Syysikävää

Vaikka aurinkoisen kauniita syyspäiviä on mahtunut viimeisiin viikkoihin niin useita, etten edes pian muista mitä syyssateet ovat, kuuluu mielestäni syksyyn jotenkin haikeus. Muuttolinnut lähtevät ja..no kyllä tiedät..kesä loppuu, luonto käy levolle jne.jne.

Syksyn ja talven kestävä ikäväni mökille alkaa nostaa päätään. Vaikka olenkin lasten kanssa menossa mökille käymään vielä tulevana viikonloppuna, ei se ole sama asia kuin kesäinen mökki. Ja tiedän, että kun sitten sunnuntaina starttaamme mökin pihasta kotiin, tulee itku etu- ja takapenkillä.

Onneksi mökki on tähän asti aina odottanut meitä seuraavana kesänä ja aina vain yhtä ihanana kuin ennenkin. Yllä suosikkikuvani viime kesältä mökiltä. <3

Pala piirakkaa

Ihana ja hirvittävän rakas ystäväni tuli iltateelle. Jääkaapissa oli karviaisia, joiden tiesin olevan ystäväni lempiherkkua. Jääkaapissa oli myös kesäkurpitsaa (parhaimmillaan sitä oli jääkaapissa noin viisi kiloa!) ja kesäkurpitsa on taas yksi omista suosikeistani. Näin syntyi siis kaksi varsin maukkaaksi todettua piirakkaa, tosin molempia pitää tehdä uusiksi jo siksi, että pientä hienosäätöä kyllä kaipasivat rakenteen osalta.

Kesäkurpitsa-fetapiirakka

pohja:

100g voita

1 muna

220g vehnäjauhoja

suolaa

1dl juustoraastetta

täyte:

1 jumalaton kesäkurpitsa tai puolitoista normaalia 

sipulia (laitoin 4 kesäsipulia, jotka olivat suht pieniä)

valkosipulia (laitoin 3 aika pientä kynttä)

2 dl ruokakermaa

2 munaa

125g smetanaa

n.100g fetaa

tuoretta oreganoa

mustapippuria

suolaa

Sekoita kaikki pohja-aineet keskenään ja painele vuokaan. Raasta kesäkurpitsa (voi itkettää siivilässä jos haluaa) ja pilko sipuli sekä valkosipuli. Kuullota kaikki pannulla öljyssä. Jos et ole itkettänyt kesäkurpitsaa, anna muhia niin pitkään, että nestettä haihtuu runsaasti. 

Sekoita loput aineista sekaisin (murusta feta). Kun kesäkurpitsa-sipulihässäkkä on vähän jäähtynyt, sekoita se muiden aineiden joukkoon (tätä en tehnyt - oletin että olisivat menneet sekaisin...eivät menneet vaan olivat kerroksittain). Kaada pohjan päälle.

Paista 200 asteessa noin 30 min.

Karviais-marenkipiirakka

pohja:

150g voita

1 dl sokeria

1 muna

2,5 dl vehnäjauhoja

1dl kaurahiutaleita

täyte:

karviaisia+

sokeria (itse käytin hillosokeria)+

perunajauhoja (ensi kerralla käytän Maizenaa)

=sen verran että vuoka melkein täyttyy (sopiva suhde on 1dl marjoja, 0,33dl sokeria ja 1 rkl perunajauhoja)

marenki:

sopiva määrä marenkia suhteessa 1 valkuainen:50g sokeria (tein nyt kahden valkuaisen marengin, mutta seuraavalla kerralla laitan marenkia vähän enemmän)

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna. Lisää kuivat aineet. Painele taikina vuokaan. Sekoita täyteaineet ja täytä vuoka melkein täyteen. Paista 175 asteessa noin 30 min. Tee marenkivaahto valmiiksi ja pursota tai sivele piirakan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Kauniit värit karviaspiirakassa kyllä on, vaikka leikkaamisen jälkeen se näyttikin teurastetulta

PS. Kiitos rakas ystävä kauniista liljasta..parempi onni ollut sen kanssa kuin sen hortensian..ts. ilahduttaa edelleen!

Kesä tuli, kesä meni

Kesä(-loma) tuli ja kesä(-loma) meni. Nopeasti muuttuivat helteet vesisateeksi - se on hyvä se. Tykkään siitä, että syksy tuntuu syksyltä. Tosin en tiedä, voiko elokuuta pitää syksynä? Opettajalle se elokuun päivä, jona koulut alkavat on syksyn alku. Kokemukseni mukaan opettaja myös ajattelee "vuodella" helposti aikaa syksystä toukokuuhun, joten "viime vuonna" tarkoittaa usein edeltänyttä lukuvuotta (ei kalenterivuotta) ja niin edelleen.

No, joka tapauksessa, kun sade lyö ruutuun ja tekee mieli vetää villasukat jalkaan, ei kaipale enää lomaa (tai joku varmasti kaipaa, mutta itselleni työnteko kauhealla helteellä saisi aikaan kaipuun lomalle ja mökkirantaan). Sitä paitsi, arkeen paluu tuntuu hyvältä. Lomaa on kai ollut riittävästi, jos on ihan ookoo palata sen jälkeen töihin, vai?

Vaikka väsyttää vielä aika usein ja varsinkin iltapäivisin, on "alkusyksymme" sujunut hyvin. Oikean rytmin löytäminen arkeen kestää aina tovin...ja tokihan muutoinkin joskus väsyttää. Lapset aloittivat samaan aikaan koulujen kanssa päiväkodissa; Evald tutussa ryhmässä, tosin nyt ryhmänsä vanhimpana (omien sanojensa mukaan miehenä). Astrid taasen vaihtoi ryhmää. Kielikylpy alkoi. Itkua on riittänyt melkein joka aamu, tosin tänään oli poikkeus; reipasta käytöstä koko aamun. Kuitenkin kielikylvyssä on ollut kivaa ja tyttö on ollut iloinen aina iltapäivällä. Ja yllättävän paljon on ruotsin sanojakin tarttunut matkaan näin lyhyessä ajassa.

Eilen kun nukutin Evaldia, kuuluikin Astridin huoneesta laulua: "Ja det kan jag, ja det kan jag...". Fint!