Viisikymppinen kummitus

Kummitätini täytti vapun aikaan viisikymmentä - ihan uskomatonta! Ikinuori hän on. Mutta kiva kun täytti, koska satuttiin viettämään vappua molemmat mökillä, joten pääsimme osaksi juhlabrunssia. Olin onnellinen, vaikka makuaisti olikin ikävästi vähän kateissa, koska kesällä, kummituksen järjestäessä varsinaiset juhlat, tanssimme me häitä toisaalla. Miten sattuukin kesän kahdet juhlat samalle päivälle. Toivotaan kuitenkin kummitukselle lisää syntymäpäiviä, kun taas ystävillemme emme ainakaan lähtökohtaisesti toivo lisää häitä...

Tein kummituksen kunniaksi kakkukokeilun hänen lempiaineksistaan. Kakku ei ollut kaunis eikä maultaan ihan sitä mitä hain, mutta ei kai juuri kukaan ole napakymppireseptiä ykkösellä luonut. Kakussa oli brownie-pohja valkosuklaamuruilla. Valkosuklaa-tuorejuusto täyte jossa sitruunakiisseli kierteitä ja  päällä oli sitruunakiille sekä marenkia, paahdettua pistaasia ja karamellisoitua sitruunankuorta. Mutta tosiaan, kun mökillä oltiin ja ryhdyin suunnittelematta (ja kipeänä) kakun tekoon, jäi ulkonäkö vähän ankeaksi..kotona olisi ollut vähän elintarvikeväriä keltaisuutta tuomaan. Aijon kyllä ehdottomasti muokata reseptiä yleisön (ja omien) ajatusten mukaan ja kokeilla uusiksi. Hiljaa hyvä tulee!

Väsynyt vappu

Aloitin vappuaaton aamulla kevään fiilistelyllä ja tein tavanomaisen kaurapuuron sijaan aamiaiseksi niitä alati himoitsemiani avocado-leipiä. Evald oli yöllä nostattanut kuumeen joten hän jäi isänsä kanssa kotiin, kun taas Astrid sonnustautui (hammas-)keiju-prisessa-pukuun. Pikkuveli tosin halusi myös tyllihameen ja keikisteli kuin paraskin tyttö mekossaan. Harvinaista herkkua aamuun toi myös Astridin saatto päiväkotiin, joka kuuluu harvoin hommiini. Tosin, naamiaisista huolimatta, ei Astrid olisi kovin mieluusti jäänyt päiväkotiin - kevätväsymystä, toivottavasti! Töissäkin oli tiedossa mukava päivä ja kivasti se menikin. Mutta siihen jäi.

Meidän oli tarkoitus käydä Astridin kanssa päiväkodin jälkeen vielä muskarissa ja suunnata sitten illalla juhlimaan ystäväni luo, jonne oli tulossa myös paljon lapsia. Pojat oli jätetty noista suunnitelmista pois jo aamusta (heidän päiväohjelmaan kuului lääkärikäynti jonka ansioista todettiin taas korvatulehdus ja Evald sai antibiootin). Kun hain Astridin päiväkodista, sain vastaan itkuisen ja täysin väsyneen tytön. Päätimme siis mennä suoraan kotiin. Kotona myös itse huomasin olevani täysin loppu, joten menin päiväunille ja mikä sitten odottikaan herätessäni - kamala flunssatunne! Emme siis lähteneet mihinkään. Näin ollen muffinsseja oli perhelleemme ihan liian paljon eivätkä ne oikein edes maistuneet (nimi, Better than sex, siis lupaili ihan liikaa!).

Vappupäivä oli tarkoitus aloittaa brunssilla ystäviemme luona ja suunnata sitten mökille. Skippasimme myös brunssin, koska eipä sitä nyt halua toisia sairastuttaa ja lähdimme verkkaisesti mökille. Siellä oli mummu koristellut pihapuun lasten iloksi ja sukulaiset olivat iloisissa vapputunnelmissa. Se oli lapsille kivaa! Itse sairastin sohvalla, mutta Anton sai, kiitos lastenhoitoavun, hommia tehtyä. Näin väsynyttä vappua ei kyllä ole hetkeen ollut, mutta voi miten onnellisia lapsemme olivat kun pääsivät taas mökille! Kyllä sinne vapputorille ehtii taas ensi vuonna eivätkä nuo raukat edes tiedä tivoleista mitään, koska emme ole kertoneet. Simaa emme tehneet ja munkkeja olisi ollut kiva paistaa, mutta sunnuntaina saatiin onneksi churroja. Ja oli se Kati-täti tehnyt simaakin. Joten väsynyt vappu, check, silti onnelliset lapset, check!

Kiva lauantai

Astrid oli Sappeella. Kotona oli rauhallista, mutta tyhjää. Päätin, että lähdetään myös Evaldin kanssa taas remonttia pakoon, tosin ei tällä kertaa Helsinkiin asti. Haettiin Roosa-täti ja ajeltiin Karkkimaailman tehtaanmyymälään. Maistelttiin karkkeja ja ostettiinkin pari laatikollista. Ajettiin hakemaan kirpputorilta aiemmin tekemäni löydöt, jotka jäivät sinne kun kassajärjestelmä sekosi enkä voinut maksaa kortilla. Ajettiin mummulaan. Evald nukahti matkalla ja yritettiin pitää häntä hereillä kaikin keinoin Roosan kanssa. Ei onnistuttu. Herätettiin poika kuitenkin ja syötiin mummun tekemää spagettilaatikkoa (lue: makaroonilaatikkoa, jossa oli makaroonit korvattu spagetilla).

Evald nukkui päiväunet ja unta kesti pitkään. Minä luin ja datailin ja söin lisää ja join kahvia mustikkamuffinsin kera ja höpötin Roosan kanssa. Ja vein tavaroita varastoon ja löysin sieltä meidän kamoista tönkän punaviiniä (jei!).

Sitten Evald heräsi. Hyväntuulisena. Naurettiin paljon kun syötiin välipalaa ja Roosa-täti tanssitti siskonpoikaansa. Keitin meille ruuaksi makaroonia (siis kotiin tuotavaksi, koska meillä ei vielä sitä liettä ole ja olen haaveillut pitkään pestopastasta). Lähdettiin ja vietiin Roosa-täti kisakatsomoon kaverinsa luo. Kuunneltiin matkalla kamalia, mutta tunnelmaanostattavia kiekkobiisejä.

Löysin parkkipaikan nopeasti ja sain auton helposti taskuparkkiin (olen kyllä siinä tullut paremmaksi jo pienessä ajassa..). Vastaan tuli iloinen isä, joka oli saanut paljon hommia tehtyä kotona. Syötiin sitä pestopastaa ja katsottiin jääkiekkoa. Suomi voitti pronssia. Teemu Selänne lopetti uransa. Syötiin jälkiruuaksi karkkia ja minä luin kirjaa kun pojat vielä "remontoi". Sitten Evald alkoikin taas yöunille. Nukutin hänet ja jatkoin kirjaa. Sain kirjan valmiiksi. Join melkein pullollisen Novellen aprikoosi&jasmiini-juomaa ja facetin. Join vähän punaviiniä. Menin nukkumaan, kunhan olin ensin katsonut Roosa-tädille, joka päätti tulla yökylään, sängyn valmiiksi.

Ja mukavaa oli tietää, että aamulla herätessä on vielä vapaapäivä ja Roosa yökylässä. Anton haluaa laittaa taas listoja. Me ehkä paetaan taas mummulaan Evaldin kanssa. Saadaan Astrid kotiin. Ei siis voi olla huono tuo sunnuntaikaan.

(Niin ja sattui päivässä kaikkea ei niin kivaakin; Heitin aamulla kännykän vahingossa lattiaan, niin että siihen (=lattiaan) tuli jälki. Evaldin päiväunille nukahtaminen kesti normaalia pidempään. Sitä ennen hän tiputti mummun enkelin, jolta katkesi kaula ja käsi ja huilu lensi. Keitin makaroonin pohjaan. Iskin jalkani lyijytäytekynään, niin että nyt on kantapäässä selvä kolo. Kiekkoleijonat eivät uskaltaneet itkeä tv-lähetyksessä. Söin vähän liikaa karkkia. Ajoin ylinopeutta. Evald itki, kun otettiin häneltä ruuvimeisseli pois. Mutta eipä ne tuntuneet niin kurjilta jutuilta kun pääasiassa oli iloista menoa!)

EDIT: Niin se kivaksi suunniteltu sunnuntai alkoi jo aamuyöstä. Vatsataudilla. Myrphyn laki ja mitä niitä nyt olikaan.