Syysikävää

Vaikka aurinkoisen kauniita syyspäiviä on mahtunut viimeisiin viikkoihin niin useita, etten edes pian muista mitä syyssateet ovat, kuuluu mielestäni syksyyn jotenkin haikeus. Muuttolinnut lähtevät ja..no kyllä tiedät..kesä loppuu, luonto käy levolle jne.jne.

Syksyn ja talven kestävä ikäväni mökille alkaa nostaa päätään. Vaikka olenkin lasten kanssa menossa mökille käymään vielä tulevana viikonloppuna, ei se ole sama asia kuin kesäinen mökki. Ja tiedän, että kun sitten sunnuntaina starttaamme mökin pihasta kotiin, tulee itku etu- ja takapenkillä.

Onneksi mökki on tähän asti aina odottanut meitä seuraavana kesänä ja aina vain yhtä ihanana kuin ennenkin. Yllä suosikkikuvani viime kesältä mökiltä. <3

Kesämuistoja

Koska en, suunnitelmista huolimatta, bloggaillut kesällä juuri yhtään, pitää vielä näin syksyn kynnyksellä tallentaa muutamia kesäkuvia ja muistella toki samalla kymmentä viikkoa, jotka riensivät loppujen lopuksi sopivalla vauhdilla ja tekivät tehtävänsä, eli rentouttivat mielen. Jokin asettui ajatuksissa paikoilleen, tai muuten vaan sain aikaan sellaisen zeniläisen hyvän olon..tai jotain.

Meidän mökkimaisema on minulle paikka joka rauhoittaa. Kai se on yhdistelmä maaseudun rauhaa, luonnon kauneutta ja sitten sentimentaalisia muistoja lapsuudesta. Siellä mökkijärven rannalla on vaan jotenkin hurjan turvallinen olo. Vähän kuin olisi edelleen pieni lapsi ja voisi koska vain kiivetä mummun syliin tuvan puusohvalle tai vaarin polvelle kuistin korikeinuun. Ja parasta on nähdä miten omat lapseni nauttivat siellä olosta.

Sänkyproggis

Melkein vuoden projekti on pian saatu päätökseen. Ostimme viime syksynä vanhan kerrossängyn silloiseen kotiin lastenhuoneeseen. Aiemmin meillä oli ollut Jungmanni-osa Jolla-lastensängyn yläpuolelle, mutta jotenkin kyseinen kompleksi tuntui aivan valtavalta silloin 3,5- ja 1-vuotiaiden lasten sängyksi. Löysin siis huuto.netistä useitakin näitä pinnalaitaisia kerrossänkyjä (joka on näkynyt mm. Minnan blogissa..lieko siksi noussut suosioon?!), mutta monissa niissä tuntui hinta nousevan korkeuksiin tai sitten ne sijaitsivat meille mahdottoman matkan päässä. Yksi kuitenkin löytyi ja aika halvalla. Se haettiin kotiin heti. Tai ei kotiin, sillä maalipinta oli kamalassa kunnossa; toinen sänky keltainen ja toinen valkoinen.

Päätimme kuumapuhaltaa sängyt puhtaiksi vanhoista maaleista, jotta saamme uudesta pinnasta siistin. En tosin ihan silloin ymmärtänyt millainen homma siinä oli (ja siksi projekti, vaikka välillä se vähän oli unohtunut, kestikin). Keltaisen värin alta löytyi mm. ruskeaa ja vihreää ja valkoisen alta mm. sinistä ja ruskeaa. Jos työtunteja laskee, niin olisi tullut halvemmaksi ostaa vaikka pari niitä yksilöitä joissa hinta nousi pilviin, mutta toisaalta, ovat nämä kyllä nyt paljon rakkaammat, kun on aikaa saanut viettää näiden parissa oikein olan takaa..

Mutta siis, sänkyjen odottaessa valmistumistaan, ehdimme muuttaa ja lapset saivat omat huoneet. Mutta eipä tuo mitään, sillä mökille tarvittiinkin uuteen huoneeseemme pikkuinen kerrossänky, joten tadaa..siinä se on. Anton väsää vielä toiseen sänkyyn uuden pohjan ja mummu lupaili ostaa lapsille uudet lakanat synttärilahjoina. Niin ja täytyy myös vierailla Etolassa, sillä noiden sänkyjen mitat ovat sellaiset ettei tarvitse edes unelmoida löytävänsä valmiina sopivat patja..

PS. Ja sängyistä tuli TIETENKIN valkoiset..heh!

Väsynyt vappu

Aloitin vappuaaton aamulla kevään fiilistelyllä ja tein tavanomaisen kaurapuuron sijaan aamiaiseksi niitä alati himoitsemiani avocado-leipiä. Evald oli yöllä nostattanut kuumeen joten hän jäi isänsä kanssa kotiin, kun taas Astrid sonnustautui (hammas-)keiju-prisessa-pukuun. Pikkuveli tosin halusi myös tyllihameen ja keikisteli kuin paraskin tyttö mekossaan. Harvinaista herkkua aamuun toi myös Astridin saatto päiväkotiin, joka kuuluu harvoin hommiini. Tosin, naamiaisista huolimatta, ei Astrid olisi kovin mieluusti jäänyt päiväkotiin - kevätväsymystä, toivottavasti! Töissäkin oli tiedossa mukava päivä ja kivasti se menikin. Mutta siihen jäi.

Meidän oli tarkoitus käydä Astridin kanssa päiväkodin jälkeen vielä muskarissa ja suunnata sitten illalla juhlimaan ystäväni luo, jonne oli tulossa myös paljon lapsia. Pojat oli jätetty noista suunnitelmista pois jo aamusta (heidän päiväohjelmaan kuului lääkärikäynti jonka ansioista todettiin taas korvatulehdus ja Evald sai antibiootin). Kun hain Astridin päiväkodista, sain vastaan itkuisen ja täysin väsyneen tytön. Päätimme siis mennä suoraan kotiin. Kotona myös itse huomasin olevani täysin loppu, joten menin päiväunille ja mikä sitten odottikaan herätessäni - kamala flunssatunne! Emme siis lähteneet mihinkään. Näin ollen muffinsseja oli perhelleemme ihan liian paljon eivätkä ne oikein edes maistuneet (nimi, Better than sex, siis lupaili ihan liikaa!).

Vappupäivä oli tarkoitus aloittaa brunssilla ystäviemme luona ja suunnata sitten mökille. Skippasimme myös brunssin, koska eipä sitä nyt halua toisia sairastuttaa ja lähdimme verkkaisesti mökille. Siellä oli mummu koristellut pihapuun lasten iloksi ja sukulaiset olivat iloisissa vapputunnelmissa. Se oli lapsille kivaa! Itse sairastin sohvalla, mutta Anton sai, kiitos lastenhoitoavun, hommia tehtyä. Näin väsynyttä vappua ei kyllä ole hetkeen ollut, mutta voi miten onnellisia lapsemme olivat kun pääsivät taas mökille! Kyllä sinne vapputorille ehtii taas ensi vuonna eivätkä nuo raukat edes tiedä tivoleista mitään, koska emme ole kertoneet. Simaa emme tehneet ja munkkeja olisi ollut kiva paistaa, mutta sunnuntaina saatiin onneksi churroja. Ja oli se Kati-täti tehnyt simaakin. Joten väsynyt vappu, check, silti onnelliset lapset, check!