveli tosin halusi myös tyllihameen ja keikisteli kuin paraskin tyttö mekossaan. Harvinaista herkkua aamuun toi myös Astridin saatto päiväkotiin, joka kuuluu harvoin hommiini. Tosin, naamiaisista huolimatta, ei Astrid olisi kovin mieluusti jäänyt päiväkotiin - kevätväsymystä, toivottavasti! Töissäkin oli tiedossa mukava päivä ja kivasti se menikin. Mutta siihen jäi.

Meidän oli tarkoitus käydä Astridin kanssa päiväkodin jälkeen vielä muskarissa ja suunnata sitten illalla juhlimaan ystäväni luo, jonne oli tulossa myös paljon lapsia. Pojat oli jätetty noista suunnitelmista pois jo aamusta (heidän päiväohjelmaan kuului lääkärikäynti jonka ansioista todettiin taas korvatulehdus ja Evald sai antibiootin). Kun hain Astridin päiväkodista, sain vastaan itkuisen ja täysin väsyneen tytön. Päätimme siis mennä suoraan kotiin. Kotona myös itse huomasin olevani täysin loppu, joten menin päiväunille ja mikä sitten odottikaan herätessäni - kamala flunssatunne! Emme siis lähteneet mihinkään. Näin ollen muffinsseja oli perhelleemme ihan liian paljon eivätkä ne oikein edes maistuneet (nimi, Better than sex, siis lupaili ihan liikaa!).

Vappupäivä oli tarkoitus aloittaa brunssilla ystäviemme luona ja suunnata sitten mökille. Skippasimme myös brunssin, koska eipä sitä nyt halua toisia sairastuttaa ja lähdimme verkkaisesti mökille. Siellä oli mummu koristellut pihapuun lasten iloksi ja sukulaiset olivat iloisissa vapputunnelmissa. Se oli lapsille kivaa! Itse sairastin sohvalla, mutta Anton sai, kiitos lastenhoitoavun, hommia tehtyä. Näin väsynyttä vappua ei kyllä ole hetkeen ollut, mutta voi miten onnellisia lapsemme olivat kun pääsivät taas mökille! Kyllä sinne vapputorille ehtii taas ensi vuonna eivätkä nuo raukat edes tiedä tivoleista mitään, koska emme ole kertoneet. Simaa emme tehneet ja munkkeja olisi ollut kiva paistaa, mutta sunnuntaina saatiin onneksi churroja. Ja oli se Kati-täti tehnyt simaakin. Joten väsynyt vappu, check, silti onnelliset lapset, check!

Juhlahumua

Viikonloppu pääsiäisen ja vapun välissä meni juhliessa pieniä sankareita. Ihan kun ei hetkeen oltaisi herkuteltukaan; vaikka eipä se tietenkään juhlissa tärkeintä ole, mutta täytyy sanoa, että molemmissa bileissä oli pöytä sen verran koreana, että asiaa ei voi ohittaa..

Pienempi juhlija täytti kaksi ja vietti juhlia kotonaan. Isompi juhlija oli kerännyt vuosia jo neljä ja vietti juhlia perinteisen kaavan mukaan koulun jumppasalissa; voi sitä riemua! Robin raikasi, tyttöset valtasivat lavan tanssimooveillaan (tosin Astrid ei tanssinut, olisi kai halunnut muttei uskaltanut eikä tuo Robin ole oikein meidän lapsiin koskaan uponnut..Boom kahia Evald joskus vähän tykkäsi kuunnella, mutta Astridia ei Robbari kiinnosta..) ja pojat, no jos ei muuta niin, pelasivat kukin omaa sählyturnaustaan.

Molemmissa juhlissa oli myös jätskibaari. Ensimmäisissä juhlissa minäkin tein annoksen, kun en voinut vastustaa lakujäätelöä, kinuskikastiketta, salmiakki bilareita ja turkinpippurirouhetta! Niin hyvää!

Moni juttu päältä ruma, sisältä tosi herkullinen (vai miten se sananlasku meni)

Kun kerran Hullujen päivien hullutteluista alettiin puhua, niin jatketaan vähän. Näin peltirasian, totesin mielessäni: "KAAMEA!". Luin kuitenkin mitä rasia sisältää enkä enää voinut vastustaa. Kiss-Kiss-karkkeja = ihanaa!
Vähän mulla on karkkimaku mummoutunut. Salmiakki (ja joku laku) maistuu mutta muuten ei tee mieli kuin vihreitä kuulia, Kiss-Kissejä ja kettukarkkeja. Joskus vähän Omareita.
Uskon myös tietäväni ottajan rasialle ihan perhepiiristä. Meidän oma Roska-Raija aka Astrid on mielissään tilpehööristä kuin tilpehööristä.

In Love

Tarkoituksena oli täyttää pakastin Hulluilta päiviltä hamstratuilla Pappagallon jäätelöillä. Kun pääsin hullareille, ei makuja ollut enää juurikaan tarjolla. Päädyin siis täyttämään pakkasta Mövenpickin jäätelöillä. Osa oli entuudestaa tuttuja makuja, toiset uusia tuttavuuksia. Ja yksi uusi tuttavuus sai jalat alta, sukat pyörimään jaloissa ja mitäs muuta..vei kielen mennessään.

Coconut & Passion fruit.

PS. Jäätelö sisältää kookoshippuja, joten jäi siksi Antonilta syömättä (=enempi mulle)