Pomp de lux

Olen taas perjantaina menossa ihanan ystäväni järjestämille Pomp de Lux-kutsuille. Tai siis menen, jos vaan olen terve. Nyt meillä on nimittäin yksi pieni oksennustautipotilas. Toivon käsidesiin upottautuen, ettei enempää pieniä eikä isoja potilaita tule. Viheliäinen tauti vaan on...

Mutta ne Pompit...pakko oli tietenkin ennen kutsuja jo käydä katsomassa nettikaupasta tarjontaa. Joskus mietin mikä idea on mennä kutsuille, kun kerta nettikaupastakin näkee tuotteet (siis jos ajattelee vaan vaatteiden ostoa, toki kutsuilla on sitäkin tärkeämpää nähdä ystäviä ja nauttia herkuista..), mutta sitten kerran ymmärsin, että kyllä moni tuote on livenä vielä paremman näköinen kuin nettikatalogissa. Jonkun tuotteen kohdalla toki käy toisinkin, mutta enemmän on tullut positiivisia yllätyksiä kuin toisin päin.

Olen tosin viime aikoina ostanut todella vähän lastenvaatteita ja huomannut, että pienemmälläkin määrällä pärjää...ja yritän pitää perjantainakin kiinni periaatteestani ostaa vaan tarpeeseen..Tästä syystä on toisaalta hyvä tutustua mallistoon ja etukäteen ja päättää mikä sieltä on tarpeellista (näin sitä voi itseään huijata - ostaa vaan tarpeeseen, mutta määrittelee tarpeen ihan itse).

Kun kerta on syksy tulossa, löytyi aika paljon kivoja housuja tytöille, mutta meillä kun ei Astrid suostu huosuja käyttämään, on niiden ostaminen aika turhaa. Toisaalta se on harmi, koska meillä on joitain tosi kivoja paitoja ja vanhoja mekkoja jotka menisivät vielä housujen kanssa tunikana, mutta kun ei ole housuja, niin no can do.

Poikien puolella ei ollut mielestäni mitään järisyttävän tarpeellista. Kivoja värejä ja vaarinpaitoja ja housuja, mutta ei nyt mitään sellaista mitä me tarvittaisiin tai mitä meillä ei olisi jo. Saattaa tosin olla, että sitten paikanpäällä keksinkin tarvita Evaldille jotain (Nyt samantien keksinkin, että Evaldin harmaa neuletakki alkaa olla hihoista tosi lyhyt..ehkä pitää siis katsoa sellaista Pompilta...).

Yöpuvut pistivät silmääni, koska ne oli jotenkin tosi suloisia. Varsinkin tyttöjen valkoinen mekko-mallinen yöpuku oli ihana. Astrid vaan on todella huono käyttämään yöpukuja. Poikien puolella taas...no pienten poikien malliston yöpuvun väri ja kuva olivat mielestäni kivemmat kun isojen poikien, mutta haalari-malli ei oikein yöllisten pottareissujen kanssa ole paras vaihtoehto. Isojen poikien koot taas ovat Evaldille vielä isoja - mutta pitää tarkistaa sekin.

Charity-t-paidat taitavat olla ostoslistalla ainoat mitä olen suunnitellut etukäteen ostettavaksi. Niissä oli mielestäni hauskat kuvat ja t-paitoja tarvitsee aina. Lisäksi on kiva tietää, että voi ostoksillaan tukea jotakin apua tarvitsevaa tahoa.

Minä täällä! Onko siellä joku?

Tule tutuksi, jos haluat. Tai jää halutessasi vieraaksi, mutta olet tervetullut liittymään lukijaksi, jos vaan mielit niin..joku siellä nimittäin näitäkin aatoksia joskus lukee :)

XX
Veera

Kesä tuli, kesä meni

Kesä(-loma) tuli ja kesä(-loma) meni. Nopeasti muuttuivat helteet vesisateeksi - se on hyvä se. Tykkään siitä, että syksy tuntuu syksyltä. Tosin en tiedä, voiko elokuuta pitää syksynä? Opettajalle se elokuun päivä, jona koulut alkavat on syksyn alku. Kokemukseni mukaan opettaja myös ajattelee "vuodella" helposti aikaa syksystä toukokuuhun, joten "viime vuonna" tarkoittaa usein edeltänyttä lukuvuotta (ei kalenterivuotta) ja niin edelleen.

No, joka tapauksessa, kun sade lyö ruutuun ja tekee mieli vetää villasukat jalkaan, ei kaipale enää lomaa (tai joku varmasti kaipaa, mutta itselleni työnteko kauhealla helteellä saisi aikaan kaipuun lomalle ja mökkirantaan). Sitä paitsi, arkeen paluu tuntuu hyvältä. Lomaa on kai ollut riittävästi, jos on ihan ookoo palata sen jälkeen töihin, vai?

Vaikka väsyttää vielä aika usein ja varsinkin iltapäivisin, on "alkusyksymme" sujunut hyvin. Oikean rytmin löytäminen arkeen kestää aina tovin...ja tokihan muutoinkin joskus väsyttää. Lapset aloittivat samaan aikaan koulujen kanssa päiväkodissa; Evald tutussa ryhmässä, tosin nyt ryhmänsä vanhimpana (omien sanojensa mukaan miehenä). Astrid taasen vaihtoi ryhmää. Kielikylpy alkoi. Itkua on riittänyt melkein joka aamu, tosin tänään oli poikkeus; reipasta käytöstä koko aamun. Kuitenkin kielikylvyssä on ollut kivaa ja tyttö on ollut iloinen aina iltapäivällä. Ja yllättävän paljon on ruotsin sanojakin tarttunut matkaan näin lyhyessä ajassa.

Eilen kun nukutin Evaldia, kuuluikin Astridin huoneesta laulua: "Ja det kan jag, ja det kan jag...". Fint!

Perheloma Haapsalussa vol.3: Iloni Imedemaa

Ehdoton käyntikohde Haaspalussa, ainakin lapsiperheille tai muuten lastenmielisille on Iloni Imedemaa. Astrid Lindgrenin useita kirjoja kuvittanut Ilon on asunut pienenä Haapsalussa ja hänen kunniakseen siellä pieni, sanoisin museon ja leikkipaikan välimuoto. Alakerrassa on esillä vähän historiaa ja paljon kuvituksia. Yläkerrassa taas hurjan paljon leluja vapaasti leikittävänä. Viihtyisällä sisäpihalla oli myös mahdollisuus leikkiä ja oli siellä myös ateljee, jossa olisi voinut askarrella.

Kun on vielä suunnaton Astrid ja Ilon fani, niin paikka on kyllä todella symppis. Okei, olisin toivonut näkeväni vähän enemmän suosikkiani Pikkuista Lottaa, mutta Katto-Kassinen taisi olla paikan suosituin hahmo, tai ainakin nopealla laskennalla oli Kassisesta eniten kuvia esillä. Hyvänä kakkosena tuli Sammeli-koira (mm. kirjsta Sammeli, Epp ja minä...suomeksi muuten Epp onkin Eeva). Myös Melukylä oli lapsineen hyvin edustettuna.

Ainoa miinus oli museokauppa. Anton huokaisi syvään ja totesi: "Mikä onni!". Ja niinhän se olikin, nimittäin näillä tuotteilla olisi voinut viedä minulta omaisuuden. Nyt oli tarjolla vaan eestinkielisiä kirjoja, muutama muki ja Katto-Kassinen palapeli, joka ei sytyttänyt. Kortteja toki oli myös, mutta ei niitäkään mitään henkeäsalpaavaa valikoimaa. Postikortit tuli kuitenkin hankittua ja varmaan oli tosiaan onni, ettei kukaan ollut vielä tajunnut myydä kaikenlaisia leluja ja kippoja ja julisteita Ilonin kuvilla.

Perheloma Haapsalussa vol.2: Ravintolat

Haapsalussa oli muistini mukaan muutamia ravintoloita -noh, osuin oikeaan (sillä muutaman määritelmä oli jonkun sanakirjan mukaan 3-99), mutta silti ravintoloita oli huomattavasti enemmän kuin muistinkaan. Läheskään kaikissa emme käyneet; itseasiassa kävimme koko reissun aikana vain neljässä ravintolassa. Mutta tämä ensimmäinen ravintola oli se, jonka muistinkin aikaisemmalta reissultani. Müüriääre kohvik on todella symppis -menee mielestäni ennemmin kahvila- kuin ravintola-kategoriaan. Paikasta saa tosin kaikenlaisia annoksia herkullisista kakuista ihan kunnon ruoka-annoksiin. Välissä on sitten leipiä ja pastoja ynnä muuta. Hinnat ovat edulliset, yllä näkyvät annokset maksoivat keskimäärin n. 3-4 euroa kipale. Herkullisinta mitä söin ko. paikassa viikon aikana oli kakku, jossa oli välissä luumua ja päällä jotakin kreemiä ja hasselpähkiknää. Suht´ tuhtia, mutta hyvää!

Suosikiksimme muodostui viikon aikana Viron 50. parhaan ravintolan (vuonna 2014) joukkoon lukeutuva Hapsal Dietrich. Ravintola oli todella kauniisti sisustettu, palvelu erittäin ystävällistä ja ruoka todella maukasta. Ensimmäisellä käynnillämme oli tosin juuri haluamme alkuruoat loppuneet, joten jouduimme valitsemaan muuta, mutta eipä se mitään. Minä söin alkuun jättikatkarapuja ja mango-kurkkusalaattia, pääruoaksi eräänlaisen burgerin, jonka sisällä oli ainakin naudan luomupaistia sekä pikkelöityä paprikaa ja jälkiruoaksi ahdoin vielä basilikajäätelöä mansikkakastikkeella. Huh mutta nam! Antonin lautasille eksyi sammakonkoipien sijaan naudanlihacarpacciota, päivän kala-annos ja jälkiruoaksi mansikkapavlovaa. Huippuja myös ne kaikki!

Toisella käynnillämme sain ensimmäisellä missatun vitello tonnaton ja sekin oli todella hyvää. Vitello tonnato tarjoiltiin Dietrichin oman leivän päällä ja se jos mikä (siis leipä) oli taivaallista. Kyseistä leipää tarjoiltiin myös oliiviöljyn ja balsamicon kanssa ennen ateriaa..valitettavasti koko perheemme piti leivästä, joten en voinut syödä kaikkea yksin. Leipä oli jonkinlainen vuokaleipä, jotenkin saaristolaisleipätyylinen, muttei ollenkaan samalla tavalla tumma ja makea...ja siinä oli joukossa kokonaisia hasselpähkinöitä. Jos vaan olisi myyty, olisin ostanut autonperäkontillisen leipää kotiin ja pakkaseen. Täytyy joskus yrittää tehdä samanmoista itse, vaikka voin jo nyt kertoa, ettei se tule maistumaan samalta. Niin ja kaikki annokset maksoivat noin 7-8 euron luokkaa. Lapsille löytyi myös värikyniä ja pieni laatikollinen leluja, joiden voimin meidän lapset viihtyivät paikassa useamman kerran. Eikä haitannut vaikka he kerran ottivat pienimuotoisen painimatsin lattialla; okei paikalla ei ollut enää juuri muita asiakkaita, mutta silti kukaan henkilökunnasta ei katsonut pahasti, plussaa siitä!

Aiemmin tekemälläni reissulla söimme vain kerran kunnolla ja se tapahtui Kuursaalissa. Muistojeni mukaan ruoka oli taivaallista, mutta ilmeisesti taso oli laskenut tai sitten se, että oli edellisen kerran syönyt lämmintä ruokaa kaksi vuorokautta aiemmin (ja sekin kouluruokaa) teki ruoasta erityisen maukasta. Tällä kertaa ruoka oli pettymys. Ihan ok, mutta hinta (annokset 10 eurosta ylöspäin) huomioiden ei kovinkaan kummoinen. Paikka on tosin todella kaunis ja viihtyisä. Siellä on myös iso leikkihuone lapsille, jossa ainakin meidän lapset viihtyivät todella hyvin. Nauttimamme kahvit ja kakut (pari päivää ennen ruokailua) olivat todella herkulliset, joten jos joskus toiste Haapsaluun menemme, niin emme missään nimessä jätä Kuursaalissa käymättä, mutta vietämme siellä vain kahvihetkiä tai sitten naukkaamme lasillisen viiniä. Merimaisema ja usein tarjolla oleva elävä musiikki ovat nimittäin parasta valkoviinin kanssa.

Perheloma Haapsalussa vol.1

Työkaverini omistaa Haapsalusta asunnon. Olen kerran aiemmin viettänyt asunnossa viikonlopun toukokuussa - silloin olimme liikkeellä kolmen naisen porukalla ja reissu oli aika lyhyt. Olimme perillä Haapsalussa (Tallinnasta noin 1,5h ajomatka) vasta illalla ja sunnuntaina lähdettiin jo hyvissä ajoin takaisin Tallinnaan. Lauantaistakin aimo aika meni Spa Hotelli Laineen hoidoissa. Mutta nyt oli aika mennä tutustumaan Haapsaluun paremmin, koko perheen kanssa ja viikoksi.

Matka oli kerrassaan onnistunut, jos ei oteta huomioon kylmää säätä, yksiä rikkoutuneita housuja (vaikka ne olivatkin äidin suosikit -prinsessa-legginsit) ja yhtä kadonnutta lapiota (plus muutamaa kiloa, jotka tuli herkuteltua viikon aikana vyötärölle..). Meille kävi vielä tuuri, kun saimme tutun kautta auton ilmaiseksi ja pääsimme laivalla ilmaiseksi syömäänkin. Laivamatka siis sujui molempiin suuntiin nopeasti -jopa niin nopeasti etteivät lapset ehtineet leikkiä leikkipaikoilla (joita Viking Mariellalla oli oikein olan takaa) tarpeeksi, kuulemma!

Haapsalu itsessään on tosi pieni ja kaunis kaupunki. Neukkuhenkisiä taloja toki näkyy monin paikoin ja osa taloista on todella huonossa kunnossa, mutta useita on kunnostettu todella kauniisti vanhaa kunnioittaen. Aurinko paistoi matkamme ajan, mutta tuuli tuiversi saaden ilman tuntumaan paisteesta huolimatta kylmältä (no..Suomessa satoi, joten pidimme itseämme voittajina vaikkei ihan kesätamineissa aina tarjennut..). Meri on läsnä ja samoin ne Piispanlinnan rauniot.

Ihmiset olivat ystävällisiä ja kieli sai meidät naureskelemaan. On se niin hassua kun se on niin lähellä ja joskus tarkoittaa samaa ja niin usein tarkoittaa jotain ihan muuta kuin mitä luulit. Viikko tuli vietettyä leikkipuistoissa ja kahviloissa/ravintoloissa (näillä ei muuten ole suurta eroa Haapsalussa - kaikkiin ravintoloihin oli ihan sopivaa mennä vain kahville (leivoksia/kakkuja oli kaikissa vitriinissä) ja kaikista kahviloista sai myös ruokaa..) sekä kävellen ristiin rastiin kaupunkia. Kävimme myös Ilon Imedemaassa ja yhdessä Galleriassa. Äiti pääsi myös jalkahoitoon.

Kuvat eivät kerro viikosta mitään - olivat vaan hassuja kohdalle sattuneita kylttejä. Lisää kuvia ja muistoja kirjaan myöhemmin. Nyt nukkumaan!

Pala taivasta

Löysin koneelta kuvia, joita postailin pääsiäisen aikaan facebookkiin. Nimittäin, kokeilin pitkään mielessä pyörinyttä ajatusta tehdä itse croissantteja. Ne kun ovat ehdottomasti parasta herkkua mitä tiedän - ja siksi kai olen muuttunut ajan myötä myös vähän ronkeliksi niiden suhteen.

Onneksi ryhdyin leikkiin (tai selvittämään pelisääntöjä) kerrankin ajoissa, koska eipä tämä mikään lyhyt projekti ollutkaan. Kuitenkin lopputulos oli mielestäni kaiken vaivan arvoista ja loppujen lopuksi projekti oli myös ihan helppo. Huomasin tosin, etten varmaan ottanut yhtään kuvaa valmiista tuotoksesta (todistanee faktan, että suurin osa croissanteista katosi vatsoihimme saman tien..).

Ohjeen otin summamutikassa Weekend Bakeryn sivuilta ja hyvä se olikin. Tässä oma suomennokseni:

Ranskalaiset croissantit

500 g venhäjauhoja
140 g vettä
140 g punaista maitoa
55 g sokeria
40 g voita
11 g kuivahiivaa
12 g suolaa

Lisäksi: 280 g voita ja yksi muna (sekä tilkka vettä)

Päivä 1:
Sekoita kaikki taikina-aineet keskenään ja vaivaa taikinaa noin 3 minuuttia (ei kuitenkaan liian sitkoiseksi, koska se vaikeuttaa kaulintaa myöhemmin). Muotoile taikinasta pyöreä kiekko (ennemmin kuin pallo) ja laita se lautaselle. Peitä muovilla ja laita jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää.

Päivä 2:
Leikkaa 280 g voita noin 1,25cm paksuiksi tikuiksi ja muodota niistä leivinpaperin päälle 15 X 15 cm kokoinen neliö. Laita toinen leivinpaperi päälle ja kaulitse neliö 19 X 19 cm kokoiseksi. Leikkaa reunat siisteiksi ja kaulitse vielä niin, että voineliö on kooltaan 17 X 17 cm. Laita jääkaappiin, mikäli voi on pehmeää. Kannattaa myös kaulitessa huomioida, että mitä tasaisempi levysi on paksuudeltaan, sitä helpompi ja onnistuneempi lopputulos on.

Ota taikina jääkaapista ja kaulitse se 26 X 26 cm kokoiseksi tasaisen paksuksi neliöksi. Laita voineliö taikinaneliön sisään ns. vinosti, jotta voit taitella taikinan voin ympärille kirjekuoreksi (kts. 5.kuva). Paina kirjekuoren kulmat keskelle varovasti kiinni.

Tämän jälkeen aloita taikinan kaulitseminen keskeltä. Tavoitteena on saada taikinasta 20 X 60 cm kokoinen. Taita taikina kolmeen osaan (siis ns. clutsimaisesti..) ja peitä kelmulla. Anna seistä jääkaapissa n.30 minuuttia. Toista sama vielä kaksi kertaa, jolloin taikinassasi on 27 kerrosta. Käännä taikinaa myös aina 90 astetta, ennen kun aloitat uuden kaulitsemisen.

Päivä 3:
Ota taikina jääkaapista ja kaulitse se kevyesti jauhotetulla pöydällä (toivottavasti käytit kevyesti jauhoa myös eilen..) 20 X 110 cm kokoiseksi. Jos taikina tuntuu sulavan liikaa kaulitsemisen aikana, sen voi nostaa takaisin jääkaappiin 10-20 minuutiksi. Kun olet saanut taikinan kaulittua, nosta sitä hieman, jotta se kutistuu muutaman sentin. Näin se ei kutistu kun leikkaat sitä.

Leikkaa taikina kolmioiksi. Weekend Bakeryn sivuilla kerrotaan tarkat mitat croissanttejen kokoon, mutta itse leikkelin silmämääräisesti. Käytin myös veistä, koska emme omista pizzaleikkuria, mutta se olisi varmasti ollut helpompi vehje. Kun olet leikannut kolmiot, venytä niitä kädelläsi n.25 cm pitkäksi ja sen jälkeen rullaa kolmiot sarviksi. Rullatessa saa hieman painaa, jotta kerrokset tarttuvat toisiinsa, mutta ei tietenkään niin paljon, että croissantit muussautuvat.

Lado croissantit leivinpaperille uunipellin päälle ja voitele ne kananmunalla, johon olet sekoittanut joukkoon hieman vettä. Anna croissanttejen kohota n.24 asteisessa uunissa/paikassa (oman uunimme lämpötilat alkavat vasta 30 asteesta, joten tein kohottamisen ihan vaan pöydällä). Kohota 2 tuntia. Kohonneista croissanteista olisi tarpeen voida nähdä kerrokset (viimeinen kuva).

Juuri ennen paistamista, croissantit voidellaan uudestaan kevyesti munan ja veden yhdistelmällä. Paistoaika riippuu toki uunistasi. Esilämmitä kiertoilmauuni 200 asteeseen ja tavallinen uuni 220 asteeseen. Laske lämpöä kiertoilmauunissa 195 asteeseen ja paista 6 minuuttia. Sen jälkeen laske lämpöä 165 asteeseen ja paista vielä 9 minuuttia. Paisto-ohjetta on tosin vaikea antaa. Itsekään en tainnut paistaa ihan tuota yhdeksää minuuttia enää, koska croissantit tuntuivat tummuvan liikaa.

Anna croissanttejen levätä hetki pellillä ja siirrä ne sitten ritilän päälle jäähtymään. Parhaiten croissantit maistuvat lämpiminä ja tuoreina, mutta jos kaikki eivät mene samana hetkenä, kannattaa loput pakastaa. Pakastetut croissantit laitetaan jäisinä 180 asteeseen lämmitettyyn uuniin ja paistetaan noin 8 minuuttia. Kokeilimme myös tätä ja hyvä oli.