Oma hetki

Omaa aikaa pieni hetki ennen Astridin muskariin lähtöä. Väsyttää. Mietin mitä tehdä.. 

Päätin käyttää ajan kahvikupin, laukussa mustaksimatkanneen banaanin ja uuden Kidd O:n seurassa. Nyt uudella energialla kohti iltapäivää.

Pizzaperjantai

Vanhassa kodissa vietettiin lähes joka perjantai pizzaperjantaita. Nyt siis vietettiin myös uudessa. Koko viikon himoitsin ja odotin pitsaa. Joten perjantaina, heti töistä kotiin päästyäni, laitoin yleiskoneen laulamaan ja taikinan tulemaan. Tosi hyvä taikinaohje on Leila Lindholmin kirjasta Vielä yksi pala. Kirjassa on kaksi taikinaohjetta, toinen juurellinen jonka tekoon menee monta päivää ja sitten se tavallinen ohje. Molemmat hyviä, juurellinen ehkä vähän parempi, mutta koska en yleensä ikinä muista laittaa juurta tulemaan tarpeeksi ajoissa, tyydytään usein siihen tavalliseen.

Myös kirjan tomaattikastikeohje on mahdottoman hyvä. En tosin tällä kertaa muistanut miten hyvä ja jätin sen tekemättä. Käytettiin valmista tomaattimurskaa, jota yritettiin vähän maustaa. Toimi sekin, mutta vasta kun syötiin muistin miten hyvää se Leilan tomaattikastike on. En siis enää koskaan, muuten kuin äärimmäisessä hädässä, turvaudu valmiiseen, vaan kuuliaisesti lupaan keitellä kastikkeen jatkossa itse.

Teimme kuusi pitsaa, joihin heittelin täytteitä (ihmettelen muuten, miksi pitsassa puhutaan täytteistä, koska täytehän tarkoittaa, että tavara on jonkun sisällä, täytteenä, joten kun ne pitsassa eivät ole minkään asian sisällä vaan päällä, niin miksi ne ovat silti täytteitä eivätkä vaikka päällisiä??) vähän miten sattuu; parmankinkkua, buffala-mozzarellaa, aura-juustoa, paprikaa, sipulia, chorizoa, vuohenjuustoa, kesäkurpitsaa, saksanpähkinöitä. Paras kompo omaan suuhuni oli tällä kertaa kesäkurpitsa-vuohenjuusto-saksanpähkinä, ah!

Hetken epätoivon koin luullessani, ettei meillä ole oreganoa...mutta kun sitä löytyi ja heitettiin mustapippurin ja rucolan kera pitsan päälle, niin kyllä maistui. Kehuskelin oppilaille perjantaina, että aijon syödä niin paljon pitsaa, että vielä lauantainakin on huono olo ja (koska yritän olla sanojeni mittainen), niin tällä kertaa toteutin aikeeni ja olin lauantaina vielä lounasaikaan aika kylläinen perjantain pitsoista.

Pitsaperjantain kruunasi isän vierailu. Ja vaikkei hänellä ollut "ollenkaan nälkä, kun juuri syötiin", niin upposi sinnekin useampi pala pitsaa. Lapset riehaantuivat paapan vierailusta, niin että nukahtaminen oli vähän haastavaa, mutta eipä tuo mitään. Viikonloppu kuitenkin...

Nyt kun tässä pohdin, niin enpä tiedä jaksanko jatkossa syödä joka perjantai pitsaa. Jotain mättöä kyllä mieluusti, mutta että pitsaa joka kerta? Ei ehkä. Ensi perjantaina menen sitä paitsi Saaralle naisteniltaan, joten Anton ja lapset saavat syödä keskenään. Näin ollen minulla ei taida olla oikeutta valita ruokaa. Voipi siis olla, että pitsa maistuu taas sitten kahden viikon päästä...tai burgerit, tai ah! itsethdyt burgerit..ei ole niitä voittanutta! Burgeriperjantai siis seuraavaksi!

Taivaslaulu

Liikutuin. Ärsyynnyin. Surin. Itkin. Ymmärsin. Ihmettelin.

Suosittelen.

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu.

Kiva lauantai

Astrid oli Sappeella. Kotona oli rauhallista, mutta tyhjää. Päätin, että lähdetään myös Evaldin kanssa taas remonttia pakoon, tosin ei tällä kertaa Helsinkiin asti. Haettiin Roosa-täti ja ajeltiin Karkkimaailman tehtaanmyymälään. Maistelttiin karkkeja ja ostettiinkin pari laatikollista. Ajettiin hakemaan kirpputorilta aiemmin tekemäni löydöt, jotka jäivät sinne kun kassajärjestelmä sekosi enkä voinut maksaa kortilla. Ajettiin mummulaan. Evald nukahti matkalla ja yritettiin pitää häntä hereillä kaikin keinoin Roosan kanssa. Ei onnistuttu. Herätettiin poika kuitenkin ja syötiin mummun tekemää spagettilaatikkoa (lue: makaroonilaatikkoa, jossa oli makaroonit korvattu spagetilla).

Evald nukkui päiväunet ja unta kesti pitkään. Minä luin ja datailin ja söin lisää ja join kahvia mustikkamuffinsin kera ja höpötin Roosan kanssa. Ja vein tavaroita varastoon ja löysin sieltä meidän kamoista tönkän punaviiniä (jei!).

Sitten Evald heräsi. Hyväntuulisena. Naurettiin paljon kun syötiin välipalaa ja Roosa-täti tanssitti siskonpoikaansa. Keitin meille ruuaksi makaroonia (siis kotiin tuotavaksi, koska meillä ei vielä sitä liettä ole ja olen haaveillut pitkään pestopastasta). Lähdettiin ja vietiin Roosa-täti kisakatsomoon kaverinsa luo. Kuunneltiin matkalla kamalia, mutta tunnelmaanostattavia kiekkobiisejä.

Löysin parkkipaikan nopeasti ja sain auton helposti taskuparkkiin (olen kyllä siinä tullut paremmaksi jo pienessä ajassa..). Vastaan tuli iloinen isä, joka oli saanut paljon hommia tehtyä kotona. Syötiin sitä pestopastaa ja katsottiin jääkiekkoa. Suomi voitti pronssia. Teemu Selänne lopetti uransa. Syötiin jälkiruuaksi karkkia ja minä luin kirjaa kun pojat vielä "remontoi". Sitten Evald alkoikin taas yöunille. Nukutin hänet ja jatkoin kirjaa. Sain kirjan valmiiksi. Join melkein pullollisen Novellen aprikoosi&jasmiini-juomaa ja facetin. Join vähän punaviiniä. Menin nukkumaan, kunhan olin ensin katsonut Roosa-tädille, joka päätti tulla yökylään, sängyn valmiiksi.

Ja mukavaa oli tietää, että aamulla herätessä on vielä vapaapäivä ja Roosa yökylässä. Anton haluaa laittaa taas listoja. Me ehkä paetaan taas mummulaan Evaldin kanssa. Saadaan Astrid kotiin. Ei siis voi olla huono tuo sunnuntaikaan.

(Niin ja sattui päivässä kaikkea ei niin kivaakin; Heitin aamulla kännykän vahingossa lattiaan, niin että siihen (=lattiaan) tuli jälki. Evaldin päiväunille nukahtaminen kesti normaalia pidempään. Sitä ennen hän tiputti mummun enkelin, jolta katkesi kaula ja käsi ja huilu lensi. Keitin makaroonin pohjaan. Iskin jalkani lyijytäytekynään, niin että nyt on kantapäässä selvä kolo. Kiekkoleijonat eivät uskaltaneet itkeä tv-lähetyksessä. Söin vähän liikaa karkkia. Ajoin ylinopeutta. Evald itki, kun otettiin häneltä ruuvimeisseli pois. Mutta eipä ne tuntuneet niin kurjilta jutuilta kun pääasiassa oli iloista menoa!)

EDIT: Niin se kivaksi suunniteltu sunnuntai alkoi jo aamuyöstä. Vatsataudilla. Myrphyn laki ja mitä niitä nyt olikaan.