Oma hetki

Omaa aikaa pieni hetki ennen Astridin muskariin lähtöä. Väsyttää. Mietin mitä tehdä.. 

Päätin käyttää ajan kahvikupin, laukussa mustaksimatkanneen banaanin ja uuden Kidd O:n seurassa. Nyt uudella energialla kohti iltapäivää.

Mattopesula kylpyhuoneessamme

Kun ikävä Aatosta kohtaan painaa päälle, on hyvä muistella niitä ei niin kivoja hetkiä. Esimerkiksi sitä kun se väänsi kunnon köntät juuri pesulasta tulleelle ja lattialle levitetylle matolle. No mutta, mikäs siinä, on se itsekin kivempi käydä juuri pestyssä vessassa! (Ihan en näin kyllä kyseisellä hetkellä ajatellut.)

Löysin puhelimen kätköistä kuvan siitä miten tilanne eteni. Yritin toki puhdistaa mattoa ihan siinä paikallaan ja se tuntuikin onnistuneen ihan hyvin. Kuitenkin maton kuivuttua oli valkoisiin osiin jäänyt selvät läikät. Vaikka matto on ohut puuvillamatto, se on pituudeltaan jotain melkein kolmenmetrin luokkaa. Ei siis toivoakaan, että se mahtuisi pesukoneeseen. Ja jotenkin tuntui, että kaikkien muiden hankintojen takia, ei nyt juuri olisi laittaa rahaa siihen että pesettäisin maton uudelleen pesulassa.

Mitä siis tein? Raahasin maton kylpyhuoneeseen ja onnistuin saadaan läikkäkohdat suht hyvin lavuaariin. Etsin kaapista Mäntysuovan ja juuriharjan. Ja siinä sitten porstasin kakkaläikät pois. Kuivatus oli hieman hankalampaa, mutta eipä ollut koko matto märkä joten sain sen viriteltyä seinäpatterin ja pyykkikoneen päälle.

Tykkään muutenkin noista Kodin1:n puuvillamatoista. Vaikka ne ovat ohuita, ne pysyvät hyvin paikalla. Ne on aika helppo näköjään puhdistaa (vien ne kyllä säännöllisesti pesulaan, enkä aijo jatkossa pestä niitä lavuaarissa muuta kun pakon edessä). Hinta ei normaalinakaan päätä huimaa, saatikaan kun putiikkiin tuntuu jatkuvasti olevan tarjolla jotain alennuskuponkeja (Tosin juuri missasin yhden -40% tarjouksen..tai siis luulin, ettei olisi mitään ostettavaa, mutta olisihan sitä ollut..juurikin matto..). Ja nämä musta-valkoiset matot sopivat mielestäni kuvioinnin puolesta moneen. Ainoa mitä voisi toivoa, olisi se, että niitä saisi kaikissa kuvioissa kaiken kokoisina..

Extempore

On joskus huisia lähteä tuulettumaan yhtäkkisesti. Vaikka olisi jo vaihtanut kotimekon päälle ja toisaalta odottelisi sitä rauhallista hetkeä sohvannurkassa lasten nukahdettua. Niin kun sitten päättääkin lähteä, voi huomata myöhemmin, että kannatti.

Näin siis kävi eräänä iltana. Ja kyllä taas jaksaa niiden juttujen jälkeen arkea paremmin. Välillä havahduimme tuijottavamme, kaikki kolme äitiä, screeniltä jalkapalloa. Ja toisessa hetkessä puhuimme pinnasängyistä, instagramista, lastenvaatteista, twittaamisesta ja päiväkodeista.

Astridin asukuva

Kun ei omissa asukuvissa (tai siis, huomautus tähän väliin: mitään omia asukuviahan ei edes ole..) ole aihetta muistamiseen, niin tallennetaan muistiin Astridin asukuva aiemmin mainituilta kaksvuotisjuhlilta.

Pitsisukkikset + Hasbeensit + farkkutakki = kevät!

PS. Rillit vinossa jo kotoa lähdettäessä :)

Sairaspäivän lounas n:o 4

Kuva on kiva, vaikkei tuo kovin hyvältä siinä näytä

Kolme ensimmäistä sairaspäivää söimme pakkasesta löytynyttä jauhelihakastiketta ja pastaa. Tai pikemminkin pastaa ja muutamaa murua jauhelihaa, joka siitä pienestä kastikemäärästä (jonka olin säästänyt hätävaraksi lapsien lounaaksi) riitti kun se jaettiin yhdelle aikuiselle ja yhdelle (yleensä) hyvinsyövälle pojalle kolmeksi päiväksi.
Kun laittoi tarpeeksi ketsuppia päälle, sai pastan (se edes mitään hyvää pastaa ollut vaan makaroonia) nieltyä tukehtumatta. Ja kun yritti peittää ketsupin makua, tuli laitettua päälle aika paljon parmesaania ja mustapippuria (ei tosin auttanut!). Evald lopetti tämän herkun syömisen ensimmäisen päivän jälkeen. Itse sinnittelin vielä kaksi.
Kolmantena päivänä kippasin lopun roskiin (joo, sitä olisi riittänyt vielä yhdeksi päiväksi meille molemmille!). Tänään meinasikin iskea tenkapoo kun lounasaika koitti (kävin tosin eilen kaupassa, mutta enpä silloin tajunnut ajatella näin pitkälle).
Onneksi pienellä kaappien kaivelulla löytyi vuohenjuustoa, paahtoleipää ja pinjansiemeniä. Kaikki uuniin ja vähän hunajaa päälle. Grillivastuksen alle ottamaan väriä. Sitten vielä vähän balsamicoa ja päärynää. Voitti sen makaroonimössön. Evald tosin ei syönyt muuta kun päärynää (ja ranskalaisia, joita löysin onneksi myös).

Aamiaista

Luin yhtenä päivänä jostain blogista maininnan, ettei herkkuaamiaista jaksa kovin usein tehdä vain omalle perheelle. Ymmärrän. Olen samaa mieltä, että on kiva laittaa pöytä koreaksi, jos on tulossa brunssivieraita. Mutta.. 

Huomeen itse nauttivani viikonloppuaamuista juuri oman perheen kesken. Hyvä aamiainen kruunaa aamuisen joutenolon (joka meillä alkaa nykyisin siinä viiden-kuuden välissä eikä pyhäpäiviä huomioida).

Huomaa vitamiinit! (Syön äiti jopa niitä Islannin tabletteja!)

Hetkeen emme ole edes mitään kovin kummallisia aamiaisia tehneet..tai sanotaanko ettei sorttimenttejä ole ollut pilvin pimein, mutta kyllä tuoreiden sämpylöiden ja smoothien nauttiminen oman perheen kesken lauantaina on aika ihanaa. Mielestäni. 

Karhunpoika sairastaa

Evaldin kevätflunssa paljastui eilen keuhkoputkentulehdukseksi sekä märkiväksi korvatulehdukseksi. Jäin siis pojan kanssa kotiin ja lähdimme lääkäriin. Kommunikointiamme:

Minä: Odotas hetki, niin äiti hakee rattaat.
Evald: Ei haluu!

M: Otetaans sun ulkovaatteet pois.
E: Ei haluu!

Lääkäri: Mitäs hän mahtaa painaa?
M: Nyt en osaa sanoa. Parempi punnita.
E: Ei haluu!

L: Tykkäätkö tarroista?
E: En.
M: Etkö edes autotarroista? Katso!
E: Ei haluu!
(Hetken kuluttua osoittaa tarralaatikkoa.)
E: Autoo.
M: Siellä oli autotarra.
(Otamme autotarran. Evald tutkii sitä.)
E: Ei haluu!

M: Lähdetään apteekkiin ja kotiin.
E: Ei haluu! Leikkii.
(Saa leikkiä hetken, kun lähetän Antonille tilannekatsauksen tekstiviestillä.)

M: Nyt me ihan oikeasti lähdetään.
E: Ei haluu! (Itkua)

M: Äiti laittaa sut rattaisiin istumaan.
E: Ei haluu!

(Apteekissa on jonoa.)
M: Pitää vähän odottaa.
E: Ei haluu! Kaapoo!
(Saa katsoa Kaapoa odoteltaessa.)
M: Äiti ottaa nyt sen puhelimen pois kun lähdetään.
E: Ei haluu! (Itkua)

M: Otetaan ulkovaatteet pois.
E: Ei haluu!

M: Avaa suu! Aa!
E: Ei haluu!
(Useampi annos lääkettä lentää ympäri pöytää, meitä, lattiaa. Itkua molemmin puolin! Lopulta sotken lääkkeen suklaavanukkaaseen. Se uppoa! Thank God!)

M: Vaihdetaan vaippa ja mennään päiväunille.
E: Ei haluu!

Kai me vähän juteltiin muutakin, mutta voin kertoa, että tiettyinä päivinä kommunikointi, juuri puhumaan oppineen kohta kaksivuotiaan kanssa, on aika pirun yksitoikkoista. Tai sitten lapseni on anarkisti..